Vaihtoehto äänestämiselle

Nukkuvien osuus kuntavaaleissa sitä luokkaa, että ilmiötä on ihmetelty, päivitelty, paheksuttu,… Mietitty jopa äänestyspakkoa.

Äänestämättämyys voi olla selkeä kannanonotta, siinä missä äänestäminen on, jopa enemmän.

Ehkä eivät ratkaisevasti eroa toisistaan. En osaa sanoa.

***

Voisi ajatella, että jos on poliittisesti muuten aktiivinen, tulisi mukaan politiikan tekemiseen. Arvostus lisääntyisi, esim äänestämistä kohtaan.

Mikä tässä kelläkin voisi olla se aito, ja itsestä lähtevä houkutin / porkkana, että olisi myös omalla asialla, tai jotain aidosti uutta kehiin tuova (lähtötekijäkakku, ja sen kasvatus).

Muutoin, esim pakkoäänestyksen tapauksessa, lähtö tarkoittaa vähän muiden asialla olemista valtiossa, jonka tulisi varmaan olla omakin, samalla.

Pakotettu, tai pakonomainen meno voi toisaalta olla yleisempää, mitä ei osataan arvella vaikuttimeksi, vaikka aktiivisuus olisi enemmän tapissa.

Pakonomaisuuden tilaa, voi yrittää jäljittää epäsuorasti, mm sen piiskaustaipumuksen perusteella, jota helposti ilmenee, kun asioita ei näyttäisi tapahtuvan toivotusti.

Ensimmäisenä ei ole tapana kelailla sitä, mitä tuli tehtyä. Oletuksellisen tarkastelusuunnan määräytymiselle on vahva perusteensa, tosin tämä osaltaan kertoo syvemmän tason ongelmasta / haasteesta.

Muuten, pakko ei suoraan ole huono, eikä hyvä.

Voi olla tärkeä, ja mm merkityksellisen tuellisessa mielessä. Mitä lopulta on, missä asemassa, suhteessa kokonaisuuteen, tämä ratkaisee.

***

Äänestäminen joissain oloissa voi toimia, siinä missä menelmillä yleensäkin toimivuutta. Siten aiheeseen ei kannata suhtautua kaavamaisen ottavasti.

Tarkoittaa myös sitä, että äänestäminen ei välttämättä aina toimi, eikä toistoista ole odottaa samaa sen perusteella, mitä aiemmin on tuloksena ollut.

Toisaalta, se mikä ei ole aiemmin toiminut, ja johon ollaan törmätty toistamiseen, asia viimein todeten, voi toimia, ja olla tärkeä osa toimivuuden välineistössä.

***

Kyse on soveltamisen ympäristöstä.

On teoreettisemman oloinen käsite ja taso, tosin sen verran merkityksellinen, että hyvä tuoda esiin, muutenkin kuin sivuhuomiona.

Soveltamisen tuloksellisuuteen, liittyy paljon se, mitä sovelletaan missäkin tilanteessa.

Kun ajanjaksot vaihtuvat, sovelettavuusympäristö oikeasti tuppaa vaihtumaan. Jos tätä ei huomioida, ja mennään samalla, ei oikeastaan ole odottaa kuin rikkoutumista.

Nämä eivät ole niin simpeleitä asioita, kuin mitä ovat kone, ja mitä voisi luulla. Tarttee oikeasti olla aikansa tasalla, jotta tuntuma säilyy.

Tästä ei ole sanoa mitään erityistä, eikä välttämättä kannata. Valveutuneisuus korostuu, ja aito seurailu, toistavien luuppien sijaan.

Faktisesti voidaan toisaalta mainita, että ajankulu tiedetään, ja tiedostetaan, tosin todellisuuden tämä puoli, saa tunnustuksensa, lähinnä marginaalisemmissa, ja kaukaistetummissa konteksteissa.

***

Naapurissa menee blogi, jossa todetaan pienpuolueitten menestymättömyys: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/ionmittler/ilo-totuus-ja-rakkaus-ei-riittanyt-pienpuolueet-eivat-saaneet-yhtaan-edustajaa-missaan/

On vähän kuin suurkaupunkien vastaava, suhteessa pikkutekijöihin. EU varmaan on tätä samaa, suhteessa pikkuvaltioihin.

Voimasuhteista tulikin jo kerrottua, mutama päivä sitten: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/juhamyllarinen/kunnallisvaalit-vahapatoisyyden-vinkkelista/

Tämä päivän eräs artikkeli, kuvaa samaa, isompaa linjaa: https://www.is.fi/politiikka/art-2000008057292.html ((Orpo: Sote-uudistuksen vaikutukset suurille kaupungeille ovat erittäin huonot))

Oloja tosiaan tehdään, ja sitä varten kasataan taakse voimaa ja kannatusta. Asioita saadaankin toteutettua.

Sitten on tällaisia ilmiöitä, ettei kansa oikein osallistu, oli alueena mikä vain, tärkeäksi katsottu, jopa demokratiaan kuuluva, jonka tulisi palvella.

Muuten kaikki menee kivasti, mutta muuten kasvukykyinen, uhkaa vain kuolla, näivettyä,..

Vaikka muuten tuskin isosti haittaa, niin joissain kohden, ei ole niin kiva juttu. Näissä tosiaan on selityksiä, aidon diagnositiikan, ja sen arvostamisen sijaan.

***

Pienpuolueilla olisi tehtävää, vaikka niihin ei näytä liittyvän arvostusta.

Marginaalipaikka, tarkoittaa toisaalta suojaa, kun tietyn sidoksellisuuden vääristävä vaikutus, pienempi.

Ei tarkoita sitä, että kulut ja vaihtoehdot, ihmisen suuntaan kääntäen, sinällään olisivat pahaksi, ainakaan ihmistä ajatellen.

Käytännön maailmassa, pienpuolueissa tai muuten starttaavavaiheisemmissa, on eniten luovuutta, tarkastelevuutta ja ehkä sisällöllisyyttä.

Voisi varmaan olla toisinkin, vaikka harvinaisempaa.

Uudet lähtijät yleensä, poikkeavat laiskanpulskeasta pöhötyksellisyydestä, ja vaikka tuossa toteutuu varmasti ekonomiat, niin tuskin kattavasti.

Ajatellaan sisällön, ja sen arvostamisen lähtökohdan puolesta, vaikka tätä kirjoitusta: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/eerojuhani-vaarala/eiko-tassa-ole-marinin-hallituksen-henkea/.

Vaaralan artikkeli oli mielestäni jopa tökerösti henkilöity, otsikon puolesta. Kyseessä oli kuvausta, liberaalipuolueesta.

***

Kun puhutaan ihmisen tavoitteen suuntaisista, on kyse tosiaan tavoitteellisemmasta. Aivan eri asia on palata sen äärelle, missä ovat tekijät, joilla tavoitteita saavutetaan.

Myynnissä huomio kiinnitetään luonnollisesti siihen, mitä on saatavana. Tekemisen vaikeus, ja haasteet, odotus ja maltti, eivät ole samalla tapaa myyntikyytiä tarjoavaa.

Lupaajat ovat heikoimpia myymään kakun rakentamiseen kuuluvia aineksia. Myynnissä tämäkään kohta ei ole ongelma, koska ihminen sivuuttaa nämä. Maininta riittää.

***

Kannatus näyttää korreloivan vanhan, ja toisaalta, tarkemmin tarkastellen, sopeutumiskyvyttömyys-linjan kanssa. Perustelu tässä, on tärkeän kuvaava, vaikken sitä nyt yritä tuoda esiin.

Uutta ei ole tuoda, vaan entistä, kenties paremmin paketoituna.

Siitä oikeasti palkitaan, ja voidaan palkita, koska palkkioita on aidosti myös olemassa. Niitä on joka tapauksessa jakaa, sopivasti kohdentaen.

Toisin on niiden tulosten jakaminen, joita ei vielä ole. Vaikka mahdollisia, niin vaikeuden ja ponnistelujen takana, etenkin jos kyseessä vaihtoehtoisuus.

Näitä on vaikea perustella / myydä, etenkin nykyisessä tilanteessa. Sitä on toisintekemisen realiteetit, tosin tämä on vain yleisen tason kuvausyritys.

Se mitä ei ole, ei muuten yleisesti tarkoita sitä, etteikö tätä voisi jakaa jo enakkoon. Ei estä sitä, etteikö tätä voisi kertoa / myydä, myös eräänlaisena mahdottomuutena.

Liberalismi, ja erilaiset liitettävät kontribuutiot, näkyvät kyllä, mutta aiempaa tukevoittaen. Tämän varmistamisesta ei ole huolta, eikä tällaiten asioiden toteuttamisesta, tai myynnistä.

***

Vaihtoehto äänestämiselle (jne), liittyy löytämisen linjaan.

Kyseessä on virtaviivaisuus sen mukaisesti, mitä elämä muutenkin on, ja toisaalta myös ihmisen olemisen tason osalta.

Tarkoittaa toisaalta aidommin luontoa, mm siten, kuin tiede osaltaan sitä tuo, ja kykenee tuomaan esiin.

Nämä eivät ole sillä tapaa vain otettavissa. Täytyy nähdä perustavaa vaivaa, ja sitoutua lähtökohtiin, joista jotain voi odottaa.

Painotus tarkoittaa enemmän paluuta, kestävyyteen ja tasapainoisuuteen.

Näihin voi palata, todeten sen välttämättömyyden, jota on aiemmin koettu syystä, jota on ehkä vaikea selittää, ainakaan itseä ymmärtäen.

Siinä kun perusteellisen tason (pieniä) onnistumisen eväitä mukana, extraenergiaa ei tarvita, tai jokapäiväisen kuormittavaa pönkityksellistä, ja tuhlailevaa sekundarakentelua.

Nykyistä päätymää, voisi kutsua pään seinäänlyömiseksi. Ajatellaan, että tähän on varaa. Jokin vain aina on uhkaamassa, tulevan oven takaa.

Tavoite löytämisessä, ei ole samalla tapaa erityisemmin loistelias tai kompleksinen, vaikka toiminnallisuus tavanomaisena, ja vakaata luottamusta horjuttamattomana, tavoittuisi.

Parhaimmillaan, saavutus tarkoittaa paluuta tavallisuuteen, mikä on jäänyt kaiken alle.

Luomuvoittoinen elämäntapa. Sirkukset erikseen, ja aito sirkus osaksi elämäntapaa.

Lisää, lisää, ja yhä suurempaa ja mahtavempaa.

Ei isosti sovelletussa mitään vikaa ole, kun menee saumattomasta, vailla isompaa kielteistä seurauskertymää, ilman monimuotovelan kumulatiivista kasvua.

Tuossa mielessä, kasvulla ei tosiaan ole rajaa.

***

Vaikuttavin seikka vakaan ja kestävän puolesta on se, millä tapaa ihmiset voivat pitää kiinni mistä vain.

Ihmisen sitkeyden voi nähdä voimavarana. On osa sitä kykyä ja valmiutta, jonka vuoksi menestymme niin vahvasti, eri olosuhteissa.

Tuo menestystekijä, ja sen käyttö, on tosiaan myös riski. Persoonallisuuden vinoutumat, yksilötasolla, tiedetään liittää selviytymiseen. Kyseenalaistaminen, toisinkasvu,… lähimuutos, on haastava.

Sama menestymisen ongelmallisuus koskee paitsi yksilön elämänpolun suuntaa, myös laajempaa kulkua, erilaisina menestystahoina, joissa enemmän rytäkkää takana.

Viimein kyseessä on lajimme, ja sen ongelma.

Menestys pienimuotoisempananakin, on pohjana sitovaa. Isommasta pohjasta, käätyy isommat, laajemmin merkitsevät vaiheet, minkä suunnan ottavatkin.

Isot kriisit ja suuntautumiset, pitävät yllä isomman seesteisyyden mahdollisuuden, tai päinvastoin. Miten isoa pottia kannattaa tässä ryhtyä kalastelemaan, mitähän sanoa.

Juurihoito on paljon. Mitä tarkoittaa, ei tietoa. Ei välttämättä mitä vain hyvää, tai pahaa. Näissä ei kannata hurahdella, varmuuden vuoksi.

***

Kaikki voi olla helppoakin, ja jos tähän ei pääse, tuskin on odotettavaa. Asiat voi nähdä purkamisen, luopumisen ja rauhoittumisen vinkkelistä.

Ei ole vain anarkiaa, mitä enemmän liittää syöpään, ja sen kaltaiseen vaiheeseen, joka riehuu aikansa.

Aika paljon näissä voi auttaa pelkkä seurailu. Olisiko sittenkin juuri sitä, mitä tulisi tehdä.

Odottelu olisi työtä, ja aktiivinen tekemättömyys kohdissa, jossa voi ajatella luovuttamisen mahdollisuutta.

Elämisen voi nähdä vähän kaikkea koskien, uudelleenkuoriutumisen, ja syntymisen vinkkelistä.

Ei tässä auta pelkkä puskeminen, niin kivaa kuin onkin, ja lupaavaa. Puhumattakaan päkisteellisemmistä vetämisistä. Irtaantuu sitä vähemmälläkin.

***

Miten paljon voit kyseenalaistaa sitä, minkä viemänä olet parhaillaan? Mitä odotat siltä aikataululta, jossa tällaista toteutuu?

Jottei oltaisi vain yksin näiden kanssa,.. millä tavoin näitä voi jakaa, muiden kanssa? Miten näissä voi edetä?

Mitä tarkoittaa elämäntapamuutos? Miten sitä markkinoidaan, ja yritetään tuoda mukaan?

Miten aiempi seurauksineen, motivoi tällaista? Mikä voisi parhaiten motivoida?

Mikä mahdollisuus on aiemmassa, eteenpäinmenenmistä ajatellen? Onko kyse paluusta, ja esteellisyyksien paremmasta huomaamisesta?

Miten tappiot kääntyy tappioksi?

Voiko tällaiset tappiot kääntää voitoksi, kuten voitoista kerrotaan / ei kerrota?

***

Kirjoitus perustuu siihen ajatukseen, että karsintaa olisi tehtävissä, ja suhtautumisen hakemista.

Siinä missä on perinteisiä YT-tapahtumia, miksei niitä voi ajatella, myös tälle tasolle.

Enemmän näissä on kyse valmiuksista, ja niiden luomisesta, kuin yksittäisestä kannasta, suhteessa esim äänestykseen.

Yksityiskohdat menevät, sopivan työn jälkeen enemmän itsekseen kohdilleen.

Jos työtä tekee, siltä ei suoranaisesti voi odottaa paljoa. Enemmän saldona on se, mikä karsiutuu, voi karsiintua.

Ihminen on tässä tärkein, työn kohde. Samat muille, ja muurahaisille.

Siksi tosiaan se Työ, ja vaivan näkeminen, ei muutoin.

+1
juhamyllarinen
Lappeenranta

Kynnyksetön email: juha piste myllarinen ät gmail piste com.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu