Koulutammeko uusavuttomia?

Biisit ja bändit tunnetaan, mutta selviämmekö arjen haasteista?

Ihmisten kyvyt ja kiinnostus sekä uravalinnat ovat erilaisia. On lahjakkaita ja vähemmän lahjakkaita. On teknisesti suuntautuneita ja humanisteja. Ihmisiä on korkeasti koulutettuja ja vähemmän koulutettuja. On moniosaajia ja yhden asian ”fakki idiootteja” On ahkeria ja vähätöisiä. On määrätietoisia, osa, antaa mennä tyylillä. Osa ottaa itse vastuun, osa tukeutuu yhteiskunnan apuun. On kilttejä ja röyhkeitä. On sosiaalisia sekä itsekkäitä. On rikkaita ja rutiköyhiä ja siltä väliltä. Hyvä on, että meitä on erilaisia, kaikkia tarvitaan.

Hyvä olisi, että olisimme tyytyväisiä omaan elämäämme. Elämässä on tiettyjä arjen perustarpeita, kuten ravinto, lämpö, asuminen, ihmissuhteet ja paljon muuta, jotka jokaisen tulisi kyetä kohdallaan täyttämään. Yhteiskuntaan on säädetty tietyt käyttäytymisnormit ja säännöt, joiden puitteissa tulisi elää ja toimia. Koska me ihmiset olemme kovin erilaisia, osa selviää paremmin, osa huonommin. Ihmisten erilaisuus synnyttää myös kielteisiä ilmiöitä, kuten kateus, ristiriidat, rikollisuus, jopa sotia. Yhteiskunnassa on keksitty keinoja tasata ihmisten erilaisuutta, tasapäistävä koulutus, verotus ja tulonsiirrot, sosiaaliturva, jne.  

Sanotaan, että raha ei tee onnelliseksi, rikas ei ole se jolla on paljon rahaa, rikas on se joka on onnellinen. Tämäkin on totta, mutta on kyllä vaan osatotuus. Rahasta on tullut pakollinen hyödyke, jolla lähes kaikki tarpeet ostetaan. Ilman rahaa on lähes mahdoton elää.

Vaikka meillä on melko hyvä koulutusjärjestelmä, siitä huolimatta kritisoin sitä. Monia käytännön asioita, jota jokainen elämässään tarvitsee, jätetään tyystin opettamatta. Peruskoulun ja ainakin toisen asteen suorittaneella tulee olla valmiudet selvitä arjen haasteista. Tietyt tekniset elämän asiat on syytä ymmärtää ja myös osata edes jollain tasolla ratkaista. Muutamia esimerkkejä, miten ravitsemus hoidetaan, asunto lämmitetään, mitä tehdä, kun viemäri on tukossa tai vesijohto vuotaa, onko autossa öljyä tai miksi akku on tyhjä, onko renkaissa ilmaa, jne. Jonkin verran juridiikan perusteita ja käytäntöjä, kuten perhe- ja perintöasiat, sopimusoikeutta, verotusta, pankkiasioita, takaukset ja panttaukset, pikavippi, velka ja sen maksu, taloudelliset laskelmat oman rahan riittävyydestä. asunto ja kiinteistökauppa, yrittäjyys ja sen sääntely, jne. Myöskin työmarkkinoita, työnantajien osaamistarpeita, työvoiman kysyntää ja palkkausta olisi syytä opettaa, jotta osataan valita viisaasti sopiva koulutusala. Nyt alan valinta perustuu epärealistisiin unelmiin.

Olen pannut merkille, että suuri osa hallitsee säälittävän huonosti näitä yksinkertaisia arjen käytännön kysymyksiä. Tulee kalliita vahinkoja. Aiheutetaan esim. vesivahinkoja, rikotaan autoja, ostetaan asuntoja tai autoja, joihin ei ole varaa, tehdään epäviisaita takaus ja panttaussitoumuksia, jne. Tehdään virheitä, jotka usein tulevat kalliiksi, pilaavat jopa koko elämän. Näihin tapauksiin pidän yhtenä pääsyyllisenä koulutuksen virheellistä sisältöä. Opetetaan kyllä sivistystä, mutta kaikkein tärkeimmät on jätetty opettamatta. Puhumattakaan siitä, että koulutettaisiin käytännön osaajia yritysten työvoimatarpeisiin.

Kun lisäksi on valinnut koulutusalan, jolla ei ole töitä tai palkkaus on kovin pieni. Vaikka saisi tehdä työtä, joka on se ”oma juttu” ja toteuttaa haaveitaan, ei taida onni tästäkään seurata. Katastrofi yksilötasolla ja myös yhteiskunnassa on valmis. Mielestäni juuri koulutus on yksi iso syntipukki.