Terrorismin vastainen sota osa terroriongelmaa

Niin  kamalia ja tuomittavia kuin nuo terrori-iskut ovatkin, mutta jos vähänkään tarkemmin näitä terroriasioita katsoo, ei voi välttyä olla huomaamatta, että meillä täällä "lännessä" ollaan jo yli viisitoista vuotta hysterisoitu "terrorismin vastaisella sodalla" ja todellakin käyty ja käydään sitä sotaa. Kun G.W. Bush julisti tämän sodan alkaneeksi vuoden 2001 lopulla, siirsi hän samalla tämän sodan myös Eurooppaan hankkimalla kumppanikseen ensin Afganistaniin ja liki välittömästi myös Irakiin eurooppalaista Nato-sotavoimaa näihin kahteen erityiseen miehityssotaan.

Juuri näissä kahdessa sodassa ovat "kunnostautuneet" erityisesti jenkit ja britit, mutta kyllä Afganistanissa niiden neljänkymmenen miehitysmaan (Nato-Isaf) joukossa on Suomikin rämpinyt panttipataljoonineen. YK:n alaiseksi nimetty Nato-Isaf-miehityshanke alkoi kuitenkin pian mietityttää juurikin YK:ssa, kun havaittiin, että Afganistanissa alkoi kuolla siviilejä noin puolen tuhannen ihmisen vuosivauhtia nimen omaan USA-Nato-Isaf-joukkojen pommituksissa, erityisesti kauko-ohjattujen, miehittämätömien automaattilennokkien iskuissa.

Kun ilmapiiriä on vain vuosi vuodelta Euroopassakin vahvistettu tuolla "terrorismin vastaisella sodalla", niin johan on kumma, ettemmekö sitten ole sodassa. Ja sotahan tarvitsee elääkseen vihollisen. Oivallisin niistä oli alun perin Al Qaida, sitten Taleban ja nyt ISIS, jotka kaikki kumpuavat juuri noista miehitysodan tai sen naapuruston maista.

Totta kai nämä joukkiot ovat raakoja, erityisiä ja sopivia vihollisia, kun ovat kerta terroristeja. Mutta paradoksaalistako vai ei, länsi käyttäytyy vihollistaan kohtaan samalla tavalla terroristisesti. Sillä sota kuin sota tekee sotivista osapuolista kaltaisijaan. "Terrorismin vastainen sota" ruokkii näin itseään: pelko ajaa aggressioon kenet tahansa, kun siihen syntyy tilaisuus. Eli "terrorismin vastainen sota" ei ole ratkaisu ongelmaan, se on itse osa ongelmaa. Terrorismi ei lopu, eikä juuri vähenekään "terrorismin vastaisella sodalla", koska ongelma ei ratkaise itseään.
 

Ainoa mieleeni tuleva keino on lopettaa itse tämä lännen julistama "terrorismin vastainen sota" vähin äänin, ja siirtyä neuvottelujen tielle. Olkootkin, että ne juuri nyt vaikuttavat mahdottomilta. Mutta rauha ei synny sodan välinein – paitsi hautausmaan rauha, jos sekään. Kamalaahan se toki on, että sota ei ole ratkaisu sotaan, oli sitten kysymys vaikka "vain" terrorismista. Kamalaako vai ei on sekin, että ainoa tie rauhaan on mitä ilmeisimmin lakata sotimasta. Ja ryhtyä rohkeasti pitkiin ja vaikeisiin neuvotteluihin – myös noiden terroristien kanssa.

cool
 

juhaniharjunharja
Vasemmistoliitto Utsjoki

Olen eläkkeellä oleva matemaattisten aineiden lehtori.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu