Mahdotonta ja mahdollista

Mahdotonta on, että julkisen sektorin menot ovat jatkuvasti tuloja suuremmat. Jokainen ymmärtää mitä tästä seuraa. Ei myöskään voida verottaa niin ankarasti, että se sammuttaa yritteliäisyyden. Lisätulosta enin osa menee verottajalle, moniportainen samaan tuloon kohdistuva himoverotus, kuten palkkaverot, työn sivukulujen verotus, kulutusverotus, energiaverot, yhteisöverotus, pääomatulon verot, varainsiirtovero, perintöverot, jne.  Emme voi myöskään yli säädellä niin että yritystoiminta on ylivoimaisen hankalaa. Pehmeiden epärealististen arvojen varjolla ei voida tuhota kansantaloutta. Ei ole mahdollista ylläpitää verovaroin nykyisen kokoista julkista sektoria. Julkisia tehtäviä on liikaa ja niihin liittyy liikaa tarpeetonta sääntelyä ja byrokratiaa. Ei ole mahdollista ylläpitää nykyistä tukipolitiikkaa ja hankehumppaa. Ei ole mahdollista, että enin osa kansalaisista saa enemmän julkisia palveluita ja tulonsiirtoja, kun maksavat veroja. Ei myöskään, että suuren osan terveistä työkykyisistä kotitalouksista toimeentulo ratkaisevasti ja pysyvästi koostuu sosiaaliturvasta. Työssä olevien suhde työvoiman ulkopuolella oleviin on kestämätön. Ei ole mahdollista, että yksilö voi opiskella useita ammatteja yhteiskunnan kustantamana ja hänen toimeentulonsa turvataan sosiaalietuisuuksilla. Ei ole mahdollista ylläpitää mittavaa sosiaalitukiin perustuvaa maahanmuuttoa, jossa kotiutuminen ja työllistyminen eivät toteudu. Ei ole mahdollista, että vapaa-aika on ensisijaista ja työnteko sivuseikka.

Tavoite on oltava, että julkinen talous, tulot ja menot, on ylijäämäinen. Vanhatkin velat on syytä jollain aikavälillä maksaa.

Mahdollista ja välttämätöntä on, että kansakunnan menestys ja hyvinvointi perustuu menestyviin yrityksiin ja niiden tarjoamiin työpaikkoihin. Talouskriisin tilanteessa kansantaloutta hyödyttävät työpaikat syntyvät yksityisiin yrityksiin. Talouskasvu ja työttömyysaste ovat suoraan riippuvaisia yritysten kilpailukyvystä. Yritysten kilpailukyky on oltava riittävän hyvä, jotta pärjäämme vientikaupassa ja myös kotimaan markkinoilla. Kilpailukyvyn pääosin määrää kustannustaso, sääntely, työmarkkinoiden joustavuus ja verotus.

Yritysten elinkaaren ”verojalanjälki” on aina iso, ne ovat erittäin tehokkaita kartuttamaan verotuloja verotuksen eri vaiheissa. Ne myös hankkivat rahat markkinoilta ja parhaassa tapauksessa ulkomaan viennistä. Verotus tulee olla ahkeruuteen ja yrittäjyyteen kannustavaa. Sääntelyssä ja päätöstenteossa on otettava huomioon sen vaikutukset yritystoimintaan ja kansalaisten yrittämisen motivaatioon.

Tehtäviä ja työvoimaa on syytä mahdollisuuksien mukaan siirtää julkiselta yksityisen sektorin puolelle. Julkiset menot pienenevät ja verotulot samalla kasvavat. Noin 10 %:n tehtävien ja työvoiman siirtyminen ratkaisisi nykyisen rahoitusalijäämän.

Kansalaisten talousosaamista ja mahdollisuutta vaurastua, tulisi parantaa. Meillä on oltava enemmän varakkaita ja sijoittajia. Rahoitusmarkkinat on rakennettava palvelemaan kotimaista elinkeinotoimintaa.

Työ tulee olla aina työkykyisen henkilön ensisijainen toimeentulon perusta. Sosiaalietuisuuksia voi saada vain sairaat, vanhukset ja työkyvyttömät. Terve työkykyinen voi saada sosiaalietuisuuksia vaan lyhytaikaisesti erityistilanteissa, kuten sairaus, opiskelu ja työttömyys tilanteessa. Yksilön omaa vastuuta kannattaa myös nykyistä enemmän korostaa. Aitoa työperäistä maahanmuuttoa kannattaa joustavoittaa. Terveen julkisen talouden pohjalta on mahdollista varmistaa kohtuulliset julkiset palvelut ja riittävä sosiaaliturva sitä tarvitseville. Talouskasvun edellytyksiä. Realismi, työ ja ahkeruus kunniaan. Hyvä maa tehdä työtä, yrittää ja investoida.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu