Miksi Norjan tie ei ole Suomen tie? – Se olisi inhimillisempi kuin Ruotsin tie?

Marinin hallitus ei tunnu oikein tietävän, että mihin se pyrkii CORVID-19-epidemia hallinnassa. Se tukeutuu lähinnä THL:n asiantuntijoihin, jotka näyttävän olettavan, ettei epidemian tukahduttaminen Suomessa ole mahdollista. Niinpä epidemiaa ei yritetäkään tukahduttaa, vaan estää ja hillitä niin, ettei hoito- ja erikoisesti erikoishoitokapasiteetti ylikuormitu.

Suomalaisten ja varmaan ulkomaistenkin asiantuntijoiden näkemykset mahdollisuudesta tukahduttaa näyttävät kuitenkin poikkeavan toisistaan. Ylen verkkosivuilla on hyvä, tiivis esitys tilanteesta Suomessa (Pitääkö koronavirus yrittää tukahduttaa vai ei? Tämä avainkysymys jakaa Suomen asiantuntijat kahteen leiriin,https://yle.fi/uutiset/3-11326831). Sen mukaan THL:n terveysturvallisuusjohtaja Mika Salminen  ja HUSin infektiosairauksien ylilääkäri Asko Järvinen eivät usko tukahduttamiseen, kun taas HUSin diagnostiikkajohtaja ja terveysoikeuden professori Lasse Lehtonen, evoluutiobiologian tutkijatohtori Tuomas Aivelo ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Tuomas Aivelo kannattavat tukahduttamisstrategiaa.

Meillä on kuitenkin esimerkkejä, ja vieläpä läheltä, näistä vastakkaisista strategioista: Ruotsi  ja Norja. Ruotsin strategiaa ja uhrilukuja on ihmetelty pitkin kevättä. Worldometers-sivuston (https://www.worldometers.info/coronavirus/#countries) tänään (6.5.2020) koronaviruksen aiheuttamien kuolemien määrä Ruotsissa on 2854, mikä merkitsee 283 kuollutta per miljoona asukasta. Jostakin syystä Norja on jäänyt julkisuudessa vähemmälle huomiolle. HS:n uutisen ”Norja vaihtoi epidemian torjunnan strategiaa. Enää virusta ei haluta jarruttaa vaan tukahduttaa” (26.3.2020) mukaan se jo hyvissä ajoissa valitsi tukahduttamisstrategian, jossa pyritään saamaan tartuntaluku alle arvon 1,0. Silloin epidemia pikkuhiljaa hiipuu.

Norjassa epidemia näyttää ainakin tällä hetkellä olevan erinomaisesti hallinnassa. HS:n esitetyt graafiset esitykset (https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006497114.html) osoittavat, että todennetut tartuntojen määrät Norjassa ovat olleet suurempia kuin Suomessa, koska siellä on tehty testejä lähes kaksinkertainen määrä Suomeen verrattuna (Norja 190.000, Suomi 106.000), mutta nekin ovat tasaantuneet. HS:n graafien mukaan koronavirukseen menehtyneiden määrä Norjassa on kuitenkin viime päivinä laskenut merkittävästi niin, että kuolleiden määrä per miljoona asukasta siellä on jo pienempi kuin Suomessa (Norja 40, Suomi 44).

Näistä harvinaisen selvistä luvuista huolimatta, useiden kommentaattoreiden ja jopa asiantuntijoiden mielestä Suomen hallitus on asiallisesti valinnut Ruotsin strategian, tosin loivennettuna, ja samalla ajallisesti pidennettynä, versiona. Norja olisi tarjonnut vaihtoehtoisen esimerkin. Tietystikään näiden strategioiden paremmuutta ei voida lopullisesti arvioida ennen kuin COVID-19-epidemia, mahdollisesti tulevine aaltoineen, on ohi ja menehtyneiden määrä ja muut menetykset voidaan arvioida.

Näyttää kuitenkin siltä, että pyrittäessä Ruotsin esimerkin mukaisesti jonkinasteiseen laumasuojaan tämä ensimmäinen aalto tulee olemaan pidempi kuin se olisi tukahduttamisvaihtoehdossa. Suuressa osassa Suomea tartuntaa kuvaavat ilmaantuvuusluvut ovat niin matalat, että ottaa aikaa ennen kuin virus on saavuttanut viimeisimmänkin peräkylän. Jos ja kun hallitus pitää kiinni periaatteesta, että rajoitukset – Uudenmaan eristämistä lukuunottamatta  – koskevat koko Suomea, riskiryhmien suojaamista joudutaan jatkamaan kunnes tartuntavaara on laskenut olemattomaksi. Sitä ennen voi kuitenkin jo toinen epidemia-aalto olla päällä, ellei ulkorajoja pidetä tiukasti kiinni.

Ei Norjassakaan uskota, että epidemia on lopullisesti ohi, kun se tukahdutetaan tässä ensimmäisessä aallossa. Mutta jos se onnistuu, se antaa aikaa hengähtää ja normalisoida yhteiskuntaa kunnes mahdollinen toinen aalto tulee. On selvää, että mahdollisen toisen aallon saapuessa niin Norjan kuin Suomen yhteiskunnat olisivat aivan toisella tavalla varautuneet siihen kuin ensimmäiseen aaltoon: tietoa viruksesta, sen tarttuvuudesta, tehokkaista suojaustoimenpiteistä ja hoitoresursseja on kertaluokkaa enemmän kuin ensimmäisen aallon saapuessa.

Mutta ennen kaikkea nyt valittu strategia on kyyninen. US:n kirjoituksen ” Pyrkiikö Suomi nyt laumaimmuniteettiin? Hetemäen raportin muotoilu hämmentää” (5.5.2020) mukaan ”Hallittu muttei liian voimakas hidastaminen, jolla ehkäistään terveydenhuollon ylikuormittumista ja sen aiheuttamia terveyshaittoja ja ylikuolleisuutta, on strateginen tavoite, jonka avulla lopulta voidaan kaikista rajoituksista luopua ilman suurta uuden epidemia-aallon riskiä”. Selkeämmin sanottuna annetaan riskiryhmiä lukuun ottamatta kaikkien saada tartunta, jos ovat saadakseen, kunhan terveydenhuollon kapasiteetti ei ylity. Annetaan niiden tartunnan saaneiden, jotka asianmukaisesta hoidosta huolimatta  menehtyvät, kuolla pois jos ovat kuollakseen.

Riskiryhmien ja erityisesti laitoshoidossa olevien tapauksessa valitettava tosiasia on, että mitä enemmän tartuntoja on laitospaikkakunnilla, sitä todennäköisemmin ne pujahtavat myös hoitolaitoksiin tuhoisin seurauksin.

Kun asiantuntijatkin ovat näin eri mieltä valittavasta strategiasta, on ymmärrettävää, että Suomen hallitus on ymmällään mitä tehdä. Se näkyy epäselvänä viestintänä. Yhtäältä näytetään noudattavan Ruotsin strategiaa, vaikka sitä ei uskalleta selvästi sanoa. Toisaalta korostetaan ”testaa-jäljitä-eristä-hoida”-strategiaa, joka viittaisi tukahduttamispyrkimykseen. Tässä tapauksessa tällainen sekastrategia – tai hienommin sanottuna hybridistrategia – ei välttämättä ole järkevää: ajan mittaan kuolleiden määrä nousee suhteellisesti samalle tasolle kuin Ruotsissa, mutta kaikkeen menee enemmän aikaa, jolloin muut yhteiskunnalliset kustannukset kasvavat sietämättömiksi.

Vaikka hallitus luottaa yksipuolisesti THL:n kyyniseen strategiaan, lopulta sillä on  poliittinen vastuu asiassa. Historia tulee arvioimaan sitä ei pelkästään menehtyneiden määrällä, vaan myös sillä että toimiko se inhimillisesti oikein: yrittikö se suojella kansalaisiaan tältä, monille tappavalta taudilta, vai oliko se valmis uhraamaan osan ihmisistä epävarman laumaimmuniteetin saavuttamiseksi.

Onko liian myöhäistä palata Norjan tielle?

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu