Hatunnosto Boris Johnsonille muttei Olaf Scholzille

En olisi uskonut, että joudun kehumaan Iso-Britanian pääministeriä Boris Johsonia. Hän yhdessä Yhdysvaltojen presidentin Joe Bidenin kanssa on osoittanut johtajuutta Ukrainan auttamisessa, kun taas EU on Saksan on jarruttaessa seurannut koko ajan jälkijunassa.

Saksan liittokansleri Olaf Scholz perusteli Saksan varovaisuutta sillä, että hän haluaa estää  sodan syntymisen Naton ja Venäjän välillä (”Saksan venkoilu venäläisen energian kanssa raivostuttaa – suomalaisprofessori kertoo, miksi irtautuminen on niin vaikeaa”, Ilta-Sanomat 22.4.2022). Kun johtavat Nato-maat, Yhdysvallat ja Iso-Britannia, ovat jo asettaneet tiukempia pakotteita Venäjällä ja toimittaneet järeämpää aseistusta Ukrainalle kuin Saksa tai EU, miten  Saksan ja EU:n liittyminen samaan rintamaan lisäisi sodan vaaraa Venäjän ja Naton välillä?

En keksi muuta selitystä kuin, että Saksa pelkää Ukrainan pääsevän sodassa niskanpäälle ja voittavan sen. Jos voittoisa Ukraina alkaisi uhata Donetskin ja Luhanskin kapinatasavaltojen olemassaoloa ja/tai miehitetyn Krimin asemaa, kenties Putin ei voisi hyväksyä sellaista lopputulosta, vaan turvautuisi ydinaseisiin.  Miten Nato reagoisi siihen? Se on suuri kysymys.

On jo kuitenkin selvää, että jos Venäjä ja Nato joutuisivat sotaan keskenään, Venäjällä ei ole muuta keinoa kuin ydinaseet. Olisiko Venäjä valmis sellaiseen sotaan? Enpä oikein jaksa uskoa.

Kenties Saksan ajatus on pitkittää Ukrainan sotaa niin, että kumpikin osapuoli on kypsä solmimaan rauhan ja tekemään sen edellyttämiä kompromisseja. Muiden maiden painostuksesta Saksa on myöntynyt EU:n määräämiin Venäjä-pakotteisiin ja antamaan jonkinsorttista aseapua Ukrainalle. Mutta Saksan  tavoitteena hyvinkin on, ettei kumpikaan osapuoli pääse niin selkeästi niskanpäälle, että sen sotainto vain kasvaisi (esim. Kievin valoittaminen Venäjän toimesta tai Krimin vapauttaminen Ukrainan toimesta). Jos jompikumpi osapuoli voittaa sodan, kenties mieluummin Venäjä kuin Ukraina, koska Ukraina ei uhkaa ydinaseilla muita maita.

Pyrkimys pitkittää sotaa selittää osaltaan Saksan valmiuden rahoittaa Venäjän sodankäyntiä arviolta 100-200 miljoonalla eurolla päivittäin. Tietysti Saksa on varsin riippuvainen venäläisestä öljystä ja maakaaasusta, joten niiden tuonnin nopea lopettaminen voi olla vaikeaa, mutta se on haluton asettamaan minkäänlaisia sanktioita venäläisen öljyn ja maakaasun tuonnille.

Em. IS-jutun mukaan Scholz puolusteli päätöstään olla lopettamatta maakaasun tuonti Venäjältä seuraavasti:

”En mitenkään näe, kuinka kaasun tuontikielto voisi päättää sodan. Jos Putin välittäisi taloudellisista perusteluista, ei hän olisi koskaan aloittanut tätä hullua sotaa”

Hän kuitenkin jättää mainitsematta, että miten sitten kävisi, jos Venäjältä loppuisivat rahat.  Eiköhän se alkaisi vaikuttaa Putinin sotimiseen. Scholzille näyttää olevan kuitenkin tärkeää, etteivät ne lopu ainakaan kovin nopeasti. Niinpä hänelle ei tunnu kelpaavan tuontitullit venäläiselle energialla, joita asiantuntijat ovat jo pitkään ehdottaneet, eikä hintakatto, jota Italian pääministeri Mario Draghi vastikään ehdotti venäläisestä energialle. Ilmeisesti ei, koska ne leikkaisivat Putinin Venäjän saamaa tulovirtaa.

Summa summarum, Venäjän ydinasepelotteen vuoksi  Scholzin johtama Saksa asiallisesti on valmis antamaan  Venäjälle oikeuden toimia ainakin Naton ulkopuolisissa naapurimaissaan niin kuin se toimii Ukrainassa. Ajatuksena hyvinkin on mieluummin pitkittää sotaa kuin lopettaa se mahdollisimman nopeasti. Siinä ukrainalaisten kärsimykset eivät paljon paina.  

Ukrainan näkökulmasta katsottuna oli suuri onni, että Iso-Britannia erosi EU:sta. Muuten sekin olisi Saksan jarrutusnuorassa.

+24

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu