Suomi on jo ylittänyt Nato-tunnusteluissaan kriittisen rajan, jonka jälkeen …

En ole ollut mikään Nato-intoilija. En ole uskonut, että Venäjä hyökkäisi yksistään Suomeen, vaan Suomi todennäköisemmin voisi joutua Venäjän aggression kohteeksi osana laajempaa konfliktia Venäjän ja Länsi-Euroopan välillä. Silloin maat joutuisivat valitsemaan puolensa. Niin Suomikin. Jos konflikti laajenisi ydinsodaksi, olisi aivan sama onko Suomi liittoutunut tai ei.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan muutti mieleni kuten monen muunkin suomalaisen. Putinin Venäjän toiminta osoittaa, että itsevaltaisessa diktatuurissa päätöksenteko voi olla varsin riippuvainen diktaattorin päähänpistoista tai -pinttymistä ja siten voi olla täysin ennakoimatonta. Verrattuna Putinin Venäjään Neuvostoliiton päätöksenteko oli kontrolloidumpaa, koska  Neuvostoliiton johtaja (kommunistipuolueen pääsihteeri) oli vastuussa kommunistipuolueen polibyroolle. Erinomainen Venäjä-asiantuntija, René Nyberg, kirjoittikin 11.3.2022, ettei hän olisi koskaan uskonut kaipaavansa politbyroota (https://anselm.fi/the-war-in-ukraine-cain-and-abel/)

En edelleenkään pidä Venäjän hyökkäystä Suomeen todennäköisenä – Suomi ei ole Georgia eikä Ukraina. Mutta ei sitä voi sulkea poiskaan, ja Suomen poliittisen johdon on varauduttava myös pahimpaan skenaarioon. Naton jäsenyys kiistattomasti tarjoaisi Suomelle Naton perussopimuksen artiklan 5 mukaisen lisäturvan.

Suomi on kuitenkin jo nyt lähentynyt  Nato-kumppanuuden kautta  Naton kylkeen niin lähelle, että mahdollisessa Venäjän ja Naton välisessä konfliktissa Venäjä joka tapauksessa pitäisi Suomea Naton liittolaisena ja toimisi sen mukaisesti. Jos Suomi ei ole Naton jäsen, se ei voi luottaa Naton turvatakuisiin, vaikkakin tällaisessa tilanteessa Nato hyvinkin auttaisi Suomea.

Ukrainan sodan seurauksena suomalaisten suhtautuminen Nato-liittymiseen on muuttunut niin näkyvästi, ettei se ole jäänyt Kremlissä huomaamatta. Suomen poliittinen johto on selvitellyt eri Nato-maiden kanssa liittymiskuvioita niin aktiivisesti, että todennäköisesti Kremlissä pidetään Suomen liittymistä ilmeisenä.

En ole kuitenkaan huomannut, että Suomessa olisi tuotu esille, että miten Venäjällä tulkittaisiin Suomen mahdollinen päätös tässä tilanteessa olla hakematta Nato-jäsenyyttä.  Tulkinta on ilmeinen: puoliputinilaisittain ilmaistuna ”tsuhnilla tuli vetelät housuihin”. Jos näin tapahtuisi, Venäjä näkisi Suomen etupiirimaanaan vielä voimallisemmin kuin Neuvostoliitto näki Suomen aikoinaan. Kuka isänmaallinen suomalainen voi haluta sitä?

Summa summarum, Suomi on Nato-tunnusteluissan ylittänyt kriittisen rajan. Kun se on jo ylitetty, paluu asiallisesti olisi antautumista.

+13

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu