Hiukan mietittävää myös esivallallemme

Mietin muutamaa asiaa.

Onko niin, että nykyisen presidentin, hallituksen ja eduskunnan Nato-hakemus estää näitä esivaltamme instituutioiden edustajia puhumasta rauhasta sodan sijaan, aseistariisunnasta asevarustelujen sijaan, YK:n ydinaseiden kansainvälisesti hyväksytystä kieltosopimuksesta Nato-tukikohtien sijaan, siis yleensäkin militarismin kielellä rauhan ja rauhoittumisen sijaan?

Puhutaan sodan voittamisesta sotimalla, vaan ei sodan voittamisesta rauhanneuvotteluin, diplomatian keinoin. Ei tunnuta juurikaan annettavan tilaa kansojen väliselle ystävyydelle, vaan halutaan viisumirajoituksia erityisesti venäläisille. Luodaan väen vängällä uutta kylmän sodan piikkilankaa itärajallemme kuin aikoinaan 30-luvulla Mannerheim-linjaa luotiin.

Nato-Suomi haluaa mitä ilmeisimmin osoittaa maailmalle olevamme uusi hakkapeliittojen maa, jossa Nato komentaa nuorisoamme taisteluihin itsensä puolesta ”inhaa itää vastaan”, mihin Kiinakin tunnutaan jo nyt luettavan. Tämäkö on demokratiallaan rehentelevä, mutta silti sotavälinein pullisteleva rauhantahtoinen Suomi?

Mihin maamme on menossa? Mihin Eurooppa on menossa? Mihin koko Telluksemme ihmiskunta on menossa?

Elämme pahaa yleistä militarismin aikaa, mutta sillekin voidaan tehdä stoppi vaikka maittain, Suomi siinä mukana – jos vain esivallallamme on poliittista tahtoa ja uskallusta rauhan töihin. Nyt sitä ei todellakaan ole. Valitettavasti.

Mutta silti on aika ryhtyä purkamaan tätä militarismin kauhukaapua rauhan aattein ja rauhan töin.

0
juhaniharjunharja
Vasemmistoliitto Utsjoki

Olen eläkkeellä oleva matemaattisten aineiden lehtori.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu