Miksi Suomi ajautuu taantumaan?

Perinteiset perhearvot katoavat, syntyvyys laskee ja väki ikääntyy. Huoltosuhde heikkenee.

Julkinen sektori on paisunut ylisuureksi suhteessa yksityiseen sektoriin. Olemme EU:n nettomaksaja ja tekemämme mittavat sitoumukset rasittavat taloutta. Olemme ylivelkaantunut kansantalous, jonka talous on polkenut paikoillaan 15 vuoden ajan. Olemme jääneet kaikilla talouden mittareilla jälkeen verrokkimaistamme.

Poliittisilta päättäjiltä on puuttunut oikea tilannekuva. Politiikka on ollut edunvalvontaa, poukkoilevaa ja riitaista. Vanhat ideologiat estävät järkevien päätösten tekemisen.

Kun työn arvostus vähenee ja vapaa-aika lisääntyy, tulee sosiaaliturvasta pienipalkkaista työtä parempi vaihtoehto. Syrjäytyminen ja sosiaaliset ongelmat lisääntyvät, samoin köyhyys ja ulosotossa olevien määrä.

Koulutuksen kustannukset ovat korkeat, eikä se kuitenkaan vastaa työelämän ja yritysten tarpeita. Meillä on pitkät koulutusajat ja tiukat kelpoisuusvaatimukset. Koulutamme liikaa humanisteja ja henkilöitä julkisen sektorin tarpeisiin. Monet koulutetut jäävät pysyvästi työttömäksi. Yritykset joutuvat todellisuudessa kouluttamaan työntekijänsä työpaikoilla ja samalla opettamaan pois monia vääriä asenteita.

Suomi on pieni kansantalous, ja yritysten kilpailukyky on heikko. Moni toimiala, kuten tekstiili- ja huonekaluteollisuus, on loppunut sääntelyn ja kalliiden kustannusten vuoksi. Kehitys jatkuu ja konkursseja tehdään ennätysmäärä. Hyviä yrityksiä siirtyy ulkomaiseen omistukseen, ja investointeja suunnataan ulkomaille. Yrityshankkeemme ulkomailla ovat tuottaneet miljarditappioita.

Meillä on syrjäinen sijainti globaaleista markkinoista, olemme meriyhteyksien ja korkeiden rahtikustannusten varassa. Meillä on myös kylmä ilmasto, pitkät etäisyydet ja suuri energian tarve. Olemme tiukan sääntelyn ja kalliiden kustannusten maa, meillä on jäykät ja lakkoalttiit työmarkkinat, meillä on ankara moniportainen ja monimutkainen verojärjestelmä. Olemme taitekohdassa, jossa veroasteen kiristäminen vain laskee verokertymää ja lisää työttömyyden kustannuksia.

Meillä on aggressiivinen demokratiaa vastaan lakkoileva ay-liike, väärä ja haitallinen työnantajien ja työntekijöiden vastakkainasettelu, vaikka järkevästi ajatellen intressi pitäisi olla yhteinen.

Olemme olleet edelläkävijöitä vihreässä siirtymässä. Olemme pitkälti luopuneet kotimaisen turpeen käytöstä. Vihreästä siirtymästä on seurannut merkittävät ja verrokkimaita korkeammat kustannukset. Luotamme sinisilmäisesti vihreän siirtymän uusiin innovaatioihin ja niiden mittaviin vientimarkkinoihin. Luotamme lisäpanostuksiin innovaatioihin ja koulutukseen, yritämme turvautua julkisten ja tuettujen työpaikkojen kasvuun ja suhdannepaketteihin.

Nämä kaikki ovat turhia ja valuvat hiekkaan, kun yritykset eivät pärjää kansainvälisessä kilpailussa.

Tehtaat rakennetaan muihin maihin. Meille jäävät vain kasvaneet kustannukset, negatiivinen kauppatase ja lakoilla suljetut vientisatamat.

Ankara verotus ja heikko kilpailukyky johtavat myös aivovuotoon, kun kalliisti koulutettuja siirtyy ulkomaille. Maahanmuuttajina vastaanotamme heikosti koulutettua ja työllistyvää väkeä.

Painotamme humaaneja ja liberaaleja arvoja. Tämä on kyllä hyvä piirre. Ongelma asiassa kuitenkin on silloin, kun tämä on monilla syrjäyttänyt kaikki talouden ja arkielämän realiteetit.

Pitkään jatkuneen väärän ja epärealistisen politiikan seurauksena olemme pitkällä takamatkalla verrokkimaihin. Euro-valuutta olisi edellyttänyt sisäisen devalvoinnin. Tarvittavat muutokset ovat kipeitä ja poliittisesti vaikeita, ellei mahdottomia toteuttaa. Kasvua ja tuotannollisia investointeja on saatava, yritysten kilpailukyvyn parantaminen on tässä ainut ratkaisu.

Julkisia tehtäviä ja palveluita ja myös sosiaaliturvaa on pakko karsia. Elintason lasku on hyväksyttävä, mikäli tavoitellaan jäljelle jäävälle hyvinvointivaltiolle tervettä rahoituspohjaa. Asia on vielä siksikin vaikeampi, että Suomen on reivattava yritysten kansainvälistä kilpailukykyä verrokkimaista paremmaksi, jotta siirtymää Suomen eduksi saataisiin. Kosmeettiset parannukset eivät taida riittää.

Olisiko Irlannin malli toimiva ratkaisu?

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu