Pitääkö veroja rakastaa?
Työnantaja pidättää veron palkasta. Palkka on riittävän iso, että veron jälkeen rahaa jää riittävästi elämiseen. Kerran vuodessa saa veronpalautusta, melkein kun joululahjan. Kulutusverot sisältyvät hintoihin, eikä niiden maksamista juurikaan huomaa. Kansalainen näkee ympärillään hyvinvointivaltion hyvät palvelut. On selvää, että henkilöt, jotka saavat kakun jaossa enemmän tulonsiirtoja, kun maksavat, rakastavat yli kaiken veroja. Eräiden laskelmien mukaan, yli puolet kansalaisista saa enemmän tulonsiirtoja, kun maksavat veroja. Myönteinen kanta veroihin käy ilmi verottajan tuoreessa mielipidekyselyssä.
Pienen yrittäjän kohdalla asia voi olla vähän toinen. Tämä puoli asiaa tunnetaan melko huonosti. Hän laskee, perii ja tilittää nämä työntekijöiden tulo- ja kulutusverot, ja ilmoittaa ja maksaa ne verottajalle kuukausittain määräpäivinä. Tekee ilman mitään korvausta verottajalle ja myös ammattiliitoille kuuluvaa työtä. Hän maksaa jatkuvasti lukuisan määrän erilaisia määrättyjä ja oma-aloitteisia veroja. Ennakkoverot, edellisen vuoden lopulliset verot, työnantajasuoritukset, alv:n, valmisteveron, varainsiirtoveron, polttoaineet ovat melkein pelkkää veroa, vakuutuksiin liittyy vakuutusvero, lupiin liittyy verot, tullimaksut, perintöveron, jne, veroa veron päälle. Taustalla on usein niukkuus rahanriittävyydestä. Hän tekee kymmeniä erilaisia veroilmoituksia ja vastaat lukuisiin verottajan selvityspyyntöihin. Määräpäivät ovat ehdottomia, siinä ei vaikuta onko yrittäjä lomalla, sairas vai kuollut. On pakko vastata näistä ja olla paikalla, lomista on usein turha haaveilla.
Yrittäjä joutuu tulkitsemaan monimutkaista verolainsäädäntöä omalla riskillä. Niitä ei aina osaa tulkita verottaja itsekään, tai heillä on asiassa useita toisistaan poikkeavia ohjeita. Veropäätösten taso ja tulkinnat voivat vaihdella ja on vähän tuurin kauppaa. Joskus verottajan oma Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö voi myös haastaa verottajan oman, yrittäjälle myönteisen ratkaisun. Haetaan usein KHO:n ratkaisu ohjaamaan verottajan tulkintoja. Säädökset ovat niin tulkinnanvaraisia, että oppineet oikeusneuvoksetkin tekevät tulkinnasta usein äänestyspäätöksiä yhden äänen enemmistöllä. Yksittäistapaukseen suojan antavan ennakkoratkaisun hakeminen maksaa aina, esim. 850 €, se voi kestää niin kauan, että asia on jouduttu ratkaisemaan. Verotarkastukset ja selvitykset voivat kestää pitkään, ja ne vaativat yrittäjältä usein omien asiantuntijoiden palkkaamista. Virheistä ja viiveistä yrittäjälle on määrätty sietämättömän kovat taloudelliset sanktiot. Verottajan väärätkin ratkaisut pannaan heti korkoineen ja veronkorotuksineen maksuun. Näissä tilanteissa yrittäjä, suhteessa verottajaan, on käytännössä lainsuojaton. Näyttötaakka on yrittäjälle, verottajalle riittää perusteltu oletus. On tapauksia, että verotus päätös tai verotarkastus määrää aiheettomat jälkiverot ja veronkorotuksen, jotka vuosien oikeustaistelun jälkeen on todettu aiheettomaksi. Verottajalla ja virkamiehellä ei ole virheistään mitään taloudellista vastuuta. Sen sijaan yrittäjä on aina itse vastuussa, eikä syntynyttä vahinkoa korvaa kukaan. Vastuu tarkoittaa usein jopa yrityksen konkurssia. Verojärjestelmä edellyttää yrittäjältä paljon työtä, asiantuntijoiden käyttöä ja tulee erittäin kalliiksi.
Kaikkien verojen ja velvoitteiden jälkeen tuotteesta tai palvelusta tulee lopulta niin kallis, että kuluttaja ei pysty sitä ostamaan, kauppa ei käy. Tästäkin riskistä vastaa yrittäjä.
Verovaroilla, hyvällä palkalla ja eduilla toimivat poliitikot säätävät lait ja päättävät verovarojen käytöstä. Yritysten rooli kansantalouden moottorina ymmärretään? Kuitenkin yrittäjä saa kakun jaossa muita vähemmän ja hänellä on heikompi sosiaaliturva ja oikeusturva. Yrittäjälle on säädetty liian raskas normisto, liikaa velvoitteita ja kustannuksia. Usein esitetään kantoja, että yrittäjän verotusta tulisi edelleen kiristää. Tätä perustellaan ”oikeudenmukaisella verotuksella”. Kyllä yrittäjän on vaikea ymmärtää miten hänen jo valmiiksi epäoikeudenmukainen asemansa lisärasitteilla paranisi.
Verotus on vaikeasti ennustettava ja siksi merkittävä yritysriski. En ihmettele, vaikka kyselyssä kaikkein pahiten päähän potkitut eivät veroja rakastaisi.
Eikös ollut tämä Salora-Sorsa joka lanseerasi tämän termin, että veroja pitäisi rakastaa.
Ei ollut kovin uskottava tyyppi.
Ilmoita asiaton viesti
Median uutisoinnista paistaa tarkoituksenmukaisuus.
Oikeasti: ei suomalaiset veroja rakasta.
Kyselyn tulos oli, että 34 % vastaajista on täysin samaa mieltä väittämästä ”maksan mielelläni veroni”.
Jokseenkin samaa mieltä, eli jo huomattavasti epäröiden, on 37 %. Tämä voidaan tulkita jo osin kielteiseksi kannaksi, koska moni ei kehtaa myöntää että veroja on liikaa.
Kuitenkin media niputtl uutisoinnissa nämä kaksi ryhmää joukoksi ”maksaa mielellään veroja”.
Ilmoita asiaton viesti
Melkein jokainen ymmärtää, että verotusta tarvitaan – pitäähän maanpuolustus, poliisi, oikeuslaitos, jne. ylläpitää.
Verotuksen painopisteistä ja veroasteesta tulee helposti negatiivinen mielikuva.
Yle-vero on sitten jo minun mielestäni täysin turha vero. Ylen ja Yle-veron voisi mainiosti lakkauttaa.
Ilmoita asiaton viesti