Miten edistää demokratiaa
Kylmän sodan loputtua kuviteltiin, että liberaali demokratia jatkaa automaattisesti voittokulkuaan. Puhuttiin historian lopusta. Ylpistyttiin. Kun nyt katsoo ajassa taaksepäin ja tätä päivää, niin demokratiakehitys on ollut suuri pettymys. Tänään 70 prosenttia maailman ihmisistä elää autoritaarisissa maissa.
Demokratioita haastetaan sisältä- ja ulkoapäin. Globaali demokratiakehitys on mennyt jo pitkään väärään suuntaan. Tämä on mm. ihmisoikeuksien toteutumisen ja rauhan säilymisen näkökulmasta merkittävä uhka.
Uutta maailmanjärjestystä luomaan pyrkivä kehittyvien talouksien liittouma, BRICS -maat, on edistänyt autoritaaristen hallintojen leviämistä globaalisti. Monet maat ovat pettyneitä länsimaiden tapaan tuoda demokratiaa. Lisäksi polarisoitunut yhteiskunnallinen tilanne ja eriarvoisuuden kasvu luovat haasteita monissa demokraattisissa maissa, ja ajavat demokratioita kohti autoritarinismia.
Länsimaisten demokratioiden on katsottava peiliin ja muutettava perinteistä ”demokratiaviennin” -mallia, jota on myös kritisoitu ylimieliseksi ja saarnaavaksi. Tarvitaan paikallista omistajuutta demokratian kehittämiseen ja konkreettisia taloudellisia hyötyjä.
Demokratiakehitys on alhaalta ylöspäin prosessi. Avainasemassa ovat kansalaisyhteiskunnan ja ruohonjuuritason toimijat. Demokratiaa ei pysty rakentamaan kenenkään puolesta, mutta voimme tukea niitä, jotka sitä haluavat rakentaa. Hallintojen kabineteissa tehty demokratiavienti ja resurssien jakaminen autoritaarisille hallinnoille toimii usein demokratiakehityksen tavoitteiden vastaisesti.
Esimerkkini tulee Myanmarista, jossa olen itse tehnyt demokratian edistämistyötä järjestössä, joka tuki Myanmarissa toimivia ruohonjuuritason ihmisoikeuksien ja demokratian puolustajia. Samaan aikaan länsimaat tukivat hallintoa kouluttamalla poliisivoimia. Lopputuloksena poliisit hakkasivat ihmisoikeuspuolustajia uusilla tavoilla ja pampuilla.
Mahdollisuuksien rakentaminen investoinneilla, reilummilla maailmankaupan säännöillä ja koulutuksella on keskeistä. On tarjottava konkretiaa kuinka demokratia parantaa elämää myös taloudellisessa mielessä. Demokratiakehityksen merkittävimpiä moottoreita on oikeuksia ja vapauksia janoava keskiluokka.
Uskon vahvasti siihen, että ihmiset ympäri maailmaa haluavat elää yksilön oikeuksia ja vapauksia kunnioittavissa demokratioissa. Demokratiakehitystä ei saada kääntymään ilman, että muutamme vanhoja toimintatapoja. Demokratiakehityksen tukeminen on tärkeää. Se on ihmisoikeuksien ja rauhan puolustamista.
Hyvää kansainvälistä demokratiapäivää kaikille!
Hyvä kirjoitus, helppoa olla samoilla linjoilla. Tosin suomalaisten toimia Myanmarissa en tunne niin hyvin, että osaisin niitä juuri arvioida.
Demokratia-aktivisti Aung San Suu Kyi sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1991, käsittääkseni ansaitusti. Kuitenkin myöhemmin valta-asemassa Myanmarissa hän jätti tuomitsematta Rohingya-kansan vainot — ainakin aluksi, ehkä niitä tukienkin. Käsittääkseni Suu Kyitä ihailleet länsimaat eivät osin tästä syystä heränneet ajoissa pääosin islamilaisten rohingyojen sortamisen vakavuuteen.
Minulle asia tuli vastaan yhtäältä parilla vierailullani Bangladeshissa, jonne oli tullut valtavat määrät rohingyoja pakolaisiksi. Toisaalta uskontoja ja konflikteja käsittelevässä kirjallisuudessa tämä on esimerkki buddhalaisten sortumisesta väkivaltaisuuksiin.
Ruohonjuuritason kehityshankkeiden tukemista siis kuitenkin pääsääntöisesti kannatan. Toivottavasti blogisti, joka varmasti tietää Myanmarista paremmin, korjaa käsityksiäni Myanmarista tai jatkaa joskus aihepiiristä muuten.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kommentista.
Jatkan mielelläni Myanmarista ja ruohonjuuritason kehitysyhteistyöprojekteista ihan omassa kirjoituksessa.
Tuo Myanmarin poliisivoimien tukeminen oli EU:n hanke. Myanmarissa oli monia muitakin länsimaiden hankkeita, jotka toimivat ihmisoikeuksia ja demokratiaa puolustavia vastaan. Näistä on syytä oppia.
Ulkoapäin demokratiaa rakennetaan tukemalla ja investoimalla. Pakottaminen tai saarnaaminen ei toimi. Prosessissa ei tulisi myöskään olla mukana piiloagendoja.
Ilmoita asiaton viesti
Kunhan säilyisi demokratia edes länsimaissa. Suomessa sananvapaus on uhattuna. Ei leikisti, vähän tai fiktiivisesti, vaan aidosti uhattuna ja vaarassa kadota. Elämme jo itsesensuurin aikaa Suomessa.
Sananvapaus voi kadota alle 10 vuodessa, jos sitä edistävät voimat saavat riittävän jalansijan yhteiskunnassa, kuten vasemmisto on saanut. Media, kulttuuriväki, järjestökenttä, keskeiset ministeriöt (stm, okm) ja kouluhallitus on jo joukkoistettu.
Ilmoita asiaton viesti
Ei ole demokratiaa ilman sananvapautta.
Länsimaiset demokratiat ovat kuitenkin tehneet sananvapautta ja demokratioiden uskottavuutta syövän ison virheen sisällyttämällä mm. uskontojen ja historian häpäisyä sananvapauteen, mihin ne eivät missään nimessä kuulu.
Sananvapaus on yksinkertaisesti vapautta olla samaa tai eri mieltä asioista ja voida sanoa se ääneen tai kirjoittaa vapaasti ajatuksensa julki.
Ilmoita asiaton viesti