Toivoa pimeydestä, jota pidettiin ja elettiin,… valona (siunaantunut hulluuntuma)

Mennyt luottamus Dalai Lamaan, mitä tulee kontribuutioon, ja sen mahdollisuuteen soveltaa tuota kokonaisuudessa, joka paraikaa, ja kauan ollut osamme. Tietyn linjan olemassaoloa korostavana, on ihminen… ja tosiaan paikallaan, ellei jopa linjallaan (kaista).

Ongelmien voi sanoa toistuvan, eikä toista reittiä näissä ole odottaa. Enemmän ilmenee kaikesta huolimatta tyytyväisyyttä, ja samalla isoa uhrausta siitä, minkä tulisi jo riittävin perustein riittää siihen, että kuviot voi jatkua tavalla, johon tulisi enemmän herätä.

Ongelma on seurauksissa, hyvin eri tyyppisinä. UV-sota on vain eräs, tai jokin suurempi selkkaus. Toisaalta, pahempaa voi olla jopa selkkauksettomuus (isona tai pienenä), jos perustila onnistutaan häivyttämään pois, havaittavuuden mahdollisuudesta.

Samaa ns toivoa (tosin realismin kautta), on viimein myös tämä idän ulostulo: Sadhguru’s SHOCKING Statement on Russia-Ukraine War! Niin kiva kun näihin olisikin luottaa, tavan hoituvana asiana.

***

Aiemmasta voisi oppia, mutta ongelmaa ei hahmotettu (riittävän liittymällisesti), eikä käyty effektivisesti! läpi. Mitä on se effektiikka, tässä. Silti on tarjota parannusta… siis mihin?

Läpikäyminen ilman riittävän osuvaa todellisuuden tavoittumista,.. ei voi antaa pohjaa sille, että jotain voitaisiin olettaa tulevan kuntoon niine ehdotuksine, jotka voisivat liittyä perustavan fiban korjaamiseen, tai jos näitä on monta.

Sopivaa on todeta mahdollisuuksien oletutuksi tilaksi tämä, vaikka muuten kokeilla voi kaikenlaista, myös masennukseksi päätyviä toistajaisia, eri muodoissaan.

Mikä on aidosti jotain osuvaa, ja mitä tiedetään siitä, miten ihminen yleisesti pyrkii tavoittamaan todellisuutta, kuin sitä voi ottaa vastaan. Mikä tässä on käytännössä realismia? Otetaan vastaan sitä, mitä voidaan, ja miten on sopivaa näitä tarjota (myynnin markkinat).

Varmasti on oltava riittävä uskoa tulevaan, että pyrkimistä voi jatkua, edes perustarvittavien osalta, mitä eläimenä ja ihmisenä välttämättä tarvitsemme.

Kyse on samasta, mitä tilaa tarvitsee jopa aikamme ykköskuningas (tiede), luodakseen pohjaa sille, että voi olla todellisuusorjentoituva.

***

Tilan toteaminen on tärkeää, ja sen suhteellistaminen, mitä jatkot eri haaroineen voi olla, ja mitä niistä odottaa.

Toinen asia on tosiaan diagnoosi ja selvitys sellaisena, että sijaintimme käy tästä ilmi niin, että suuntaa voi tosiaan ottaa siten, että jotain korjaantuu, eikä mennä uskolla ja markkinoilla… joiden lupailussa ei ole ns rajaa.

Tämän tyypin rajattomuus… mistähän lähtee, kun on toisaalta melkein vaadittua, missä auttaa paljon, ettei vaatimusta nosteta selkeästi esiin kuin on, jolloin on kuin usko, jota ei voi ampua alas, ei arvioida, ei kritisoida.

Diagnoosia on käynyt mielessä, tosin tämä voi olla oikeasti ylitarjontaa, niin paljon kuin kaiken täsmäsijoittamisessa olisikin potentiaalia.

Täsmää ei näissä oikeasti tarvita, kunhan oleellisuudet ovat todettavissa, ja tosiaan jokaiselle, ilman erityisomaksumisvalmiutta. Toinen seikka se, miten norsun tai norsujoukon voi löytää, jos on ahdettu koppiin, jossa tietysti kaikkien oltava.

***

Näissä tarvitaan myös perisuomalaista perustietämystä olemassaolosta.

Kerrontaan on täydentää myös kontribuutioilla, joita tarjoaa Nietze, Socrates, Herakleitos… peruspirut, jotka eläneet ja viestineet tyyliin Orwel, Jeesus, Lenin, jne.

Samaan käy myös kertojat, jotka luoneet onnistuneesti (todellisuus)draamaa, jota viimein katsoa ajastammekin päin. On aihetta ylevöittää mieli sillä pimeydellä, joka menneiltä ajoilta tuotu esiin, esimerkiksi sopimattomista.

Kulttuuri tekee tehtävää, kuten on tehnyt tehtäväänsä aiemminkin. Samaa konkreettisempana, niin on soveltaa Adam Smithiä, Karl Marxin ajattelua, Kristinuskoa, … jopa idän kokemusta tavan elämästä, kuten voisi hyvin alkaa enemmän, ja suoraan jo ilmetä.

Kyse on myös pimeyden voimista (=keksinnöt, edistys, ennakkotapaukset), ja noiden mukanakulkevista inkarnoitumista, uusiutuneina ((~ oikeusvaltion tavan käytännöt)), tai sitkotapauksina (välinekeikaus akselilla: hyvä…paha, toimiva… sopimaton)

Miten nämä ovat ottaneet toteutuvuutensa jo aikoja sitten, ja mitä ei voida neutralisoida mielen kiistattomien ja valveutunein keinoin, kun muu on toisaalta jatkuvasti kääntämässä, mutta jota ei jalostunutkaan päivitetty mieli voi tunnistaa työkentäksi, jota tulisi käydä läpi, niin hyveellisestä tavoitteesta kun tämä poikkeaakin.

Mieleen tulee ryntäys länteen, ja sen naiviuden keskelle, jota voi arvioida jälkikäteen.

Se alkuperäiskansa, joka kohtasi Euroopan irtolaiset,… tuskin oli täysin sivistynyt yleis-maailmallisten+ajallisten mittapuiden mukaan. Ei silti voinut uskoa, mitä idemmästä voi tulla, ja mitä tämä kohtaaminen olisi voinut vaatia.

Sama tilanne kun on jo mukana, kunkin peruskoodiksi painettuna (ROM), ja sitä ei voi tietää… tilannetta voi pitää toivottomuutena, ja siinä kieriskelynä, ja mikä pahinta… tämä ei tule tunnistetuksi, kuin kasvupohjana, ja positiivisina sovellutuksina.

***

Mennään tasolla, jota ei kuvaa enää ROM (Read Only Memory). Osuvampaa olisi puhua esim viruksesta, jota ei voida olemassaolevana tuntea tai nähdä, koska olemme sen sisällä, eikä muuta näy.

Käy kuin Joonalle, joka on valaan vatsassa, ja kertoo ennustuksia haasteista, joita sisätilassa voisi koittaa.

Näissä mennään toki mahdollisuuksinkin, vaikka Joona ei ihan kaikkeen luottaisi, jatkuva-aikaisesti, ja uskaltautuu ajoittain mesoamaan uskosta muuhunkin. Tätä ei tosin pidetä uskona, eikä uskottavuutta antavana. Osa uskoista on oikeasti uskottomuutta.

Niin ne ainekset sulavat, keskinäisesti poreillen, kun on kokki taitava, ja ennenkaikkea kuin venäläinen maatuska, oli leiriläiset tätä tai tuota kerrosta.

Läpeensä jotain, ja ehkä jo viimein sitä. Uskoo vielä tämänkin.

Kiinnittymistä kaivataan, joka tapauksessa. Ihminen kun on vaihtuvasti otettava, ja todellisuus sitä, mikä pysyy. Voisi ehkä olla toisinkin, tai miten lie.

0
juhamyllarinen
Lappeenranta

Ajatukseni maailmasta on tasapainoinen ja eheä, läheltä ja kaukaa. Pidän yksinkertaisuudesta perusarvona, jolle voi rakentaa muutakin jos tarve.

Hyvän maailman peruskaava on helppo. Joka asemassa tekee sen, minkä tietää hyväksi, ja jos ei, on valmis kokeilemaan uutta, jotta löytää perustaa.

Sama periaate kun joka tasolla, jos tasoja on erilaisina... voi aidosti odottaa läpilyövää tervettä normalisoitumista.

Kynnyksetön email: juha piste myllarinen ät gmail piste com.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu