Työnantajat ja työntekijät eivät voi ratkaista keskinäisongelmia

Otsikon sanomaan lisään myös sen, ettei Venäjä ja Yhdysvallat voi ratkaista keskinäisongelmia, puhumattakaan, että sitä tekisivät väliinputoajat niillä menetelmillä, joita ajatellaan perinteisen soveltuviksi.

Peruste äskeiselle väitteelle, löytyy yleisemmän tason määräävyydestä.

Vertaiset eivät voi keskenään kuin sopeutua toisiinsa, ja jos sen suoma parempi tilakaan ei riitä, ei sopeutumisesta voi odottaa erityisempää.

Vaikka yleisemmän tason painavaa lastia ei voitaisi purkaa, on hyvä tiedostaa, että sopeutuminen ei ratkaise, eikä keskinäissopiminen tilanteessa, jossa vaikuttavuutta ei saada sinne, mistä hierre on seuraus.

Jäljille pääsee läheltä, ts tässä mielessä lähiasioiden selvitystyö ja läpikäymiset, voivat johtaa sylttytehtaalle, ja sen kuormituspiirteisiin. Tällaisten osaratkaisujen merkitystä on kuitenkin vaarallista korostaa, jos kaikki kuitenkin menee.

Ihmiset eri ryhmissään, voivat pyörittää kiveä ylämäkeen, jos vain tiedostavat sen, että siitä ei ole odottaa kovin kaksista. Tietoisuus asetelmasta, tekee täyskahjostakin tilanteesta siedettävää, joskin isoelkeiset toimet, voivat muuten olla kuormittavia, ja ongelmia kumuloivia, mistä voi seurata aikanaan totaalikillereitä.

Kaksinaisdiilit eivät tuo ratkaisuja, ja moni isompi kokoonpano, ei oikeasti poikkea tästä. On ns mustavalkoista, eikä tälle akselille sijoitu muutenkaan erityisempää.

Lupailu turhasta, on hyvin vaarallista, ja syö elävältä. Vähintä on, että lupailuilta voi suojautua, tai ne kyetään suhteuttamaan tehokkaasti.

Syyntakeettomuutta on vaikea yhdistää siihen, minkä varassa maailman tulisi voida pyöriä. Ehkä tällaisten tajuaminen katteettomaksi, tuo yksilöille ja yhteisöille selkeämmän vastuun elämisestä, vahvojen ulkoistusten ja letkuihin menemisen sijaan.

Kun kokoonpanot ajastaan muuttuvat laajemmiksi, tarvitaan uutta tasapainotuksen mahdollisuutta, eikä voida jatkaa perinteisellä, ja siihen nukahtamisella. Vaikka tämä on uutta, ja liitetään mieluusti vaikka anarkismiin, todellisuuden haastetta ei voida kiertää.

Tarvitsee sopeutua myös siihen, mitä on saatu aikaan, etenkin tilanteessa, jota ei olla haluttu tarkastella.

Vaaditaan paljon järkevän valintaa, ja toimimattoman karsintaa, johonkin tilannekuvaan ja ymmärtämiseen perustuen, eikä se voi jäädä voin joillekulle, kun puhutaan ”isommasta” sopeutumisesta, joka out-of-box -tyyppistä, pakosti.

Haaste ei kuitenkaan ole massiivisuudessa, vaan vanhan saattamisessa toimintakuntoiseksi. Vanhan koiran (sian) opittava tavoille. Tässä ei käy kiertäminen, eikä asian lykkääminen loputtomiin.

0
juhamyllarinen
Lappeenranta

Kynnyksetön email: juha piste myllarinen ät gmail piste com.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu