Nykyiseen elintasoon ei ole varaa

Ilman säästöjä ja talouskasvua talous ei korjaannu

Meillä on korkean elintason pohjoismainen hyvinvointivaltio. Hyvä sosiaaliturva, hyvät terveyspalvelut, hyvä koulutustaso, meillä on oikeusvaltio ja demokratia. Mutta onko meillä oikeasti tähän kaikkeen varaa. Mielestäni ei ole ja myös elintaso tulee laskemaan. Syitä on monia.

  • Väki ikääntyy, alhainen syntyvyys, huoltosuhde heikkenee.
  • Julkinen sektori on paisunut ylisuureksi, suhteessa yksityiseen sektoriin. Julkisen sektorin tuottavuus on huono. Olemme ylivelkaantunut kansantalous. Talous on polkenut paikoillaan 15 vuotta ja olemme jääneet kaikilla talouden mittareilla jälkeen verrokkimaistamme. Poliittisilta päättäjiltä on puuttunut oikea tilannekuva, politiikka on ollut edunvalvontaa, poukkoilevaa ja riitaista. Vanhat ideologiat estävät oikeiden päätösten tekemisen.
  • Koulutuksen kustannukset ovat korkeat, eikä se kuitenkaan vastaa työelämän ja yritysten tarpeita. Meillä on pitkät koulutusajat ja tiukka hierarkia ja tiukat pätevyysvaatimukset. Koulutamme liikaa humanisteja ja henkilöitä julkisen sektorin tarpeisiin. Monet koulutetut jäävät pysyvästi työttömäksi. Yritykset joutuvat todellisuudessa kouluttamaan työntekijänsä työpaikoilla ja samalla pois opettamaan monia vääriä asenteita.
  • Suomi on pieni kansantalous ja meidän yritysten kilpailukyky on heikko. Meillä on syrjäinen sijainti globaaleista markkinoista, olemme meriyhteyksien varassa, korkeat rahtikustannukset. Meillä on myös kylmä ilmasto, pitkät etäisyydet ja suuri energian tarve. Olemme tiukan sääntelyn ja kalliiden kustannusten maa, meillä on jäykät ja lakkoalttiit työmarkkinat, meillä on ankara ja moniportainen ja monimutkainen verojärjestelmä.
  • Meillä on aggressiivinen Ay-liike, väärä ja haitallinen työnantajien ja työntekijöiden vastakkain asettelu, vaikka järkevästi ajatellen intressi pitäisi olla yhteinen.
  • Olemme olleet edelläkävijöitä vihreässä siirtymässä. Olemme pitkälle luopuneet kotimaisen turve energian käytöstä. Tästä on seurannut merkittävät ja verrokkimaita korkeammat kustannukset. Luotamme sinisilmäisesti vihreän siirtymän uusiin innovaatioihin ja niiden mittaviin vientimarkkinoihin. Luotamme lisäpanostuksiin innovaatioihin ja koulutukseen, yritämme turvautua julkisten ja tuettujen työpaikkojen kasvuun ja suhdannepaketteihin. Nämä kaikki ovat turhia ja valuvat hiekkaan, kun yritykset eivät pärjää kansainvälisessä kilpailussa. Tehtaat rakennetaan muihin maihin. Meille jää vain kasvaneet kustannukset ja lakoilla suljetut vientisatamat. Ankara verotus ja heikko kilpailukyky johtaa myös aivovuotoon, koulutettuja siirtyy ulkomaille.
  • Painotamme humaaneja ja liberaaleja arvoja. Tämä on kyllä hyvä piirre. Ongelma asiassa kuitenkin on silloin kun tämä on monilla syrjäyttänyt kaikki talouden ja arkielämän realiteetit.

Pitkään jatkuneen väärän ja epärealistisen politiikan seurauksena olemme pitkällä takamatkalla verrokkimaihin. Tarvittavat muutokset ovat kipeitä ja poliittisesti vaikeita, ellei mahdottomia toteuttaa. Julkisia tehtäviä ja palveluita ja myös sosiaaliturvaa on pakko karsia, elintason lasku on pakko hyväksyä, mikäli tavoitellaan jäljelle jäävälle hyvinvointivaltiolle tervettä rahoituspohjaa. Asia on vielä siksikin vaikeampi, että Suomen on reivattava yritysten kansainvöistä kilpailukykyä verrokkimaista paremmaksi, jotta siirtymää Suomen eduksi saataisiin. Siis kosmeettiset parannukset eivät riitä. Voi olla, että Irlannin mallista kannattaisi ottaa oppia?

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu