Kaksoiskansalaisuus: Miten päästä eroon Venäjän kansalaisuudesta eikä Suomen?

Presidenttivaalien tiimellyksessä on noussut Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisuus tapetille. Vaalikampanjan enemmän kuin satunnaisena seuraajana innostuin pohtimaan tätäkin kysymystä olematta mitenkään asiantuntija. Koetan kuitenkin soveltaa tervettä järkeä tässäkin asiassa.

Pääsanomani on: sillä, että Venäjän on tehnyt  Suomeen asettuneille Venäjän kansalaisille käytännössä lähes mahdottomaksi luopua Venäjän kansalaisuudestaan, kaksoiskansalaisuudesta – nykymuodossaan – luopuminen johtaisi varsin ongelmallisiin tilanteisiin. Kauaskantoisin ja vähiten keskusteltu niistä on se, että ymmärtääkseni Venäjän lain mukaan kansalaisuus periytyy sukupolvelta toiseen.

Presidenttivaalien muutamat ehdokkaat (Jussi Halla-aho, Sari Essayah, Alexander Stubb) esittivät Ilta-Sanomien suuressa vaalitentissä (16.1.2024)  kaksoiskansalaisuuden poistamista takautuvasti (tosin Alexander Stubb lievensi kantaansa Iltalehden vaaligrillissä 25.1.2024), kun taas (Mika Aaltola, Pekka Haavisto, Olli Rehn) esittivät, ettei kaksoiskansalaisuutta myönnettäisi Venäjän tapauksessa jatkossa.  Ainoastaan Li Andersson ja Jutta Urpilainen eivät nähneet tarpeelliseksi koskea kaksoiskansalaisuuteen.

Jos Venäjän kansallisuudesta on mahdotonta luopua, kaksoiskansalaisuuden takautuva  poistaminen merkitsisi käytännössä Suomen kansalaisuuden menettämistä. Julkinen keskustelu asiasta näyttää ottaneen tämä tulkinnan. En pidä sitä realistisena enkä järkevänä. Ensinnäkin nykyisen lain mukaan Suomessa asuva kansalainen, joka vieläpä asuu Suomessa, voi menettää kansalaisuuden vain jos hän syyllistynyt maanpetos-, valtiopetos- tai terrorismirikokseen.  Toiseksi, Suomen kansalaisuuden evääminen Suomessa asuvilta noin 40000 kaksoiskansalaisilta ei varmaan lisää heidän lojaalisuutta Suomea kohtaan, vaan mieluummin päinvastoin.

Ehdotuksessa, että luovuttaisiin jatkossa kaksoiskansalaisuudesta Venäjän tapauksessa, ilmeisesti ajateltiin paluuta tilanteeseen ennen vuotta 2003, jolloin kaksoiskansalaisuusmahdollisuus otettiin Suomessa käyttöön. Mutta onko se mahdollista? Silloin ennen Suomeen muuttanut Venäjän kansalainen ilmeisesti pystyi luopumaan Venäjän kansalaisuudestaan ja ottamaan Suomen kansalaisuuden. Kun tai jos luopuminen on nykyään  käytännössä mahdotonta, kaksoiskansalaisuudesta luopuminen Venäjän tapauksessa merkitsisi, että jatkossa Suomeen asuvat ja elävät Venäjän kansalaiset eivät voisi saada Suomen kansalaisuutta. Onko se järkevää?

Kaksoiskansalaisuuskeskustelussa on unohtunut tärkeä asia: kansalaisuuden periytyminen. Venäjän lain mukaan, jos toinen tai molemmat vanhemmat ovat myös Venäjän kansalaisia, lapsi perii Venäjän kansalaisuuden riippumatta syntymäpaikasta:

”Russian citizenship will be given to a child whose parents or single parent have Russian citizenship (irrespective of the child’s place of birth)” ( Salenko, A., EUDO Citizenship Observatory, Country Reports, 2012/01 – https://hdl.handle.net/1814/60230)

Eli Venäjän silmissä Venäjän kansalaisten lapset ovat Venäjän kansalaisia. Sama jatkuisi sukupolvesta toiseen. Tämä johtaisi kestämättömin tilanteisiin. Esimerkiksi jos Suomessa asuva pariskunta, jossa toinen on Suomen kansalainen ja toinen Venäjän kansalainen, saisi lapsen, hän Venäjän lain mukaan perii Venäjän kansalaisuuden ja Suomen lain mukaan Suomen kansalaisuuden. Jos kaksoiskansalaisuutta ei hyväksytä, pitäisikö lapsen luopua Suomen kansalaisuudesta, koska Venäjän kansalaisuudesta ei käytännössä voi luopua? Ainoa keino välttää tämä ongelma on salata lapsen syntymä Venäjän viranomaisilta.

Anderssonin ja Urpilaisen näkemys, ettei kaksoiskansalaisuutta koskevaan pykäliin ja ehtoihin edes Venäjän tapauksessa ole syytä puuttua, on tietysti helppo ratkaisu. Mutta jos jatkossakin on käytännössä mahdotonta päästä Venäjän kansalaisuudesta eroon, ne Suomeen muuttaneet venäläiset, joilla edelleen on Venäjän kansalaisuus ja heidän jälkeläisenä maailman tappiin saakka, eivät pääsisi eroon Venäjän kansalaisuudestaan ainakaan Venäjän silmissä. Onko se hyvä tilanne, jolle ei ole syytä tehdä mitään?

Presidentti Niinistö ehdotti, että Suomen pitäisi siirtyä kaksoiskansalaisuudessa vastavuoroisuusperiaatteeseen. Se olisi ollut hyvä syy olla hyväksymättä Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisuutta jo vuonna 2003, ja se on edelleen hyvä syy luopua siitä. Se ei kuitenkaan ei ratkaise edellä esitettyjä ongelmia, jotka aiheutuvat siitä, että Venäjä on tehnyt kansalaisuuden luopumisesta niin ylitsekäymättömän vaikean ainakin Suomen tapauksessa.

Varmaan Suomen olisi syytä selvittää, että miten muissa EU-maissa toimitaan kaksoiskansalaisuuden kanssa Venäjän tapauksessa ja onko siellä yhtä vaikeaa luopua Venäjän kansalaisuudesta kuin näyttää olevan Suomen tapauksessa.

Voi hyvinkin olla, että Suomessa asuvien Venäjän kansalaisuuden omaavien ihmisten vaikeus luopua Venäjän kansalaisuudesta  on Putinin Venäjän hybridioperaatio. Mahdollisesti se näkee Suomessa pysyvästi asuvat Venäjän kansalaiset (mukaan lukien kaksoiskansalaiset) ns. viidenneksi kolonnaksi, jota voidaan käyttää Suomen heikentämiseen sisältä päin, ja sen vuoksi yrittää väkisin pitää sen mahdollisimman suurena. Oleellista tässä ei ole ainoastaan se, että miten he suhtautuvat itseensä kohdistuviin Venäjän odotuksiin ja vaikuttamisyrityksiin, vaan myös miten Venäjä näkee heidät, koska se vaikuttaa Venäjän toimintaan. Esimerkiksi Venäjä pyrkii jo nyt syyttämään Suomea sen venäläisvähemmistön kaltoin kohtelusta. Mitä suurempi tämä joukko, sitä vaikuttavammalta syytös kuullostaa ainakin Venäjän mediassa.

Joka tapauksessa edellinen tarkastelu osoittaa, että kaksoiskansalaisuudesta luopuminen johtaa nykytilanteessa kestämättömiin tilanteisiin, jos pitäydytään tiukasti kiinni vaatimuksesta, että Venäjän kansalaisuudesta on luovuttava myös Venäjän silmissä. Jos kaksoiskansalaisuudesta Venäjän kanssa halutaaan eroon, huomion pitäisi olla siinä, että miten Suomessa asuvat venäläiset (ne jotka niin haluavat) vielä syntymättömineen jälkeläisineen pääsevät eroon Venäjän kansalaisuudesta ainakin Suomen silmissä.

Onko muuta mahdollisuutta kuin ottaa Suomessa käyttöön käytäntö, jonka katsotaan  osoittavan, että Venäjän kansalainen  (ml. kaksoiskansalaiset) luopuu de facto  Venäjän kansalaisuudesta, vaikka ei ole tehnyt sitä Venäjän silmissä? Olisiko luopuminen Venäjän passista riittävä osoitus siitä?

Joka tapauksessa Suomen viranomaisten ja Suomessa asuvien venäläistaustaisten kannattaa olla hyvin varovaisia ja tarkkoja sen suhteen, että mitä tietoja paljastavat itsestään ja perheestään joko suoraan Venäjän viranomaisille tai kenties julkisuudessa (erityisesti sosiaalisessa mediassa). Täytyy aina muistaa, että ne tiedot voivat aina päätyä Venäjän viranomaisten käsiin. Jos Venäjän viranomaiset pidetään tarvittaessa vaikkapa seuraavat 50 vuotta tässä suhteessa tietopimennossa, eiköhän Venäjän kansalaisuusrekisterit ainakin Suomen asuvien osalta ala olla pahasti vanhentuneet.