Tilanne-analyysi

Ote FACEsta:

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/e6991188-2597-4aae-9d7d-690edf938329 : ”Superpossut” uhkaavat USA:ta

Luin just newyorkin historiaa. Katson juoksevaa sikaa ja menen 1600 luvulle, jolloin newyorkin kohdalla oli 3 intian kylää, sitten tuli hollantilaiset ja tekivät kuten nuo ylisuuret siat. Tappoivat intiasnit ja rakensivat kaupungin, nimeltä NEWYORK

***

Länsimaisen kulttuurin peruspiirteet ovat sitkeässä.

Heikosti kävi myös Uuden mantereen biisonikannalle (mantereen kotoperäiset massalaiduntajat). Alkuhärkä taisi olla jotain Europpalaista, samoin mammutit.

Afrikassa pärjäilee vielä GNUT, ja norsut, ehkä jonkin aikaa. Norsu tosin ei varsinainen tuon mantereen massalaiduntaja, ja siten yhtä vaikuttava perustuottaja, paikallisuuteen pitkän ajan saatossa sovittautuneena.

Muuten tapahtuma hävityksenä vaikuttaa olevan osa sitä jatkumoa, joka uudella mantereella oli mm azteekkipuhdistusta, jatkuen vietnamismina, ja erilaisena savustustoimina.

Stalinismi on osa tätä, samoin natsismi. Molemmat tavallista systeemisemmin rakennettuja, vaikka Roomakin on voinut tällaisena olla jotain, ja kaksoisvirran alueet, joissa tarvittiin astetta ratkaisevampaa otetta.

Ilmiö ei taida jäädä olemaan vain osa historiaulottuvaa länttä, sillä (lajien) massamurhien takana on oltu tanassa aiemminkin. Luonto on myös tätä, koska toimintasektoriin kuuluu energisyyttä, irroitettavaa potentiaalia.

Kyseessä petoluonteisuus, mikä on selkeä (napanuora)haara, vaikka näkyy mm kasvissyömisenä, mikä on saatettavissa saman alle tarkasteluun. Kasvitkin nojaavat johonkin, esim Auringon valoon ja maaperän sekä ilmakehän aineksiin.

***

Olen verrannut mainittua puukottavaa kärkeä ISISiin, vaikutelman perusteella. Länttä (effektiivinen länsi) voi arvioida perusluonteen puolesta, siinä missä arviointia voi tehdä kasakkaan, ja kasakkakulttuuriin.

Suomalaisuus… mitä on samalla tapaa esiin kaivettuna, jos rankaa lähtee hahmottamaan, tai jos joissain tilanteissa jokin puoli ilmenee selkeämmin.

Entä muut kulttuurit, silmiin pistävästi ottaen, ja merkityksellisesti arvioiden? Eroa varmasti jonkin verran, ihan petokomponenttia ajatellen, tai jos pohjalla olevaa komponentistoa ajattelee kokonaisemmin, jonka mukaisesti mennään.

Länsimaisuus vertautuu minusta hyvin entisaikojen Kiinaan nähden, joka ollut suurvalta, ja nojasi pragmaattisemmin kaupankäyntiin, ei niin selkeästi painottuvaan petopiirteisyyteen.

Länsi tavan ehyttä Kiinaa ajatellen on ollut enemmän Venäjää, jossa valta käy milloin sisäisesti kansalaistensa kimppuun eri tavoin, milloin hyökkäilee hakemaan resursseja muualta, ja miten vetelee naruista niitä, joita tehnyt itsestään riippuvaisiksi.

Venäjällä Länsityyppisestä ISIStelystä tuli loppu, kiitos hataramman (käytännössä utooppisemman) hallittavuuden. Venäjä näin ajatellen on osa länttä, mitä tulee mahdottomaksi ajateltuihin lähtöihin.

***

Venäjällä toteutunut vallankumous, jota on mahdollista tarkastella kyseenalaisesti, ja etäisyyttä ottavasti lännessä (=lännemmässä), on käytännössä sitä samaa, uusissa kuteissa, mutta ennenkaikkea meistä (jo) erotettavissa olevasti.

Kristinusko on myös sopivaa kuvausta Lännestä, ja tunnetusta (relevantista) ihmisyydestä (olevaisuudesta), koska ihmisyys on määrittynyt effektiivisesti Lännen vinkkelistä.

Apokalyptisyys on mahdollista liittää hyvin perustein länsimaiseen kulttuuriin. Tarkoittaa selkeiden ihmiselle mahdollisten skenaarioperustein sitä dystopiaa, josta kirjoittaa mm Orwell. Ei ole ainoaksi jäävä tapaus.

Näitä on mietitty aikojen saatossa paljon, ja pakosta, tai enemmän luontaisperusteisesti, kuin mitä minään aikana julkisesti ilmenee. Julkisuudesta nauttiva on oma ryhmänsä siihen nähden, mikä pitää sisällään myös muuta todellisuutta, ts omakuvaa suhteessa laajempaan yhteyteen.

***

Vaikka Orwelia voi yllättäen ajatella erityisen jälkiviisaana, tilanne ei kaikesta esiintuomisesta huolimatta ole ratkaisevan toista, eikä todennäköisesti voi olla…

Länsi tuntuu vääntävän jokaisen vaihtoehtoisuuden mahdottomuudeksi. Hyvä esimerkki tästä voi olla ne kytkennät, joissa sinänsä potentiaalisen neutraalista, ollaan saatu aikaan sitä vahvistavaa todellisuuskuvaa, joka on petomaisen näkemyksen mukaisuutta vahvistavaa.

Mieleen tulee neutraalit ja todellisuutta kykenevään pystyvät ihmiset kontribuutioinen, ja minä välineenä aikanaan päätyvät olemaan.

Darwinin kontribuutiota voidaan nähdä tosi ympäristöpainotteisesti, laajuutta ja kauttaaltaaan menevää sopeutumista painottavana. Tähän on liittää paljon saavutuksia, saavuttajineen.

Siinä missä Hitlerille kävi Nietche etsijänä (jne), ja Stalinille toinen, Adam Smith on varmasti jotain takaavaa, puhumattakaan niistä ympäripyöreyksistä mutta selkeämmin todellisuudenmukaisemmista, jotka kääntyvät välinemuotoon noitakin paremmin.

***

Kyseessä perustavan iso kuvio, jonka elinkaari on omaa luokkansa, eikä tällainen ota helposti hahmottuakseen, ainakaan tavalla, joka antaisi edellytyksiä selkeään käytännön soveltamiseen.

Ihminen kulttureineen ja tiedostavuuteen asti tuovine välineineen, on mahdollinen paremmin käsittelemään laajuutta, joka koskee myös niitä perusteita, jonka pohjalta itse toimii, ja on toiminut tähän saakka.

Vaihtoehtoisuuden (todellisuus) tulkinta utooppisena, on selkeä vahvistus sille, että ei voida ajatella olevan sitä, joka realistisesti ottaen on muuta kuin se, mitä tunnemme.

Koska emme voi kieltää uhkia, ja niiden ennakointia… intuitiivinen (lähtemättömän oloinen) tilannekuva hyvin mahdollisesti eri tavoin konkreettisesta tasoa myöten helpon (automaattisen) toistuvana, voi olla jo paremmin otettavissa tietoisesti sellaisena todellisuutena, josta ei noin vain ole syytä edes päästä eroon.

Kaikki olemassaolo on jotain rikkovaa, ja mitä menestyneempää kärkeä otetaan… sen enemmän mukana on rikkovuutta.

Pakosti rikkova on sitä, mille ei ole ajateltavissa muuta kuin voimanmukainen osallistujaosuus hajoituksessa. Missä taas pohjia enemmän… vapausasteisuutta mahdollistuu enemmän.

Rikkovuus täyssidottuna, on enemmän itse luonnon perusrakennetta, ja voima joka nähdään rikkovana, on toisaalta sitä, mihin kaikki liikkeenalainen perustuu myös hyväksi tulkittuna, jos tämän matkassa sovasti asettauduttuna mahdollista vinkistellä.

Samaa vinkistelyn paikkaa väistämättä ilmentävät jollain tapaa tahtomatta (tai sairastellen) he, jotka niillä rattailla, joiden päämäärä vähemmän sopiva, mutta kuitenkin se, ettei päättäreistä kovin paljon voi olla epätietoutta tai sitäkin kummittelevampaa, kiitos pakosti lisättävän tietoisuusvastaisuus-työläisyyden, siinä kun matkassa tarkoitus olla kokonaisempana.

***

Koska luonnossa näköjään pyrkii kasaantumaan myös vapausasteisuutta erilaisena ja eri tavoin kasvavana, vaikuttavuutta on otettavissa alle monimuotoisempana, kuin mitä on tekijyysmaailma ilman vastaavia vapausasteisuuden kertymiä.

Elettävä kuvio rakentuvana, ei välttämättä hahmotu odotetun kunnolla (tietysti), tai tästä ei ole asettaa fiksattua mallia, koska olemassaolo vapausasteisuutta eri tavoin tavoittavalla, tarkoittaa toimivana (TOIMIVANA), hyvin erilaista suhtautumista erilaisuuteen (=kaikkeuden tekijät kuten tuntuu ja ilmenee).

Suhtautumiset, muun ottamiset, oma sijoittuma kokonaisuuteen… on pakko olla jatkumollisempi, ts siinä kun suhteita on ympäristöön nähden jollain vapausasteisella… sitä enemmän määräytyy kytkentäisyyden toimivuus, mikä tarkoittaa suhteilta sitä enemmän, mitä ”toimijuus” vailla vapausasteisuutta, tai täydellistä itseriittoisuutta toisessa ääripäässä (MV-maailma=epäolemassaolo).

Kokonaisemman kaikkeuden suhteen vallitsee determinismiä, siinä missä relevanttia on nähdä myös siitä poikkeavaa, poikkeavan ollessa sitä, mihin ei suoranaisesti voi olla asettamassa rajaa miten sattu. Ääripooleiksi jää kuitenkin täysvapautta ja täyssidottua, ja elämänrakenne toisin (olemassaolevana), jotain muuta.

Näin kertoen, varteenottavan oloiseksi jää sopivat suhteet, suhteiden toimivuus, ja niiden tuntemus, joihin on suhteita luotava, tai joiden suhteesta ei voi päästä.

***

Rautalankakehitelmää mahdollisista suhteutujista, ja erilaisista suhteutusta hakemisen mahdollisista:

1. ”toimijuus”, jossa ei ole vapausasteita (ei omaa suhdemahdollisuutta = ajautuja, perusluontoisuus)
2. ”toimijuus” 1-piirteisenä siten että tähän on liittää konreettista vaikuttamista suhteessa liikuviin (1) siten, että toimivuus (säilyvyys, kasassapysyminen) toteutuneiden konkreettisten tapahtumien perusteella asettunut mahdolliseksi tähän 2-tapaukseen
a. ”toimijuus” 12-piirteisenä siten että mukaan on liittää konreettista vaikuttamista suhteessa 1n ja 2n, mutta myös signalointia toiveista, kuulluksi tai huomatuksi tulemisesta (liittymän tarjoaja sovittautumiskykyiselle)
b. ”toimijuus” 12-piirteisenä siten että mukaan on liittää konreettista vaikuttamista suhteessa 1n ja 2n, mutta myös (etukäteis)signalointia omista liikkeistä heille, jotka voivat ottaa vastaan signaaleita toimista. b-toimijuus itse ei vaikutu vastaavista signaloinneista, mutta automaattisignalointi voi ehkäistä mahdollisia rikkoontumisia (porskuttajavalmius, tööttikytketty ”asteroidi” vailla omia aisteja)
c. ”toimijuus” 12-piirteisenä siten että mukaan on liittää konreettista vaikuttamista suhteessa 1n ja 2n, mutta myös (etukäteis)signalointia omista liikkeistä heille, jotka voivat ottaa vastaan signaaleita toimista, siinä kun muiden signaalit vaikuttavat omiin mahdollisiin kulkeutumiin (in, out, räks).
A. 12abc-toimijuus, johon on liittää mahdollisuus konkreettisemmin vaikuttaa 12abc -tason toimijoihin sen lisäksi, että omista liikkeistä on mahdollisuus signaloida muille kuuntelukykyiseksi tiedetyille (A), ja toisaalta mukaan on liittää sopeutumisvalmiita tavalla a, jossa aA-suhde on ehyt, mutta ei samalla tapaa dynaamisuutta mahdollistava kuin suhteissa AA (molemminpuolinen signaliperustainen hakevuus). Mukanaoleva a-piirre tarkoittaa alustamahdollisuutta, sopivasti kylkeen sijoittumisen mahdolliselle (virukset ajoittaisesti ilmenevästä +/-luonteesta riippumatta). Toisaalta A-toimija voi telakoitua suhteessa a, b, c.
B1. 12abcABx-toimijuus siten, että tiedetty mahdollisuus A/Bx-suhteesta, jossa oma signalointiin molemminpuolisesti mahdollista nojata, mutta jossa toisen signalointi voidaan jättää huomiotta
B2. 12abcABx-toimijuus siten, että tiedetty mahdollisuus A/Bx-suhteesta, jossa oma signalointiin molemminpuolisesti mahdollista nojata, mutta jossa oma signalointi voidaan jättää tekemättä
B3. 12abcABx-suhde, jossa mahdollisuus valikoivasti ottaa huomioon A/Bx-signaaleja, ja toisaalta lähettää omia vastaavia sopivasti (B1+B2)
C(1-3). Kuten toimijat Bx (x=1..3), mutta kokonaisvaltaisemmin, jolloin signaaloinnit merkitsevät ja niiden tiedetään merkitsevän, mutta huomioiduksi tulee myös se, mitä suhteutettavien omista lähtökohdista muunkin osalta tiedetään. Cy-mahdollinen (y=1..3) toimija voi ottaa suhteillessaan huomioon kokonaisemmin sen, mitä suhteen toinen osapuoli kokokonaisuutena on, jolloin mahdolliseksi tulee muutakin kuin se, mitä toinen osapuoli on mahdollinen signaloimaan. Toisaalta, mahdolliseksi voi tulla odotusta siitä, että myös itse tulee huomioiduksi tavalla, josta tietää (tai ei tiedä), ettei kykene signaloimaan.

***

Rautalankakehitelmän vilkaisu, voi tuoda pientä tajuamisen muutosta, rakennemaailman olemassaoloon liittyen.

Olemassaoleviin liittyy vaihtelevassa määrin kytkeytyneisyyttä muualta, ja toisaalta kytkeytymisen valmiutta muualle. Kyse on verkosta, jota voi tietojenkäsittelyllisesti ajatella ainakin graafina. Hermosto voi rakenteena olla paljon tätä soluineen ja niistä lähtevine liittymineen.

Mitä tulkintoja rakenne voi tuoda arveluna mieleen tulevaisuudesta, tai ylipäätään tulevan mahdollisista. Jälkimmäinen merkitsee, ja on toisaalta faktan arvoista, ts ennakoivan palvelevaa potentiaalikin mahdollista ajatella tällaisista.

Mieleen tulee esim Gaya-näkemys olemassaolosta, ja toisaalta pärjääminen tässä kokonaisuudessa, jolloin kyseessä pakosti ”käryävä tai palava teatteri”, josta ei ole varsinaista ulospääsyä, kun liiallisena se olisi myös ongelma.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Gaia-hypoteesi

***

Tilaa voidaan luoda eri ajan mittaisina, ja syntyvää sellaista pyrkiä käyttämään, ja pysymään jotenkin valveutuneena sen suhteen, ettei mene liian tukalaksi.

Kuormitusta tulee kuitenkin pakosti, tai se determinoituu vahvasti, tietyissä kuluissa. Väistämättä voi ajatella ilmeneväksi yli- ja ali-suoriutumista, ja noita vastaavia kompliksia.

Gaya:sta en oikeasti tiedä paljoa, mutta on sen verran tunnettu, että relevanttia mainita tällaisten yhteydessä.

Isojen kokonaiskuvien irrallisuus-vaikutelma voi tuoda mahdollisemmaksi sitä, että jotain osataan paremmin joskus vastata niihin haasteisiin, joita todellisemman kouriintuntuvina voi ilmetä.

Maailma palavuudessaan, tai sopivuutta pitävissä mahdollisuuksissaan, ei kaikille näy, samalla tapaa, samoina hetkinä.

Toisaalta, erityisesti yhtenäisyys käy helposti vaikeaksi, kun erilaisia asioita yrittää kytkeä kokonaisuuteen, itseä siihen. Paljon tapahtuu ns täysin dissosiatiivisesti. Tässä mielessä elämä on jänski, ja koskee kaikkia.

Vaikea edes kuvitella sitä, miten kaikin tavoin eläminen voi(si) ilmetä, ihan oikeasti.

juhamyllarinen
Lappeenranta

Ajatukseni maailmasta on tasapainoinen ja eheä, läheltä ja kaukaa. Pidän yksinkertaisuudesta perusarvona, jolle voi rakentaa muutakin jos tarve.

Hyvän maailman peruskaava on helppo. Joka asemassa tekee sen, minkä tietää hyväksi, ja jos ei, on valmis kokeilemaan uutta, jotta löytää perustaa.

Sama periaate kun joka tasolla, jos tasoja on erilaisina... voi aidosti odottaa läpilyövää tervettä normalisoitumista.

Kynnyksetön email: juha piste myllarinen että gmail piste com.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu