Totalitaristinen rajatila
Suomi tuntuu olevan totalitarismin rajatilassa niin, että maamme on ihan itse sen tilansa valinnut.
Rajatilan muodostaa erityisesti se, että olemme sulkeneet itärajamme totaalisesti molemmin puolin rajaa henkilöliikenteeltä. Uskomatontahan sen luulisi olevan, mutta enemmistön päätöksellä tehdyt itärajan sulkupäätökset ja perin juurin outo ja perustuslakiammekin halveksiva viimeisin rajalaki tehtiin samalla kansainvälisten sopimuksien vastaisesti. Olemme toki tottuneet siihen, että totalitaariset valtiot sulkevat rajansa omilta kansalaisiltaan vaikkapa malliin Pohjois-Korea. Tosin tuohon maahan ulkomainenkin henkilö tuntuu pääsevän ja monesti takaisinkin, mutta eipäs pääse nyt Suomeen itärajalla.
Kuin varkain ja oman kotimaisen pelottelupolitiikan varjossa maamme on muuttunut totalitaariseksi demokratian irvikuvaksi. Näissä olotiloissa ei ole sekään kovin outoa, että tiedonvälityksemme on umpioitunut vuorovaikutteisesta yhteydenpidosta itärajantakaisen viestinnän kanssa ihan Lappia myöten. Muutamia vuosia sitten yhteydenpito Lapissakin oli mahdollista kolmen valtakunnallisen maa-alueen kanssa: Ruotsin, Norjan ja Venäjän (Kuola) kalottialueet. Nyt Suomen itse rakentama oma ”rautaesirippu” teki tuosta varsin tiukan lopun. Tämäkö on vapaan ja demokratiallaankin pullistelevan maan tapa olla ihmisiksi?
Mitä tulee sitten noihin DCA-sopimuksen myötä maahamme syntyneisiin omalaatuisiin siirtokuntiin , siis USA:n sotilastukikohtiin ja ydinasepelotevaikuttamiseen, olemme kaikella todennäköisyydellä astetta vankemmin myös militaristisen rajatotalitarismin tiellä. Maamme miltarismin valtatietä ryhdittävät myös aseystävälliset kauppasuhteet Israelin kanssa erityisesti ”Davidin Linkojen” muodossa: ei haittaa tuon diktatoristerroristisen valtion tappo- ja valloitusretket palestiinalaisten tai muiden lähinaapurimaiden maaperälle. Yleensä totalitarismiin on totuttu liitttämään politiikan kaksinaismoraalinen luonne, niinpä sitä tuntuu harjoittavan myös Suomi. Kuin vahvistaakseen omaa totalitaristista rajatilaansa.
Kun viimeksi valitsimme eduskunnan, saimme siinäkin kuin varkain äärioikeistolaisen hallituksen, jonka johdolla olemme mitä ilmeisimmin ”kehittyneet” valtioksi, jota on nykyisin perin hankalaa lukea kuuluvan vapaiden demokratioiden vapaaseen joukkoon.
Varsin mielenkiintoista, eikö totta?
Kun totalitaristista valtiota vastustettiin II maailmansodan aikaan, otettiin aika totalitaarisia keinoja käyttöön. USA:ssa oli keskitysleirejä, valtio muuttui suunnitelmataloudeksi, tiukka niskaote otettiin kansalaisista, propagandan syöttö jne. Juttu menee nyt vain niin että totalitaristisia valtioita tehokkaimmin vastustetaan totalitaristisin keinoin.
PS. Myös ilmastonmuutostaisteluun on ehdotettu totalitaarisia keinoja käyttöönotettaviksi, ei ne ihmiset muuten tottele.
Ilmoita asiaton viesti
Mieleen tulee Päivi Räsäsen kommentti etnisen puhdistuksen liittämisestä Lähi-idän toimijoihin.
Muuten tavan suhteiden ja turvallisuustilanteen rikkoutuminen, ei ole kiva juttu.
Maailmaa koskevista suhteista ja kestävyyden vaalimisesta tulisi tehdä viimeistään tässä vaiheessa pientä analyysiä, koska ajettu näin pahoin seinään.
Ilmoita asiaton viesti
Tuosta laistahan käytiin hiljan paljonkin keskustelua; puolesta ja vastaan.
Lievästi vastakarvaan olin; vaan minkäpä kun laki laadittiin.
Demokratiassa siihen on tyytyminen.
Ilmoita asiaton viesti
Jos tyytyminen tarkoittaa tottumusta, ja sen agitoimista itselle tai muille sillä tavoin, että käytäntöä ei enää tarvitse päättämisen jälkeen miettiä jatkossa … toimi vaikuttaa yksinkertaisesti vaaralliselta.
Näissä ei tarvitse olla natiivin tyytyväisyyttä odottava, itseltä eikä muilta, jos jokin reitti irvistää jostain syystä. Ei mitään syytä lobotoida itseä tai muita sen perusteella, mitä kaikkea ihmiset älyävätkin viedä käytäntöön.
Millä tavalla liittyä päätöksiin… tämä on oma asiansa, eikä tässä voi odottaa sitä, että suhde uudisreitteihin olisi kaikilla samanlaisesti suhtauduttu.
Oletustapa on tärkeä tunnistaa, samoin nimeäminen sille, mikä on brutaliikkaan kuuluvaa.
Voi tosiaan olla, että jotkin päätökset on tärkeä avata uudestaan käsittelyyn, ja ihan kaikkien takia, siis jollain tapaa, vaikka odottaa ei olisi muuta kuin sitä, mistä ohi-sijoittumisesta ratkaisuihin tuli jo mainittua.
Rakentaminen on aivan eri asia kuin se, että voidaan jatkaa edes jotenkin tilanteessa, johon ei oikein keksitä mitään sen verran pysyväarvoista, mitä kestävätapaiseen rakentamiseen on syytä liittää.
Kannattaa erottaa toisistaan rakentaminen ja väsäily (ja rakentelu suorassa tai rakenteellisessa jyräystarkoituksessa).
Kummatkin ovat tosi tärkeitä, ja väsäily tarkoittaa, että voidaan hakea natiivimpaa rakentelua, joka tosiaan täysin ekonomiakytkentäistä, ts taloudellista, ja ennenkaikkea epärikkomistoimintaa.
Taloudellisuus ja ekonomia on tosiaan tärkeä yhdistää rikkomattomuuteen.
Se että taloutta on pitkälle aidon kontaminoituneesti otettavana, hankalatyyppistä raken… tunarointia, ja vaikka nämä on aina helposti tätä, osa tussaroinnista on enemmän ryssimistä, ja ehdottoman jälkiarvioitavaa.
Kaikessa ei voi odottaa ns tasa-arvon ilmenemistä, ts suhteessa ongelmien hankaluus-tuottavuuteen.
Nämä on täynnä perattavaa patologiaa sillä tavoin, että säätämisesta on puhua hyvin potentiaalisena, ts SOTE-tyypin suuntaisesta lähestymistavasta. Tarkoittaa myös käytännön rajojen rikkomista, ts globaalia, mutta on samalla tynnyristä ulos kömpimistä.
— Parasta on se dynamiitti, joka pötköstä ja paketista ulos jalkautuu.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoituksen tyyli ja sisältö tuo väistämättä mieleen tämän:
https://histdoc.net/pdf/kuusinen.pdf
Ilmoita asiaton viesti