YLEn rahoitus, reserviläispako, hyvinvointivaltio, soterikko, … suomalainen tragediatarina, ko?

Otsikkoon tuodut sanat, eivät välttämättä suoraotteisesti liity toisiinsa (YLEn rahoitus, reserviläispako, ..).

Suoraan voi kuitenkin ihmetellä, jos tähän kykenee, tai tähän herää, että …

Siinä kun on mahdollisuus tai jopa velvollisuudeksi katsottua osuutta osallistua sotaan sotilaana tai sotaa tukevan, tämän maan hyväksi, …

Samaa velvollisuuden ja osallistumismahdollisuuden paikkaa ei välttämättä ole sivistyneemmille yhteistoimintamahdollisuuksille, joiden voi ajatella olevan sotaa ehkäiseviä.

*

Suorasti ottaen, mieleen tulee yhteisiin osallistuminen, esim tällä tavoin suoraan asian kautta (Usarin Puheenvuoro).

Mikä valtiossa on, kun joiltain osin väline kelpaa ottamaan yhteisestä, ja yhteiseen, ja useimmiten ei. Tai jonkin mielestä lähes aina, mutta joskus ei.

Kai tästä jokaisella jotain sanottavaa on. Millä tavoin valikoivuus menee.

On mm sitä oikeuslaitosta, vaikka ehkä samalla tapaa soveltamis- ja rakenteellis- biasoituneena.

Paraikaisesti, äänestyskarnevaaleja. Tässä se paikka, nyt kiinni ja jos ei, älköön oltako muussakaan. Vähän näin, ellei enemmänkin.

*

Yhteisemmän ja yksityisemmän aihe näkyy, ts näkyvyyttä on tälle rintamakohdalle, ihan julkisesti, vaikka tuskin esim yliopistollisemmin.

Mitä on käsittelyn taso, tämän kohdan vaihtoehtohaaraa koskien.

On kertoa SOMEn typeryydestä ja vihapuheiden paljoudesta, mutta relevantteja asioita koskien, ei varteenotettavien instituutioitten kautta epäsuorasti osoitettua arvoa niille teemoille, jotka arjessa tuntuvat relevanteilta.

Tavan kansalaisena voi toisaalta tietyt aiheet näkyä hyvin perustavilta, ja näiden sivuuttaminen vellovuudelta, ja toiminta tähän vellovuuteen investoimiselta, hiljaiselta tuenantamiselta siltä osin, kuin hajotelmatulkintaista toimintansa kautta voi vahvistaa, ja olla ylläpitämässä, jatkoa kumuloiden.

*

Aamulla tuli mieleen ihmisten heikot signaalit, ja tavan ihmisen hienovarainen toimitapa olla mukana.

Suoramitattavammin mukanaoleva ja toimisidottu tuotavastoin, ei tällä tavoin yhteiskuntaan orjentoidu, tosin hänen osuuttaan, ei voi ajatella olevan arvailtavuuden varassa.

Hiljaisemmalle toimitasolle kuuluu toisaalta esim hyvävelisysteemit (hienoklikismi), ja yhteistyönä tehtyä puolueellisuutta ja syrjimistä, kiusaamista,.. joita ilmiösaatettuja voi olla vaikea havaita, ja etenkin tuoda esiin.

*

Sisältä päin ottaen, yhteisempää hyvää ja muiden rikkomattomuutta palvelee suoraan häpeän tunne, ja suorat oletukset (tuntemukset, tuntemussidokset) siitä, mikä on sopivaa ja mikä ei.

Hienoviriteisyys ja hienotoiminta, ilman erillisempää lakikirjausta, tai suora-osoitusta.

Kun yhteishyvän luontevuus nostetaan sanallisempaan käsittely-yhteyteen, mieleen tulee mm utilitarismi, mutta myös paljon puhuttu kommunismi.

Toisaalta suoraotteisen sijaan se hienovaraisuus, automaattisen integroidusti ja eheästi kokonaisemman yhteisön hyväksi, vailla selkeän puitteistettua ilmaisua siitä, mikä on suotavaa ja mikä ei.

Tuota ilmenee toisaalta luontevasti, mutta toisaalta taipumukselle on MM EMa vastavoimaisuutta, ja kyseessä mm avoimuudeksi ja tietoisemmaksi nostamisen mahdollisuutta, käytännössä pitkälle maagisilmenevämmän purkamiseksi, oli hyvä tai vähemmän, riippuen vaikuttujasta, ja hänen tulkinnastaan.

*

Venyvyyttä ilmenee hienovaraisillakin alueilla, mutta myös vastamuotoisina.

Yksilöiden ja toimijoiden kontribuutio kuin yleensä vain osa vaikuttavuutta,… epähavaittavuus tulee tosiaan tätä kautta, ts hajautuksellisesti, missä on potentiaalia.

Viitata voi konkreettisesti esim tähän välineeseen, ts internettiin. On toimien puolesta robustimpi kuin mitä keskusjohtoisempaan riippuvuuteen kytketyt rakenteet.

Hallinnan paikka yksittäisempää toimijaa ajatellen vaikeampi, mutta jos toteutuu, yksittäisote on voimakkuudeltaan yhteissellaiseen verrattavaa.

*

Vaikka yhteisen alue on ja sen sovellusvälineistö epäsuoran ja vaikean havaittavasti on voimaa, ja osa jotain jatkuvuutta tietoisemmin rakennettuun järjestelmään nähden….

Yhteisen alue kun samalla hienovarainen ja potentiaalinen, on toisaalta mahdollinen myös kääntymään ja suuntautumaan, ja tähän voi liittyy kiistanalaisuutta, sekä riskejä, siinä missä välineisiin yleensä.

Siinä kun pienet maat (perheet,…) selviytyäkseen tarvitsevat toisten epäsuoraa tukea ja sopivaa toimitapa yhteisemmän hyväksi, osa kulttuureista, ei tälläista samalla tapaa tarvitse, tai tätä ei ole edistävänä ollut samalla tapaa kokea.

Suurikin maa voi olla yhteisöystävällinen, ts yhteisemmän eteen ei tarvita erityistä pienen ja hankalan maan tarvetta, sillä esim Kiina voi kyetä samaan, vaikka on ollut paljolti suurvaltion tapaista tuolla alueella.

Yhteisösuuntautuvuutta hieno-otteisena, voi toisaalta syntyö myös polaariperustein, sillä valta-asema luo selviytymispaikkansa, jolloin yhteisöllisempien peruvälineiden käyttö tulee luontevasti sovelletuksi, tällaisen lajin perusvalmiuksien puolesta.

Yhteinen vihollisuus, varautumistarve tai tavoite ns yhdistää, jopa selkeämmin desperaadistosuuntautuneita.

Luonnossa ei ole tavatonta, että petoeläimetkin muodastava laumoja.

*

Kun Suomen tilannetta ajattelee, jotain yhteisempää tiivistyy esim presidentissä, samalla tapaa yhteisempää suoraan, mutta piilohienoisemmin palvellen.

Yhteistä on rakentaa Pn kautta, konkreettisemmin ilmenevänä, ja toisaalta vähän ”mystisulotteisemmin”, ts hiljaisemman ja epähavaittavamman toimitavan + suhtautmisen kautta.

Suomea on sanottu säntilliseksi, mitä peruskulttuuriin tulee.

Tätä on ihmetelty, esim naapurissa. Odotukset joita ei olisi odotettu täytettävän, ovat ihmetykseksi tulleet täytetyiksi.

Itse puhunut ylilupauksellisuudesta, jota toisaalta osataan käyttää myös tämän maan sisäisesti, kun sopimuksellisuuskulttuuri muualtatulevine versioineen (globaaliyhteys), ei ole voinut olla ujuttautumatta tännekkin.

Tätä vasten jos ajattelee maailmaa, perustuu selkeämpiin näyttöihin siitä, mitä on tuloksellisuus, ja nimenomaisen mitattavasti. Tartuntaa ei ole voinut olla saamatta, ja relevanttiuskosketusta myös tälle mitattavammalle yhteystavalle.

Toisaalta, kun yhteinen jotain laajempaa, explisiittisempi yhteispainotteisuus toteutuksessa, tuskin voisi olla korostumatta. Kyse väistämättä jostain kaukaisemmasta ja siten (luontaisesti) objektiivisemmin otettavasta.

*

Suomen (yksittäismaan) sinisilmäisyyden voi ajatella olevan jotain vahvuutta, joka uudessa ympäristön tilanteessa, on kääntynyt Suomen (yksittäismaan) tappioksi.

Hyvää mennyt, mutta toisin tulkiten, ei ihan sen arvoiselle, lokaaliperusteisemmin arvoituna.

Isompi maailma meistä katsoen, voi monella tavoin olla hyvä ja parempikin, ja tuota kokonaisuutta ajatellen passelimpi myös yhteisemmäksi ajatellun kentän suhteen, jota ei muualla välttämättä edes ilmene, vaan enemmän aktiivisesti tulee poistotoimien arvoisesti koetuksi.

*

Vaikka isompaa maailmaa ajatellen, tietty yhteishyvällisemmän käytäntö ei sopisi, tuota ei osoita se, mitä täällä hyvyytenä on opittu pitämään.

Kyseessä ei ole suoranaisesti (esim) Suomen vika, eikä myöskään meistä katsoen ulkopuolisemman kulttuurikokonaisuuden valuvika, jossa hyvyys (=obj= sopivuus) päätynyt säätymään toisin.

Suomi voi tässä näkyä ulospäin sisäisen sosialistisena, mutta jos vaihtoehto on rikkoa tätä menestyksenä koettua mallia… menee enemmän yleisemmän maailman hyväksi, jossa toisaalta ei ajatella yhteistuovuutta edistävästi, tai edistettävänä arvona, ainakaan miten sattu.

Kyseessä tragedia, tai kulun tragediavaiheisuus, ts ristiriita, mutta toisaalta myös selkeä kasvu, tällaista ulottuuvuutta ottavana.

*

Osa (talous,..) -kovuudesta jota Suomessa ilmenee, on maailman näkemistä sellaisena kuin se on meitä laajemmassa yhteydessä, ja sopeutukset ja toimeentulemisen mallit tällaiseen näkymään liittyen.

Wahlroos voisi olla hyvä esimerkki ulkomaailmaolosuhteisemmasta lähestymistavasta.

Samaan toimijuuspakettiin, ei kuulu mitkä tahansa toimisektorit. Siinä kun globaalisuuntaisuutta uutena ilmenee, kärjeksi ei käy mikä sattu alue.

Globaaliulottuuvuteen kuuluu näin lokaalisuuteen nähden erikoistuneemmat toimijat, ja toisaalta toimialueet, ja toimitavat. Näitä on listailla jonkin verran, tätä ajanvaihetta koskien.

*

Globaalin relevantiksi asettuu hyvin erilaisia tekijöitä ja toimintapiirteitä.

Kyse siitä, mistä vinkkelistä ja asemasta näitä joutuu tarkastelemaan itsensä ja jonkin jos ei yhteisemmän tai kokonaisemman … niin ainakin jonkin tolkun hyväksi.

Kun toisaalta elettävä lokaalisesti, ja siinä kun tällä suorempaa reaalivaikutteisuutta… reaalivaikutteisuus käytännössä helposti lisääntyy, kun olosuhteita säädetään tiukemmiksi.

Tilannetta voi nähdä, kokea ja tulkita maailman jakautumisena ja eriytymisenä, täysin osuvin perustein. Toisaalta, kulun ja tapahtumien tulkinta järjestäytymistä kartuttavasti, voi olla eheydellisempää, ja luontevammin arvioitua.

*

Blogi-kirjoutus pohdinnallinen, eikä rakenteen osalta tyylikkäästi paikoilleen laskeutunut.

Täydennystä ja pohidntaa sinne tänne, missä vain avauksen arvoista päässyt syntymään.

Tällä tavoin prosessuaalisesti, voi omia pohdintojakin ottaa.

Kyse tietysti kokonaisemmasta maailmasta, tosin tavalla, joka tässä tapauksessa mahdollinen, ja näin toteutumaan yltävä.

Saatan korjailla ja lisäillä jotain jälkikäteen.

juhamyllarinen
Avoin Puolue Lappeenranta

Herr Wisser and Besser (der),
Mutta myös ...
Von Buchen Huchen-Bacher,
i ab-und-hups Sucher.

Ajatukseni maailmasta on tasapainoinen ja eheä, läheltä ja kaukaa. Pidän yksinkertaisuudesta perusarvona, jolle voi rakentaa muutakin jos tarve.

Hyvän maailman peruskaava on helppo. Joka asemassa tekee sen, minkä tietää hyväksi, ja jos ei, on valmis kokeilemaan uutta, jotta löytää perustaa.

Sama periaate kun joka tasolla, jos tasoja on erilaisina... voi aidosti odottaa läpilyövää tervettä normalisoitumista.

Kynnyksetön email: juha piste myllarinen että gmail piste com.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu