Katteettomien lupausten vaalit

Olen muistaaakseni tähän mennessä äänestänyt kaikkissa vaaleissa, joissa minulla on ollut äänioikeus. Mutta tulevista aluevaaleista en ole varma. Minulla on käsitys, että erityisesti näissä vaaleissa puolueet ja ehdokkaat voivat luvata mitä tahansa ja sitten syyttää valtiota, joka ei myöntänyt rahaa kaikkiin hyviin tarkoituksiin.

Minulla on myös perusteltu syy vierastaa tulevia aluevaaleja. Suomeen perustettiin aivan turhan monta hyvinvointialuetta. Sama koskee tietysti koko aluehallintoa laajemmin. Aikaisempi 6-10 läänin malli olisi ollut paljon perustellumpi kuin nykyinen 21 hyvinvointialueen (plus Helsinki and Ahvenanmaa) malli, eritoten kun otetaan huomioon alueiden väestökehitys.

Mutta tällä mennään olipa se kuinka järjetön tahansa. Nykyisen  mallin puolustajat vetoavat siihen, että se on paljon yksinkertaisempi kuin nykyinen”himmeli”, jossa järjestäjinä on yhteensä satoja kuntia ja kuntayhtymiä, 20 sairaanhoitopiirä, 6 erityisvastuualuetta, ynnä muita (?) tahoja. Näin varmaan on noin laskettuna.

Jos tämä 21 + 2 alueen malli tulee käytännössä olemaan yksinkertaisempi, luulisi, että se auttaisi purkamaan nykyisen himmelin sisältämää byrokratiaa.  Viimeisten laskelmien mukaan sote-uudistuksen seurauksena kunnista ja kuntayhtymistä siirtyy noin 173000 työntekijää hyvinvointialueiden palvelukseen. Jos sote-uudistuksen  toivotaan johtavan henkilöstösäästöihin, ilmeisin kohde on hallinto.

Työ- ja elinkeinoministeriön raportissa “Katsaus sote-alan työvoimaan: Toimintaympäristön ajankohtaisten muutosten ja pidemmän aikavälin tarkastelua” (2021) esitettyjen tilastojen (vuodelta 2108) mukaan Suomessa on noin 5000 sote-alan johtajaa. Heistä karkeasti 33 % voidaan olettaa toimivan yksityisellä sektorilla (tämä arvio perustuu saman raportin tilastoon sote-alan työntekijöiden jakautumisesta yksityisen ja julkisen sektorin välillä). Tämän mukaan julkisella puolella olisi noin 3350 sote-alan johtajaa. Sote-uudituksessa yhteydessä noin 37200 henkilöä jatkaa Helsingin kaupungin ja HUS-yhtymän palveluksessa. Tämä on noin 18 % julkisen puolen sote-henkilöstöstä. Jos oletamme, että sote-johtajien osuus Helsingissä on samaa luokkaa kuin muualla maassa, Helsingin erityisalueen ulkopuolelle jäisi noin 2750 johtajaa eli keskimäärin 130 johtajaa kullekin 21 hyvinvointialueelle. Näin yhtäkkiä ajateltuna se vaikuttaa aika paljolta, mutta en ole asiantuntija.

Jos 21 + 2 alueen malli ei mahdollista kustannussäästöjä hallinnossa, sen mahdolliset hyödyt riippuvat täysin siitä, että miten sote-toiminta palveluineen ja prosesseineen järjestetään eri alueilla. Siinä, että miten ne järjestetään, voi tunnistaa useita toisiinsa liittyiä suunnittelu-ulottuvuuksia:

– tehokkuus vs. laatu

– tehokkuus vs. joustavuus/innovatiivisuus

– tehokkuus vs. työtyytyväisyys

– keskittäminen vs. hajauttaminen

– omatuotanto vs.ulkoistaminen

– yhtenäistäminen vs. erilaistaminen

– lähipalvelut vs. digitaaliset etäpalvelut.

Valitettavasti on vaikeaa tai jopa mahdotonta saavuttaa samanaikaisesti kaikkia sote-toiminalle asetettuja tavoitteita (https://soteuudistus.fi/uudistus-lyhyesti-) kuten tehokkuutta (hillitä kustannusten kasvua), palveluiden laatua (ml. saatavuus ja saavutettavuus), korkeaa työtyytyväisyyttä tai toiminnan joustavuutta ja innovatiivisuutta. Edelleen jatkuva koronapandemia on varmaan osoittanut, että sote-järjestelmä tarvitsee joustavuutta jatkossakin. Ja ei sote-toimintajärjestelmää kyetä lopullisesti suunnittelemaan kerralla,  vaan sitä täytyy kehittää lähestulkoon jatkuvasti. Se vaatii tiettyä joustavuutta ja ei varmaan  jonkinasteinen innovatiivisuus siinä olisi pahitteeksi.

Sote-toimintajärjestelmän suunnittelun ydinongelma ei siis ole, että mitä kaikka hyvää halutaan, vaan miten asioita priorisoidaan ja tasapainotetaan. Sote-toiminnan järjestäminen ei ole yksinkertainen harjoitus. Ovatko nyt ehdolla olevat aluevaaliehdokkaat kykeneviä osallistumaan sen suunnitteluun tai edes arvioimaan järjestämisvaihtoehtoja?

Aluevaltuustoihin valitut joutuvat kuitenkin ottamaan kantaa hyvivointialueensa sote-toiminnan järjestämiseen. He joutuvat tekemään tärkeitä, kaikkia meitä koskevia päätöksiä, haluammepa sitäö tai emme.

Pitäisikö sittenkin sittenkin äänestää? Mutta ketä?  Tuntuu siltä, että valitun asiantuntemus ja kokemus sote-toiminnasta ei olisi pahitteeksi.

+3

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu