Ongelma on erityisen vaikea mm. pääkaupunkiseudulla, missä vuokrat ovat korkeita ja kaikki palvelut maksavat. Arvostellaan työnantajia, että he maksavat liian huonoa palkkaa. Mutta haukutaanko tässä väärää puuta vai onko useita syyllisiä?

Onko vika kuitenkaan aina työnantajissa? On olemassa töitä ja palvelun tuotantoa, joista kuluttaja-asiakas ei maksa enempää eikä niitten tekemisestä silloin voi maksaa työntekijälle parempaa palkkaa. Yritys ei voi toimia tappiolla.

Monien matalan jalostustason tuotteiden valmistuksen riesana on halpatuonti alemman kustannustason maista. Vaihtoehtona yrityksellä on jatkaa ankaraa hintakilpailua tai lopettaa tuotanto. Jatkaminen tarkoittaa mm. matalia palkkoja. Lopettamien tarkoittaa työn loppumista kokonaan. Kasvaneista kustannuksista ja sääntelystä johtuen monet yritykset ja kokonaiset toimialat ovat siirtyneet pois maasta.

Onko myös julkinen järjestelmä syyllinen huonoihin palkkoihin? Julkisen sektori on kasvanut liian isoksi ja kansantaloudelle kestämättömän kalliiksi.

Julkisen sektorin muita korkeammat palkankorotukset ovat työmarkkinoilla kokonaisuuden kannalta haitallisia.

Yrityksille on tiukka sääntely ja työnantajille on sälytetty valtava määrä velvoitteita ja kustannuksia. Hyvinvointivaltion kustannukset maksavat yrityksille. Velvoitteista ja säädöksistä johtuen työn antaminen on monessa tapakusessa iso riski. Työn tarjoamisen kynnys on noussut ja työnantajan kyky maksaa palkkoja on heikentynyt. Yritysten kannattavuus luo puitteen työpaikolle, palkanmaksulle ja palkkojen suuruudelle.

Sosiaaliturva yhdessä verotuksen kanssa on iso kilpailija matalan palkkatason töissä. Hyvin monessa tapauksessa henkilölle on taloudellisesti kannattavampaa nauttia sosiaaliturvaa kuin mennä matalapalkkaiseen työhön. Jonkun on joka tapauksessa tehtävä matalamman tuottavuuden työt.

On tehtäviä, joita ei voi jättää tekemättä. Kaikkea ei myöskään voi korvata ulkomaisella halpatuonnilla. Julkinen talous ei kestä sitä, että kaikki matalan palkkatason henkilöt siirtyisivät työstä sosiaalitukien piiriin. Julkisen vallan tärkein tehtävä on suitsia julkisia menoja sekä varmistaa ja parantaa matalan tuottavuuden aloilla toimivien työnantajien kannattavuutta ja kykyä työllistää ja maksaa palkkaa.

Työntekijällä on myös oma vastuu. Ihmisen työpanos on kauppatavara, jota hän myy työmarkkinoilla. Mitä parempi on osaaminen ja tehokkuus, sitä paremman hinnan siitä saa työmarkkinoilla. Koulutus, kokemus, ahkeruus ja asenne auttavat työnsaantia ja parempaan palkkaan.

Kannattaako pienituloisen hakeutua asumaan pääkaupunkiseudulle ja muihin isoihin kaupunkeihin, missä kaikki on kalliimpaa?

Vanha totuus on myös on, tärkeintä eivät ole isot tulot, tärkeämpää ovat kohtuulliset meno, joihin tulot riittävät. Suurin vastuu on lopulta jokaisella itsellään.