Työelämän joustavuudesta

Joustavuus tarkoittaa sopeutumisen mahdollisuutta, ja on osa  elinvoimaisuutta, niin yrityksillä, yrityksen omistajilla kuin työntekijöillä.

Kaikki tuo, voi näkyä laajemmassa yhteydessä, ts esim valtiotasolla. Miten sopeutumisen paikka käytetään hyväksi tai kyseenalaisesti, tai missä määrin noita kahta, koskien oikeastaan joka vaikuttujapuolta.

Kun painotetaan yritysten joustavuutta, ja sen tärkeyttä, olettaen, että siitä koituisi etua valtiolle, ja myös sen piiriin kuuluville kansalaisille, … niin voi toisaalta miettiä, millä tavoin joustavuus todennäköisesti tuo, tai voi tuoda etua, tai haittaa, vaikuttujapuolille.

***

Yrityksen joustavuudesta, ja elinvoimaisuuden mahdollisuuden takaamisesta, piti kuitenkin puhua, koska tämän tason toimijaa pidetään tärkeimpänä.

Vastakkaisia, kyseenalaistavia, tai suhteuttaviakin linjojakin asiasta on, mutta painotuksen tärkeyteen, kaikelle ei ole välttämättä kovin paljoa vaikutusta, eikä sitä välttämättä osata toivoa, tai haluta. Perusteluja on.

***

Eräs yksittäinen, mutta joskus merkittävä seikka yrityksen joustavuutta ajatellen, on irtisanominen.

YT-uutiset ovat olleetkin tavallisia. Kyseessä enemmänkin erotoiminta, joka näkyy julkisuuteen päin. Tapauksia ei silti käsitellä, ET-uutisina.

***

Työntekijää ajatellen, yrityksen pitäisi olla aika turvallista, lempata erityisesti varakasta väkeä. Joustavuutta voi saavuttaa, riskeeraamatta työntekijän taloudellista tulevaisuutta.

Toisin on vähävaraisemman tilanteessa.

Irtisanomisen voi liittää liipaisin ohimolla -tuntemukseksi, eikä tulkinta välttämättä mene täysin ohi. Mitä tulee työläisen omaan irtisanoutumiseen, niin tilanne on vieläkin heikompi, tosin ei tässäkään, varakasta työntekijää koskien.

***

Työelämä kaipaa sopeutumista joka osapuolta koskien.

Kaikki sopeutumiset eivät välttämättä suoraan, voi näyttää kovin hyvältä. Toisaalta, sopeutumisen polku kokonaisemmin, ei toisaalta lähde muotumaan mitenkään, pysähtyneissä oloissa.

Työelämässä lähtökohta ei voi olla se, että kerralla saadaan kunnon pysyvyyttä. Oletus on oikeastaan patologinen, ja jos näkyy kuvioista, on todettavissa patologiatoteutumaksi.

Sama selkeä tulkinnallisuus, koskee järjestelmää, kauttaaltaan.

***

On tärkeää, että tietyissä tilanteissa, voi yhteyden katkaista turvallisesti.

Heikko-osaisuuteen kuuluu tässä mielessä lähinnä turvattomuus. Talouden otetta, ei voi oikeastaan vähätellä, kummassakaan ääripäässä, vaikka asemissa onkin eroa.

Kerronnassa ei välttämättä ole mitään uutta, mitä ei voisi tietää jo entuudestaan. Aihe muuten on tutkailemisen arvoinen, ja esillä syystäkin.

Yleisesti voitaisiin puhua pakko -sidonnasta/naittamisesta, jollain perusteella. Sen pahempi, jos ei käy kummallekaan, tai että lähinnä toiselle taholle käy erinomaisesti.

Tunne/jaksamis-puoli on tärkeää, eikä tällaisia voi ennakoida, ellei osaa ennustaa sitä, mihin joutuu osalliseksi, työntekijää, työnantajaa, tai opiskelupaikkaa valitessaan.

Näissä ei ole kuormittumisilla teoriassa, eikä myöskään käytännössä, mitään rajaa, ellei omaa Buddhan asennetta ja valmiuksia.

***

Se, että yrityksen perustamisen voi kokea yhtä lailla hankalaksi, riskiksi, epätasapainoa tuovaksi,.. tietyissä toimintaympäristön tiloissa/vaiheissa, on omanlainen pakkotilanne.

Kun yrittäjyys liittyy, tai ei voi oikein liittyä kuin tavanomaiseen työntekemiseen, jolla ei ole tarkoitus tehdä bisnestä, vaan normaalia toimeentuloa, ja toisaalta valinnassa on pelissä kaikki, … niin ihan normaalilta ei lähtötilanne vaikuta.

Aika lailla eri asia on, jos eletään suoremmin luonnosta, jossa ei ole erikoisemmin määrääviä toimintapuitteita, jolloin jokaisen asiat riippuu suoremmin lähinnä itsestä, ja omasta lähipiiristä, jonka tuntee hyvin. Nykyään tätä selkeyttä ei ole, samalla tapaa.

Köydyttävä sidoksellisuus, motivaatiomahdottomuus, ristiriidat, … seuraa helposti jokaista jäykkää järjestelmää. Niissä kyllä on joustavuutta, tosin vain joissain kohden. Kokonaisuus kusee väistämättä, ennenpitkää.