Maalaisisännän huolen aiheet?

Tapanani on kirjoitella näistä huolen aiheista. Yksi viisas vanha mies oli syvästi huolissaan maaseudusta. Maaltamuutto, kaupungistuminen ja maaseudun autioituminen on tapahtumassa. Tähän ovat vaikuttaneet aluepolitiikka, koulutuksen ja työpaikkojen keskittyminen suurimpiin kaupunkeihin. Maaseutuasuminen ja ammatit eivät kiinnosta.  Väen vähetessä, maaseudulta häviää palvelut ja infra pikkuhiljaa rapistuu. Jäljelle jäävät vaan mummut ja papat ja varmaan viimeinen sammuttaa valot. Asunnot jäävät tyhjilleen, maatiloja lopetetaan ja kiinteistöjen arvot menevät nollaan ja ovat omistajilleen pelkkiä kulueriä. Tämä on yksi tyly kehityskuva.

Yksi näkökulma on lastemme ja lastenlastemme etääntyminen maaseudun terveistä juuristaan. He kyllä ovat hyvin tietoisia, että vanhempansa ja isovanhempansa ovat tehneet paljon työtä ja eläneet säästäväisesti. Joillekin on jopa pienistä tuloista ja omaisuuden arvojen romahtamisesta huolimatta kertynyt jopa säästöjä ja varallisuutta. Vanhemmat ja isovanhemmat mielellään auttavat jälkikasvuaan. Lapset ja nuoret koulutetaan hyviin ammatteihin. Avustavat nuoriaan myös taloudellisesti.

Mummoille ja papoille on suuri ilo, kun lapsenlapset tulevat. No sitten lomilla maaseudun täysihoitoon pelmahtaa joukko jälkikasvua. Silloin pöydät pitää notkua herkuista. Pappa saa lompsa kädessään kuljettaa vieraitaan nauttimaan elämyksistä ja huvipuistoista. Rokki, biisit ja bändit täyttää talon yötä päivää. Saa siinä pappa jättää mieliohjelmansa, uutiset, kuuntelematta. Nukkuvat puoleen päivään, kysellään mummun täysihoidosta aamupalaa, ensimmäiset puurot kun ovat kylmenneet. Tarkkaa on, onko osattu ostaa oikeat trendi tuotteet ja herkut. Talon töitä ei tietenkään sovi ehdottaa, nehän ovat niin tylsiä hommia.

Kaupungissa sentään osataan elää. Olaan muotitietoisia ja osataan sisustaa, nautitaan vapaudesta, kulttuurista ja käydään konserteissa. Voi nauttia kesäpäivistä terasseilla, voi matkustaa lomille. Ollaan suvaitsevia ja ymmärretään vastuullisuus, tasa-arvo, ilmaston ja ympäristön kestävyys ja muut tärkeät arvot. Näiden puolesta kannattaa marssia plakaatit kädessä pitkin katuja ja pystyttää vaikka telttansa keskelle Mannerheimintietä.

Mutta, kun työkin on kuulemma niin raskasta. Välivuosi pitäisi pitää ja päästä Nykiin akkuja lataamaan, siellä kun on sitä kulttuuria. Parisuhdekaan ei enää vastaa omia unelmia. Pikaluototkin ovat alkaneet erääntyä ja avaamattomia karhukirjeitä kertyä pöydälle. Pappahan niitä on maksellut, sitä mukaan, kun mummu on niistä uskaltanut mainita.

Nämä maalaismummot ja papat ovat niin kalkkiksia. Eivät ymmärrä elämästä ja siitä, että ajat ovat muuttuneen. Jaksavat vaan puhua noista iänikuisista sotaveteraaneistaan ja siitä, että lapsena joutuivat työhön heinäpellolle. Nyt sitten ovat niin höperöitä, että vanhainkotiin pitää laittaa. Nuorilla on se ”oma elämä”.  Miten vanhusten omaisuuden saisi myytyä ja rahat jaettua, eiväthän he niitä siellä vanhainkodissa tarvitse. Eikö heitä saisi jotenkin holhoukseen. Odottavan aika on pitkä.

Niin, näinhän se joskus menee. Onneksi enemmän on parempia tarinoita. Tämä viisas vanha mies kuitenkin kertoi kantavansa huolta myös tästä huonommasta kehityskulusta. Maaseudun kuihtumiseen on monia syitä.