Tehdään Suomesta työn ja yrittämisen luvattu maa

Meillä on ollut pitkä perinne ohjata kehitystä liian pehmoliberaaliin suuntaan. Seurauksena on rakenteellisesti alijäämäinen julkinen talous sekä velan määrä ja kasvuvauhti. Talous ei ole kasvanut viiteentoista vuoteen. Olemme jääneet jälkeen tärkeistä verrokkimaistamme. Julkinen sektori on kasvanut suhteessa BKT:n kestämättömän kalliiksi. Asiaa vaikeuttaa alhainen syntyvyys, väestön ikääntyminen ja huono huoltosuhde.

Työllisyyttä on yritetty parantaa. Tämäkin kasvu on tapahtunut liiaksi julkisella puolella sekä julkisella tuella on synnytetty työpaikkoja, jotka eivät paranna julkisen talouden vajetta. Suomi ei myöskään pärjää verokilpailussa. Aivovuoto ja pääomien valuminen ulkomaille on iso ongelma. ”Lypsävää lehmää ei kannattaisi ampua”. Riskiä ei haluta ottaa eikä yritysten kannata investoida.

Talouskasvuun ovat olemassa hyvin yksinkertaiset lääkkeet. Iso kuva on, työ synnyttää hyvinvointia ja kasvua, joutilaisuus kuluja ja ongelmia. Mahdollisimman monien työkykyisten tulee tehdä täysiaikaista työtä. On rohjettava puuttua myös sosiaaliturvaan ja verotukseen niin, että työn tekeminen on aina kannattavaa, mutta myös pakollista.

Tehdään Suomesta työn ja yrittämisen luvattu maa yritystoiminnan edellytysten ja kilpailukyvyn kaikinpuolisella voimakkaalla parantamisella. Kasvu ja julkisen talouden kannalta terveet työpaikat syntyvät yrityksissä ja etenkin pk-yrityksissä. Keinot löytyvät liiallisen sääntelyn purkamisella, yritysten kulujen suitsimisella, yrittäjän sosiaali- ja oikeusturvan parantamisella sekä kannustavalla verotuksella.

Työllistämisen kynnysten alentamisella ja työmarkkinoita tulisi joustavoittaa mm. laajemmalla yrityskohtaisella sopimisella. Monia nyt julkisia tehtäviä kannattaisi siirtää yritysten tuottamiksi. Tehokkuus paranee ja kustannukset säästyvät. Autokatsastus on ollut hyvä esimerkki. Kohteita voisi löytyä terveydenhuollosta, sosiaalipalveluista, koulutuksesta, monista tukipalveluista, jne. Karkea jako niin, että hallinto, turvallisuus ja oikeuslaitos kuuluvat julkiselle puolelle, suorittavat prosessit pääosin yrityksille.

Koulutuksen tulisi vastata yritysten työvoimatarpeita. Koulutusta tulisi tehostaa ja opiskeluaikoja lyhentää. Oppisopimus on käyttökelpoinen opintoväylä. Vanhaa mestari–kisälli-mallia kannattaisi lisätä jne. Opiskelu tulee olla välivaihe, ei kenenkään ammatti.

Maailma ei ole, eikä pidäkään olla tasa-arvoinen. Hyvä olisi, jos olisi kuitenkin kohtuullinen ja reilu. Tasa-arvoa on se, että kaikilla on mahdollisuus oppimiseen, valita asuinpaikkansa, tehdä työtä, yrittää, hallita omaisuuttaan, saada oikeutta jne.

On virhe tavoitella sellaista tasa-arvoa, jossa ahkerasti työtä tekevällä ja työttömyyden valinneelle syntyy yhtäläinen elintaso. Kannustavuuden vuoksi selvät tuloerot täytyy olla. Yhteiskunnan ei tule huolehtia kaikista yksilölle itselleen kuuluvista tehtävistä ja velvoitteista, enemmän omaa vastuuta pitää ottaa. Verotus ei sekään ole tasa-arvoista. Työtä tekevä maksaa veroillaan hyvinvointivaltion, työtä tekemätön saa palvelut ilmaiseksi. Yrittäjän ja yrityksen. joka sijoittaa, ottaa riskin ja tarjoa toisille työtä, tulisi ehdottomasti saada merkittäviä veroetuja palkansaajaan nähden.

Kohtuullisella kannustavalla verotuksella syntyy kasvua ja näin pystytään ylläpitämään hyvinvointivaltio ja huolehtimaan oikeasti avun tarpeessa olevista. Kuitenkaan kaikkiin nykyisiin hyvinvointivaltion palveluihin ei meillä tulevaisuudessa ole varaa.

Juhani Viitala