ETLA:n raportti: “Työaika, työllisyys ja kilpailukyky” – Voiko siihen luottaa?

Lähde: "Kustannuskilpailukyvyn mittausmenetelmien uudistaminen" - Valtioneuvoston kanslian raporttisarja 3/2012

Etla julkaisi äskettäin kyseisen raportin raportin (Kauhanen ja Lehmus 2019). Sen laskelmat Sipilän hallituksen kilpailukyky (kiky) -sopimuksen vaikutuksista perustuvat Etlan makromalliin. Siinä Suomen kansantaloutta simuloidaan kokonaisuutena käyttäen erilaisia parametriarvoja laskennan lähtökohtana kuten kiky-sopimuksen merkitsemän työajan pidennyksen yksikkötyökustannusvaikutusta (eli kuinka paljon palkaton työajan pidennys vaikuttaa työkustannuksiin per yksikkö), työn kysynnän hinta- tai palkkajoustoa (eli kuinka paljon palkan alennus kiky-tapauksessa lisää työn kysyntää), työn kysynnän tuotanto- tai skaalajoustoa (eli kuinka paljon työn kysyntä muuttuu työn hinnan muutoksen vaikuttaessa tuotannon määrään)  ja vientikysynnän hintajoustoa (eli kuinka paljon tavara- ja palveluviennin hinta vaikuttaa vientikysyntään).

ETLAN raportissa esitetään laskelmia käyttäen erilaisia parametriarvoja mainituille joustoille. En epäile, etteikö käytetyt joustot ole järkeviä, kun simuloidaan taloutta kokonaistasolla.  Suuri kysymys on kuitenkin, että onko se kovinkaan validia, kun otetaan huomioon Suomen viennin rakenne

Suomen vienti vuonna 2018 oli 92 miljardia euroa. Tavaraviennin osuus siitä oli 64 miljardia ja palvelujen vienti 28 miljardia. Tavaraviennissä suurimpia toimialoja olivat metsäteollisuus 20 %, josta sellu-, paperi- ja paperituotteet 16 % ja puutavara ja puutuotteet 4 %,  kemianteollisuus 19 %, metalli ja metallituotteet 16 %, koneet ja laitteet 13 %, sähkö- ja elektroniikkateollisuus 12 % eli yhteensä 80 % (https://ek.fi/mita-teemme/talous/perustietoja-suomen-taloudesta/ulkomaankauppa/). 

Palvelujen viennistä ICT-palvelut muodostivat 27 %, muut liike-elämän palvelut 20 %, kuljetuspalvelut 15 %, matkailu 11 % ja henkisen omaisuuden käytöstä saadut maksu 11 % eli yhteensä 84 % (https://www.tilastokeskus.fi/til/tpulk/2018/04/tpulk_2018_04_2019-03-15_tau_001_fi.html).

Tarkastelen edellä esittämääni kysymystä kolmessa osassa:

1. Kiky-sopimuksen palkanalennuksen vaikutukset eri toimialoilla 

Etlan tutkijat ovat vuonna 2012 kirjoittaneet selvityksen ”Kustannuskilpailukyvyn mittausmenetelmien uudistaminen”, joka ilmestyi Valtioneuvoston raporttisarjassa vuonna 2012. Siinä he esittävät oheisen kuvion, josta  käy ilmi palkkojen yhden prosentin yleiskorotuksen (tai yhtä hyvin alennuksen) vaikutus toimialan kokonaiskustannuksiin.  Vaikka kyseinen raportti on muutaman vuoden takainen, en usko,  että kuvion suhteet ovat kovinkaan radikaalisti muuttuneet.

Kauhanen ja Lehmus olettavat laskelmissaan kiky-sopimuksen palkanalennuksen vaikutuksen olevan 1,5 %. Jos kiky-sopimuksen merkitsemä palkan alennus oli 5 % luokkaa, se on varsin yhteensopiva koko tehdasteollisuutta koskevan palkin kanssa oheisessa kuviossa (5 x 0,33 %). 

Kauhanen ja Lehmus kuitenkin käsittelevät sekä tavara- että palvelusektoria yhtenä kokonaisuutena.

Kysymys on kuitenkin, että kykeneekö yksi parametriarvo kuvaamaan validilla tavalla sen merkitystä, että toimialat jopa tehdasteollisuudessa (tavaratuotannossa) poikkeavat tässä suhteessa huomattavasti toisistaan. Oheisen kuvion mukaan prosentin muutoksen palkoissa vaikutus kokonaiskustannuksiin puutavarateollisuudessa on noin 5-kertainen verrattuna öljynjalostusteollisuuteen. Niinpä, jos kiky-sopimuksella saavutettiin noin 5 % palkkakustannusvaikutus, sen vaikutus kokonaiskustannuksiin vaihtelisi 0,5 ja 2,5 prosentin välillä.

2. Vientikysynnän hintajousto 

En onnistunut löytämään mitään kovaa dataa vientikysynnän hintajoustosta toimialoittain. Se on ymmärrettävää, koska kyseinen jousto riippuu usein suhdanteista.  Kuitenkin on ilmeistä, että sekin poikkeaa toisistaan eri toimialoilla. Joillakin toimialoilla kilpaillaan hinnoilla (esim. selluteollisuus) ja toisilla enemmän laadulla ja imagolla (esim. palveluvienti suurelta osin).

3. Vientikysynnän heijastuminen tuotantoon ja työn kysyntään ja työllisyyteen 

Kuten kohdassa 1 kävi ilmi kiky-sopimuksen merkitsemä palkan alennus heijastui  varsin eri voimakkuudella kokonaiskustannuksiin eri toimialoilla. Alentuneet kustannukset hyvinkin siirrettiin vaihtelevasti vientihintoihin riippuen esim. kapasiteettirajoituksista ja markkinatilanteesta.  

Esimerkiksi jos kapasiteetin mahdollistama koko tuotanto menee kaupaksi entisen hinnoin, ei ole mitään järkeä alentaa vientihintoja. Nesteen uusiutuvan dieselin vienti voi olla esimerkki tästä. Jos kilpailijat esim. sellumarkkinoilla todennäköisesti seuraavat perässä suomalaisen yrityksen tekemiä vientihinnan alennuksia, se ei saisi siitä mitään hintakilpailuetua. Ellei vientihinnan alennus ja sen merkitsemä lisätuotanto johda lisätuloon, joka on suurempi kuin alentuneen hinnan merkitsemä tulonmenetys, hintoja ei kannata alentaa.

Näin ollen se, että miten alentuneet kokonaiskustannukset vaikuttavat vientihintoihin ja sitä kautta vientikysynnän hintajouston kautta johtavat suurempaa kysyntään ja mikä osa siitä kanavoituu  Suomeen on monen mutkan takana. Lopuksi on kysymys, että kuinka paljon lisätuotanto työllistää. 

Kauhasen ja Lehmuksen kirjoittamassa raportissa tämä kaikki tiivistetään työn kysynnän hintajoustoon ja työn kysynnän tuotanto- tai skaalajoustoon koskien koko tavara- ja palvelusektoria. Ottaen huomioon toimialaerot, olen taas epäileväinen, että kuinka validia se on.

Summa summarum

En ole oikein vakuuttunut Etlan raportin laskelmista. Epäilen, että ne ovat liian aggregoidulla tasolla. Miksi ei käytettä toimialakohtaista dataa?

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu