UUM…
Ilman tarkempia perusteita, voisi kaikkia ohjeistaa suoraan, ettei auta ottaa vastaan sitä syyllisyyttä, jota meille kovasti tarjotaan / markkinoidaan, vaikka houkutus on suuri, ja mukaan on tunkua, toisen koon… armo-alttarille.
Syyllisyys on selvää, tosin sen verran on tässä ”aitoa” ymmärrystä mukana, että menneiden käytäntöjen valossa, kaikki tulisi tuomita kuolemaan joko suorin perustein, tai etenkin! epäsuoran osuutensa takia.
Kannattaako toisaalta edes vaivautua, tällaiseen …
***
Raskauttava paino tosiaan epäsuoralla osuudella (tuottamuksellisuus), koska suoratoiminnan osuus kyseenalaisperusteena oikeustoimille, on yleensä toteutuksessa kaiken aikaa, ellei kyse (samalla ulkoistetusta) etuoikeistopolitiikasta, tai meetoollisista käännetrendeistä, joissa uhrius luokka venäjä (aidompana).
Molempi noista oikeusperusteista toimintapohjana yhdessä (yksimielisesti) vakuuttavampaa, ja tosiaan reaalisesti yhteensaatettavissa, jopa automaattisen yhteenkulkevassa muodossa. Jos ääntä johonkin tarvitsee, niin asetelman ja kulun toistamiseen, verbaalipuolella.
Tyyliin: Eläinten vallankumous: Neljä jalkaa hyvä, kaksi jalkaa paha.
***
”Näkemyksen kääntö”, tällä tavoin tehtynä, voi näyttää ja tuntua radikaalilta, … mutta reaaliperustein, päätelmä taitaa olla osuma, ja todellisuusvastaavuus tapissa, riittävästi.
Mitään syytä ehdottomuuteen tässäkään näkemyksessä, ellei nyt halua ymmärryksellistä puolta korostaa, ja toisaalta mahdollista se, ettei kaikkea sanottua liitetä suoraan konkretiaan, yksi-yhteen-tavalla.
Mitähän tuostakin tulisi, ihmisen tilanteessa. Realismia, ja kun vielä mahdollista? Viittaan tähän (piilo)unelmointiin:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/juhamyllarinen/minka-taakse-jattaa-sen-voi-skifinakin-katsella/ (PIILO-UNELMOINTI)
Saksalaisittain, voisi puhua jostain lopullisemmasta, tai lännen maltillisesta retoriikasta ponnistaen, F-pohjaisin arvoin jatkaen …
***
Vapautusta syyllisyydestä, vaihtoehtonäkemys ei lupaa, ellei tähän tehtailla vapauttavaa osuutta, jolla pärjätty muutenkin.
Liikaa jotain, … eihän näilla tarvitse alkaa mieltään vaivaamaan. Maailma on.
Onko tälle menetelmälle jotain nimikettä, koska ilmiö tuntus olevan aika sovellettu, suoraan tetsonperiaatetta seuraillen?
***
Ihmiselle oikeus on tärkeäksi koettua, ja toisaalta se, millä tavoin omaatuntoa ja omaa vastuuta voidaan (yhteisvoimin) olla välttämässä.
Keinot on monet, totesi entinen rosvo, kun itsellä pöydän pyyhkäisi. Ei onneksi päässyt ihan tätä oivallustaan käsittämään.
Uumoilu hyvä, sivuutus parempi. Ja kaikki yhdessä: Uum…
Teemu Keskisarja: https://www.youtube.com/watch?v=oQaVE2YiNRA
Katsoin klippiä 1:30. Aina ei tämän kauemmas tarvitse näitä kelata, kun juoni, tai sen kerronta, alkaa käydä ilmeiseksi.
Oma positionini tarkoittaa, tietysti erilaista mukanaolemisen valmiutta. En tarkoita, että valmiutta kannattaisi noin vain lähteä esittelemään, vaikka sitä olisikin olemassa.
Historian hegemoniat ovat tapahtumina, osin jees-lähtöisiä. Jotain on käynyt todeksi, ja konkretisoituu, massiivisen kypsytyksen päätteeksi.
Että edes sitä patsaiden kaatelua, ja näkyvää tapahtumaa,… mistä lie… kunhan jotain on käynyt todeksi, ja ja toden ottein vahvistetuksi.
Kaltavan tason ikkunat sopivina, ovat hitaasti kypsymiseen johtavia. Millä tavoin herättää… hyvä että edes jossain vaiheessa.
Alku on joskus tärkeää, ja näköalapaikka, ikuisempaan aikaan. Näistä kulkusaattueet aikanaa herää, todellisuuteensa.
Joskus on ikkunoita, joista näkyy ajattomuus. Muuten mentävä kuin mitä muurahaisillakin on tapana.
Katkosta on, tälläkin tasolla.
Voihan näistä aina lisää ilmetä, ellei onnistuta pitämään katsetta tiukasti pallossa. Ha untakin siihen palloon,… mitä kaikkea. Ota näistä selvää.
Todellisuus on tarunmukaista. Kerronta kannattaa päättää, tällä tavoin tiivistäen.
Kumpi on todempaa, tosi vai taru? Kannattaako tätä edes vaivautua miettimään, koska ovat niin päivänselviä.
Päivää, ei yötä!
Ilmoita asiaton viesti