Kysymys verotuksen progressiivisuudesta kaipaa uutta näkökulmaa

Suomessa tulojen verotusta säätelevät useat eri lait. Tuloverolaki sisältää säännökset muun muassa verovelvollisuudesta, veronalaisesta tulosta sekä tuloverotuksessa tehtävistä vähennyksistä. Tuloverotuksen vähennysjärjestelmällä tarkoitetaan yleensä niitä säädöksiä, jotka liittyvät tulojen hankkimisesta johtuneisiin menoihin sekä tulosta ja verosta tehtäviin vähennyksiin. Aika ajoin vähennysjärjestelmän tarkoituksenmukaisuutta on epäilty ja kritiikkiä on kohdistunut järjestelmän monimutkaisuuteen.

Kansalaiset maksavat ansiotuloistaan veroja valtion ohella kunnille, Kansaneläkelaitokselle sekä seurakunnille. Palkansaajat maksavat lisäksi ansiotulojensa perusteella työeläkemaksua ja työttömyysvakuutusmaksua. Kun arvioidaan ansiotulojen tuloverotuksen tasoa ja kehitystä, tarkastelussa otettava on huomioon kaikki nämä tuloverojen määrään vaikuttavat tekijät.

Valtionverotus on kuitenkin kiistämättä haasteellisin alue ansiotulojen verotuksessa. Tämä johtuu sen progressiivisuudesta, josta nykyään säädetään vuosittain erillisellä tuloveroasteikkolailla. Kuntien päätösvallassa on kunnan tuloveroprosentin määrääminen. Tässä artikkelissa tarkastellaan ansiotulojen verotusta kohteena palkkatulot ja eläketulot. Nämä tulot kattavat Kuntaliiton arvion mukaan kunnallisveron veropohjasta tänä vuonna noin 90 prosenttia.

Säätäessään tuloveroasteikon eduskunta ottaa kannan vuosittain siihen, minkä suuruinen tulovero on eri tulotasoilla. Näin eduskunta jakaa valtion tuloverotaakan ansiotulon saajien kesken tulojen perusteella.

 

Tuloveroasteikkoa koskevasta päätöksestä seuraa mielenkiintoisia kysymyksiä. Kiristääkö vai lieventääkö uusi asteikkopäätös tuloverotusta? Kuinka paljon ansiotuloista arvioidaan kertyvän valtiolle tuloveroja?

Jotta inflaation vallitessa verotus kohdistuu eri vuosina saman ostovoiman omaavaan tuloon yhtä suurena, on asteikkoihin tehtävä inflaation mukaiset korjaukset. Valtion tuloveroasteikkojen luokkarajoja ja veron vakioerää on siis korjattava kuluttajahintaindeksin muutosta vastaavasti, jos tuloverotus halutaan pitää eri vuosina reaalisesti ennallaan.

Julkisuudessa on aika ajoin esitetty, että asteikkoja tulisi tarkistaa esimerkiksi ansiotasoindeksin muutosten mukaisesti. Suomessa ansiotason kohoaminen on yleensä ollut nopeampaa kuin kuluttajahintojen kohoaminen. Itse asiassa viime aikoina on käytetty ansiotasoindeksiä asteikkojen muutoksissa.

Progressiivinen tuloverotus tähtää siihen, että ostovoimaltaan suuremmista tuloista maksetaan suhteellisesti enemmän veroa kuin pienemmistä tuloista. Kun verrataan eri vuosina sovellettuja tuloveroasteikkoja ja niihin tehtyjä muutoksia, tarkastelun lähtökohtana on oltava samansuuruinen reaalitulo. Tietenkään mikään ei estä poliittisia päätöksentekijöitä käyttämästä muita indeksejä asteikkojen muutoksissa.

Arvioitaessa asteikon kiristymistä tai kevenemistä vuodesta toiseen asianmukainen ja oikea vertailu on tarkastella samoista reaalituloista kannettuja tuloveroja tai veroasteita eri vuosina. Tällöin voidaan kiistatta todeta, millä tavoin valtio on muuttanut asteikkoja reaalisesti.

Tuloveroasteikon reaaliselle muutokselle olen esittänyt aiemmin väitöskirjassani selkeän kannan. Jos samasta reaalitulosta kannetaan tuloveroa tarkasteluvuonna enemmän kuin perusvuonna eli tuloveroaste tietyn reaalitulon kohdalla kohoaa, niin tuloverotus on tämän reaalitulon kohdalla kiristynyt. Jos taas tuloveroaste alenee, verotus reaalisesti kevenee.

Valtion tuloveroasteikkoja kevennettiin vuosina 1990 ja 1991. Jälkimmäisen vuoden asteikko pidettiin voimassa kahtena seuraavana vuonna, jolloin veroasteikot reaalisesti kiristyivät. Vuodesta 1993 alkaen vuoteen 2020 valtion tuloveroasteikot ovat keventyneet reaalisesti merkittävästi. Numeerisesti sanoen samoista reaalituloista kannettiin vuoden 2020 asteikon mukaan noin 65 prosenttia vähemmän veroja kuin vuoden 1991 asteikon mukaan. Tässä yhteydessä on syytä huomauta, että vertailu on laadittu samoista reaalituloista.  Siinä ei ole otettu huomioon muita mahdollisia veronmaksajien tuloverotukseen vaikuttavia muutoksia kuten veronmaksajien lukumäärän ja ansiotason muutoksia.

Vuoden 1993 jälkeen valtion tuloveroasteikkoja on kevennetty voimakkaasti. Tämä on toteutettu asteikon luokkia vähentämällä sekä marginaaliveroasteita alentamalla. Asteikon alinta verotettavaa tuloa on korotettu inflaatiota nopeammin.  Alla ovat vuosien 1993 ja 2020 valtion tuloveroasteikkojen makrotason keskeiset painotetut luvut.

Verovuosi                                                              1993          2020

 Veroaste                                                              0,11             0,04

 Rajaveroaste                                                      0,23           0,12

 Piiprogressiivisuus                                         0,12            0,08

Piiprogressiivisuuden lukuarvot saadaan vähentämällä rajaveroasteesta veroaste. Tällä tavoin saadaan myös kuvaus ns. kokonaisprogressiivisuudesta. Tämä eroaa piiprogressiivisuudesta, joka kertoo valtion tuloveroasteikon progressiivisuuden. Kokonaisprogressiivisuutta voidaan kutsua vaikkapa termillä: k -progressiivisuus.  Termi on uusi, eikä se ole niin vakiintunut kuin esimerkiksi piiprogressiivisuus.

k -progressiivisuus sisältää kaikki verottajan viranpuolesta tehtävät vähennykset sekä asteikkojen mukaiset tuloverot. On huomautettava, etteivät kaikki tuloverotukseen liittyvät vähennykset ole mukana tässäkään mittarissa. Mittariin liittyy muitakin vähäisiä heikkouksia, kuten kuntaverotuksessa käytetty keskimääräinen kuntaveroprosentti. Jos haluaa tehdä täysin tarkan yksilötason mittarin, niin suosittelen Oma-veron käyttöönottoa tai Verohallituksen tuloverolaskuria. Myös Veronmaksajien tuloverolaskuri on käytettävissä.

 

Tuloverotuksen haasteista

Vaikka henkilöiden ansiotulojen verotus on keventynyt valtion tuloveroasteikkojen muutosten johdosta, niin tuloverotusta on leimannut verotuksen ennakoimattomuus, kun tarkastellaan ansiotulojen verotusta kokonaisuutena. Tämä käy ilmi niin palkansaajien kuin myös eläkeläisten tuloverotuksessa. Olen arvioinut kummankin tulonsaajaryhmän tuloverotusta Veronmaksajien laatimien tilastojen pohjalta. Näissä tilastoissa on tarkasteltu vuosittain palkansaajien ja eläkeläisten tuloverotusta veroasteiden ja rajaveroasteiden kautta.

Tilastoissa on otettu huomioon tulotasoittain tuloveron osuus tuloista (veroaste) ja tulojen lisäyksen vaikutus verojen lisäykseen (rajaveroaste).

Eläkkeensaajan veroprosentit tulotasoittain vuonna 2021: Laskelmissa ovat mukana valtion ansiotulovero (ml. eläketulon lisävero), keskimääräinen kunnallisveroja kirkollisvero, sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu, yleisradiovero ja automaattisesti verottajan viran puolesta tekemät vähennykset.

Palkansaajan veroprosentit tulotasoittain vuonna 2021

Laskelmissa ovat mukana valtion ansiotulovero, keskimääräinen kunnallisvero ja kirkollisvero, työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksut (ilman korotusta), sairausvakuutuksen päiväraha- ja sairaanhoitomaksu, Yle-vero sekä vain automaattisesti verottajan viranpuolesta tekemät vähennykset.

 

Mitä tehdä?

Lähdetään liikkeelle ns. oikeudenmukaisesta tuloverotuksesta. Valtion tuloveroasteikko lienee nykyisessä muodossaan ainakin periaatteessa oikeudenmukainen, joskin sen vaikutus esimerkiksi tulojen jakautumisen kannalta on menettänyt merkitystään melkoisesti, kun tämänhetkistä tuloveroasteikkoa verrataan esimerkiksi 90-luvun vuosien alun asteikkoihin. Absoluuttista oikeudenmukaisuutta tuskin koskaan saavutetaan, kun tuloverotuksesta päätetään.

Sen sijaan henkilöiden tuloverotus kokonaisuudessaan on hyvin monimutkainen järjestelmä, jossa pahimmat pulmat liittyvät tuloverotuksen tasoon (veroaste) sekä progression aiheuttamaan ennakoimattomuuteen yksilön kannalta. Yksi keskeinen pulma tässä mielessä on edellä kuvaamani K-progressiivisuuden muutokset, kun verrataan palkansaajan ja eläkkeensaajan progressiivisuutta.

Yksi keino tähän pulmaan olisi lyödä lukkoon tietty progressiivisuusaste, jota noudatetaan yli koko tulojakautuman. Lähtökohtana olisi pienin verotettava tulo, josta tuloveroa aletaan kantaa. Progressiota sovellettaisiin johonkin yläraajaan asti, jonka jälkeen veroa kannettaisiin proportionaalisena verotuksen eli vakioisena veroasteena tai lievempänä progressiona. Todettakoon, että nykyisessäkin valtion tuloveroasteikossa erittäin suuria tuloja verotetaan lähestulkoon proportionaalisesti.

Laskukaava tuloverolle olisi seuraava: ((luonnlog(Yn/Ya)* 0,10*Yn); jossa Yn on tulo, josta vero määrätään ja Ya on se asteikon  ylin tuloraja, josta tuloveroa ei mene lainkaan.

 Otetaanpa esimerkkejä: Lähtökohtana voisi olla 10 000 € eli kymmenen tuhannen euron tai sen alle verotettavat tulot, joista ei siis menisi lainkaan tuloveroa. Progressiivisuusaste on 0,10, joka päättyy vaikkapa 1 000 000 euroon eli miljoonaan euroon.

Tulovero lasketaan seuraavasti: Tulo on 10 000 € ja vero on 0 €. (Myös nykyisen tuloveroasteikon mukaan.)

Tulo on 50 000 € ja vero on 8 047,2 € joten veroaste on 16,1 % (Nykyasteikon mukaan 9,08 %)

Tulo on 100 000 € ja vero on 23 025,85 €, joten veroaste on 23,0 % (Nykyasteikon mukaan 17,12 %)

Tulo on 1 000 000 € ja vero on 460 517,02 €, joten veroaste on 46,05 % (Nykyasteikon mukaan 29,8 %)

Jotta viimeksi esitetyssä esimerkissä päästäisiin nykyiseen tasoon, niin progressioasteen pitää olla 0,0647.

Eli:(((luonnlog ( 1 000 000/10 000) = 4,6052) * 0,0647)*1 000 000 = 29 800 euroa eli 29,8 %.

Muutama huomio lienee paikallaan ehdotukseeni. Tässä on kysymys valtion tuloveroasteikosta, joka ei sinänsä aiheuta epävarmuutta tuloverolaskelmiin. Tämä ehdotettu järjestelmä tekisi kuitenkin läpinäkyvämmäksi helpommaksi valtion tuloveroasteikon mukaisen tuloveron laskemisen. Siinä olisi ainoastaan minimissään neljä muuttujaa nykyisten   kahdentoista muuttujan sijaan.  Alaraja (Ya) määräisi sen verotettavan tulon, jonka ylittävältä tulosta aletaan kantaa asteikon mukaista tuloveroa. Seuraavaksi määrättäisiin yläraja (Yy), jonka jälkeen verotus voisi muuttua proportionaaliseksi (jos näin haluttaisiin).  Tähän vaikuttaisi myös progressioasteen määrääminen.

Tarkoitukseni ei nyt ole ottaa kantaa sinänsä tuloverotuksen tasoon sekä progressioasteen suuruuteen. Esitetty malli korostaisi yksilötasolla ennakoitavuutta tuloverotuksessa. Poliittisten päättäjien harkintaan jää parametrien asettaminen talouspoliittisen tilanteen mukaiseksi.

 

Matematiikkaa ja etiikkaa

Olen esittänyt uuden tavan tarkastella tuloverotuksen progressiivisuutta.  Progressiivisuus on yksinkertaisesti tarkasteltuna tietyn tulon kohdalla rajaveroasteen ja veroasteen erotus. Väitöskirjassani olen esittänyt matemaattiset perustelut progression arvioimiseksi. Veroprogression teoreettisen ja historiallisen katsauksen olen sisällyttänyt myös väitöskirjaani. Progressio on mitattavuusaspektista tarkastellen matemaattinen mutta hyväksyttävyysnäkökulmasta myös eettinen kysymys. Siis kysymys on oikeudenmukaisuudesta verotuksessa. Oikeudenmukaisuutta verotusperusteena voidaan kritisoida kuitenkin siitä, että kysymys oikeudenmukaisuudesta on moraalifilosofinen: ”Mikä on oikein”?

Tätä keskustelua on käyty jo antiikin ajoista alkaen. Mielenkiintoinen on keskiajalla käyty dialogi, jossa toisaalta puolustetaan ja toisaalta vastustetaan progressiota verotuksessa. Puolustaja vetosi siihen, että jos köyhä maksaa kymmenen prosenttia tuloistaan ja samoin rikas saman osuuden, niin rikkaan osuus on toki suurempi kuin köyhän, mutta köyhä maksaessaan kymmenyksen ottaa kantaakseen paljon suuremman uhrin kuin rikas. Progression vastustaja taas toteaa, että progressiossa houkutus sen käyttämiseen tullaan niin pitkälle, että esille tulevat erilaiset paheet kuten laiskuus, saamattomuus ja jopa ryöväys. Näitä seikkoja on esitetty puolustajien ja vastustajien taholta myös myöhemminkin. Suomessa on keskustelu käyty lähinnä progression tasosta ja sekä laajuudesta.

Totean lopuksi muutaman asian: OECD eli taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö, johon kuulu noin neljäkymmentä jäsenvaltiota. Niistä valtaosassa on progressiivinen tuloverojärjestelmä.

Lopuksi sitaatti kaikkien niiden lohdutukseksi, jotka askartelevat tuloverotuksen piirissä (eli poliittiset päättäjät ja virkamiehet sekä kansalaiset).

”Vaikein asia maailmassa ymmärtää on tulovero” Albert Einstein

 

0
Juhani Turkkila
Sosialidemokraatit Helsinki
Ehdolla kuntavaaleissa

Kuntavaaliehdokas 2021. Eläkeläinen ja valtiotieteiden tohtori.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu