Miksi yksityissektorilla ansaittu arvonimi maksaa neljä kertaa enemmän kun julkisen puolen?

Itsekin juuri arvonimen saaneena olen tätä pohtinut. Tasavallan Presidentti myöntää vuosittain arvonimiä ja kunniamerkkejä ansioituneille kansalaisiille tunnustuksena heidän työstään. Huomionosoitus perustuu demokraattiseen hakumenettelyyn, kuka tahansa voi näitä hakea, kenelle tahansa mielestään ansioituneelle henkilölle. Sinänsä mitään koulutus tai pätevyysvaatimusta ei kohdehenkilöltä edellytetä. Jotkut arvonimet tosin viittaavat tehtäviin, joissa on koulutus ja pätevyysvaatimukset. Yleisesti edellytetään pitkäaikaista ja poikkeuksellista kunnostautumista esimerkiksi työssä, luottamustehtävässä, kansalaistoiminnassa, urheilussa, taiteessa, harrastustoiminnassa, jne. Myöntämisedellytykset riippuvat ansiomerkin tai arvonimen hierarkiasta, kuinka korkeaa arvonimeä tai merkkiä haetaan. Hakusääntöihin on asetettu suhteellisen tiukat kriteerit. Tämä on yhteiskunnalle hyvä ja ilmainen tapa kannustaa kansalaisia.

Usein kuulee arvostelua, oliko saatu huomionosoitus oikeasti ansaittu. Sanotaan, että ”pommit ja ansiomerkit osuvat usein syyttömiin”. Yleensä huomioita kuitenkin pidetään oikeaan kohteeseen osuneina. Varjopuoli on, että hyvinkin ansioituneet monet ”maan hiljaiset” jäävät huomiotta ja palkitsematta.

Olen pannut merkille, että julkisella sektorilla toimineilla on huomattavasti helpompi saada näitä huomionosoituksia, kun vastaavasti yksityissektorilla. On lähes säännön mukaista, että pitkään johtavissa luottamustehtävissä tai korkeassa virassa oleville henkilöille haetaan korkeita arvonimiä ja ansiomerkkejä, kullekin vuorollaan. Yrityspuolella, varsinkin pienissä yrityksissä, virallisen huomionosoituksen saaminen on epätodennäköisempää.

Tasa-arvon kannalta olen ihmetellyt, esimerkiksi arvonimen hakemisen melko korkeita kustannuksia. Jos yksityissektorilla palvelleelle henkilölle haetaan arvonimeä, kannetaan tästä vero, joka on neljä kertaa kalliimpi verrattuna julkisella puolella palvelleeseen henkilöön. Lisäksi maksu ei ole verotuksessa vähennyskelpoinen. Näin yritys joutuu huomioimaan kustannuksenaan lisäksi 20 %:n yhteisöveron. Julkisen puolen pienempi maksu alentaa hakukynnystä. Kun julkissektori maksaa leikkirahalla veron julkissektorille, taskusta toiseen taskuun, kukaan ei oikeasti maksa mitään. Jos maksetaankin, se tapahtuu veronmaksajan rahoilla. Arvonimi saadaan käytännössä ilmaiseksi. Sen sijaan yksityissektorin moninkertainen vero joudutaan maksamaan ihan oikeasti oikealla rahalla. Usein maksun suorittaa huomionosoituksen saaja itse, jolloin se tulee vieläkin kalliimmaksi. Onko yksityissektorin työ vähäarvoisempaa? Mielestäni juuri yksityisen sektorin työpaikkoja tämä maa tarvitsee ja niitä tulisi kaikin tavoin kannustaa. Mielestäni tasapuolisuus ei mitenkään toteudu? Mielellään kuulisin jonkun viisaamman perustelut hintaerolle.