Mitä presidentin uudenvuoden puhe jätti sanomatta?

Yhteen lyhyeen puheeseen ei ole helppoa sisällyttää kaikkea mahdollista.  Eikä ole tarpeenkaan. Mutta mielestäni olennaisia rauhan, yhteistoiminnan ja aseistariisunnan asioita jäin kovasti kaipaamaan presidentti Niinistön puheen sekä kansallista että kansainvälistä osuutta kuunnellessani.

Jotkut pitävät jämäkkänä sitä, että valtiojohtajiemme puheissa vilahtelee nyt usein ns. Nato-optio ja tähän sotilasliittoon liittymisen mahdollisuus omana valintana. Ikäänkuin se ei olisi jo monissa aiemmissa yhteyksissä tullut esiin ja kirjattu ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskeviin asiakirjoihimme. Tosin näiden Nato-optiopuheiden yhteydessä en ole kuullut mainittavan sitä, että tällä hetkellä erityisesti Eurooppaa koskee kolmen keskeisen kansainvälisen tekijän Nato, USA ja Venäjä välinen ristiriita. Näin ollen onko nyt Suomen  tosiaankaan kovin viisasta painottaa ja peräti painostaa viestimissäkin tuota Nato-optiota. Tämähän on miltei samaa kuin Suomi haluaisi ikään kuin neljänneksi kiistapukariksi Euroopan geopolitiikan tantereille: ”… karhun kanssa painii lyön ja maailma unholaan jääköön…” Jämäkältähän se saattaa toki jostakin kumman kulmasta kuulostaa, mutta mielestäni enemmänkin tyhmältä ja harkitsemattomalta ja osin uhittelevaltakin puheelta.

Onko se rohkeutta, jos on avoimesti tyhmä? No ainakin se on tyhmänrohkeutta.

Nyt kun maailmassa puhaltelevat jälleen vanhat tunkkaiset asevarustelun ja uhittelujen tuulet eikä vain Euroopassa, olisi mielestäni aitoa rohkeutta nostaa esiin rauhan, yhteistoiminnan ja aseistariisunnan paljolti unohtumaan päässeet tavoitteet. Ne antaisivat meille kaikille varsinaista rohkeutta uskoa positiivisempaan tulevaisuuteen. Ymmärrän toki sen, että silloin kun on paljon erimielisyyttä ja riitelyä, rohkealta saattaakin vaikuttaa riitelyyn osallistuminen. Että mekinpäs uskalletaan…   Mutta tämä on sitä tyhmänrohkeutta, ei muuta.

Eräs hankala este Suomen osallistumiselle aidosti rauhaa, yhteistoimintaa ja aseistariisuntaa käsitteleviin toimiin syntyi  vajaa kuukausi sitten, kun valtiovaltamme päätti hankkia kymmenin miljardein euroin hyökkäyskelpoisia hävittäjiä maasta, joka on nyt yhtenä keskeisenä kiistapuolena Euroopan turvallisuutta ja yhteistoimintaa heikentävässä Nato-, USA- ja Venäjä-kiistassa.

Ennen tuota hankintapäätöstä kuului eri tahoilta varoituksia, mutta kun jotkut nyt halusivat osoittaa sitä ”jämäkkyyttä”, niin tässä liki kiistakapulan omaisina nyt ollaan tumput suorina ja huuli lähes pyöreänä puhumassa ”jämäkästi” Nato-optioista ja sen semmoisista tyhmänrohkeista asioista. Varsinaiset rauhan, yhteistoiminnan ja aseistariisunnan asiat onkin kai nyt sitten helpointa unohtaa ja häveliäästikin piilottaa, kun olemme ihan itse saaneet tehdä jälkeen kerran tyhmänrohkean valinnan.

Mutta onko vielä olemassa sitten vaihtoehtoa valita oikein? Vaikealtahan tämä näyttää, mutta presidentti ja valtioneuvosto yhdessä eduskunnan kanssa voisivat keskeyttää tuon hävittäjähankintaprosessin edes siksi ajaksi, kun Naton, USA:n ja Venäjän välistä kiistaa sovitellaan. Tällöin Suomi avaisi aidosti rohkealla päätöksellään mahdollisuuden näyttää itselleen ja muillekin, että me tahdomme rauhaa, yhteistoimintaa ja aseistariisuntaa riitelyjen ja asevarustelujen sijaan.

Pankaapa töpinäksi presidentti, valtioneuvosto ja eduskunta! Kaivataan nyt aitoa rauhantyötä, ei ”uskottavaa pelottelua”.