Olli Rehnin kootut kärkkärit

Kuten toin esille aikaisemmassa US-puheenvuorossani ”Johtopäätösten aika – Miksi Olli Rehn eikä joku muu?”olen päätynyt perusteellisen harkinnan jälkeen kannattamaan häntä Suomen seuraavaksi presidentiksi. On tietysti ilo havaita, että muutkin, puoluepolitiikan ulkopuoliset ja minua paljon vaikutusvaltaisemmat, ovat päätyneet samaan johtopäätökseen ja perustelleet julkisesti kantaansa, esimerkiksi Helena Petäistö (Iltalehti 24.1.2024), ”Ex-kirjeenvaihtaja arvioi avoimesti presidenttiehdokkaita – Ei imartele Stubbia”).

Vaikka mielipidemittausten mukaan Rehnin kannatus on ollut noususuunnassa, se näyttää tuskallisen hitaalta. Mikä on selitys sille, että selvästi paras ehdokas ei ole onnistunut vakuuttamaan enemmän äänestäjiä, ei ainakaan mielipidemittausten mukaan?  Selityksiä on varmaan useita, mutta vaikutelmani mukaan hän ei ole ollut riittävän kärkäs savolaisittain ”laakasemaan” erityisesti nopeita kärkkäreitä silloin kun tilaisuus eteen tulee.

Koska Olli Rehn on jalkapallomies, käytän sanaa “kärkkäri” kuvaamaan poliittisessa debatissa ilmaantuvaa tilaisuutta haastaa vastustaja ja kuvannollisesti tehdä maali ja ottaa pinna kotiin. Kärkkäri vaatii, että on kärkäs ja usein kärkipotku on kärkkäin tapa tehdä maali.

Olen seurannut Rehnin vaalikampanjaa ainoastaan TV:n välityksellä. En saa mieleen häneltä enempää kuin neljä kärkkäriä tai kärkkärin yritystä vaalitenttien yhteydessä. Jotkut näistä kärkkäreistä jäivät vain syötöiksi, joista koetan jatkaa.

Kärkkäri 1: Ukrainan sota

MTV:n suuressa vaalitentin (13.1.2024) lopussa Olli Rehn tarttui Pekka Haaviston ja Alexander Stubbin arvioon, että Ukraina on jo voittanut siinä mielessä, että se on säilyttänut itsenäisyytensä, Kiovaa ei vallattu, ja tie on avoimena  EU:hun ja Natoon.  Kuitenkin juuri parhaillaan, kun suuret Ukrainan tukijat kuten USA ja EU haparoivat tuen kanssa, Ukrainan voitto on kauempana kuin koskaan koko sodan aikana, lukuunottamatta muutamia sodan alkuviikkoja.

On selvää, ettei Venäjä vapaaehtoisesti luovuta Ukrainalle valloittamiaan alueita. Ukraina ei niitä neuvottelemalla saa. Lisäksi Venäjä uhoaa, että sotilaallinen erikoisoperaatio jatkuu niin kauan, että Ukrainan juutalaisen johtama “uusnatsistinen” johto vaihdetaan. Niin kauan kuin länsimaat epäröivät Ukrainan avustamista, Venäjän voitto on sodan todennäköinen lopputulos. Silloin Ukraina on taistellut täysin turhaan. Valtava määrä ukrainalaisia sotilaita on kaatunut tai pahasti haavoittunut, samoin tuhannet siviilit, aineelliset tuhot ovat suunnattomat, ja sodan lopputuloksena Ukrainan tie EU:hun ja Natoon on sulkeutunut. Jos tynkä-Ukraina säilyttää muodollisesti itsenäisyytensä siitä tulee Venäjän vasallivaltio kuten Valko-Venäjästä.

Voiko Haavisto ja Stubb rehellisesti kutsua edellä kuvattua lopputulosta voitoksi? Ymmärtävätkö he todella ukrainalaisten ja sen poliittisen ja sotilaallisen johdon tuskaa tässä epätietoisuuden ja epävarmuuden tilanteessa? Kenties heidän sanat alkavat kuullostaa tyhjältä sanahelinältä ukrainalaisten korvissa.

Tiivistäen, puhe Ukrainasta jo voittajana on täyttä idealistista optimismia, joka ei ota huomioon realistista mahdollisuutta että Venäjä voittaa sodan länsimaiden epäröidessä ase- ja taloudellisen avun antamisessa Ukrainalle. Tällöin Ukrainan urhea taistelu ja valtavat uhraukset olisivat lopulta olleet täysin turhia. Kuten Putin ja Lavrov varoittelivat jo sodan alussa.

Kärkkäri 2: Trumpin uhkaus

Olli Rehn esitti HS:n vaalitentissä 24.1.2024, että on otettava vakavasti Donald Trumpin uhkaus, että USA ei tule puolustamaan Eurooppaa sotilaallisesti, jos tänne hyökätään, ja että USA eroaa Natosta. Se eroaa Alexander Stubbin ja Pekka Haaviston huolettomasta suhtautumisesta asiaan. Rehn ei kuitenkaan viennyt asiaa pidemmälle, mutta minäpä jatkan hänen syötöstä.

Stubbin mukaan  ”Yhdysvallat tuskin jättää Eurooppaa oman onnensa nojaan”(HS, 11.1.2024).  Hän puolusteli useissa vaalitenteissä näkemystään väittäen, että Suomi kuuluu USA:n kymmenen tärkeimmän kumppanin joukkoon. Pekka Haavisto säesti väittämällä, että USA:n asema suurvaltana perustuu tällaisiin kumppanuuksiin. En ole täysin vakuuttunut kummastakaan perustelusta.

Stubbin ja Haaviston vähättelevä suhtautuminen Trumpin uhkaukseen voi olla tarkoitettu rauhoittamaan kotimaista yleisöä erityisesti nyt, kun Suomi on liittynyt Natoon. Kuitenkin alkujaan Stubb on esittänyt arvionsa Reutersin haastattelussa eli ulkomaiselle yleisölle.

Stubbin ja Haaviston arvioilla on merkittävä yhteys Naton europpalaisen pilarin vahvistamiseen. Vaikka HS:n artikkelin mukaan Stubb piti Reutersin haastattelussa kyseistä vahvistamistaa erittäin tärkeänä, vähättelemällä todennäköisyyttä, että  Trumpin – jos tulee valituksi – toteuttaa uhkauksensa, hän lähettää Euroopan varustamisen tärkeyttä vähättelevän viestin. Koska USA merkitys Naton pelotteessa on niin keskeinen, mitä pienemmäksi todennäköisyys, että USA vetäytyy Euroopan puolustamisesta, arvioidaan, sen pienemmäksi Venäjän sotilaaallinen uhka nähdään eurooppalaisissa Nato-maissa. Sen seurauksena sitä vähemmän Euroopassa nähdään todellista tarvetta investoida omaan puolutukseen.

Liite 1 esittää kaksi esimerkkilaskelmaa, joista ensimmäinen heijastaa enemmän Stubbin näkemystä Trumpin uhkauksesta ja jälkimmäinen Rehnin. Laskelma ei ota huomioon, että eurooppalaiset Nato-maat voivat omalla toiminnallaan eli panostuksella oman puolutukseensa ja siten koko Naton sotilaallisen kykyyn – niin kuin esimerkiksi Puola ja Ruotsi ovat tekemässä – vaikuttaa Trumpin uhkauksen toteutumiseen. Mutta Stubbin ja Haaviston näkemys uhkasta ei kannusta siihen. Heidän kannattaisi ottaa oppia Ruotsista. Siellä on alettu jopa ylikorostaa Venäjän ja sodan uhkaa, jotta luotaisiin suosiollinen kansallinen ja poliittinen ilmapiiri puolustuksen merkittävälle vahvistamiselle.

Kuvattu kaksoisviestintä ei ole  viisasta niinkin kokeneille ulkopolitiikan osaajille kuin Stubb ja Haavisto. Mika Aaltolaa lainaten pitäisi ymmärtää koko kuva ja osata lukea sitä.

Kärkkäri 3: Kaksoiskansalaisuudesta luopuminen

Ilta-Sanomien vaalitentissä 16.1.2024  Jussi Halla-aho, Sari Essayah, Alexander Stubb kannattivat kaksoiskansalaisuuden poistamista takautuvasti, kun taas Pekka Haavisto ja Olli Rehn kaannattivat, ettei kaksoiskansalaisuutta myönnettäisi Venäjän tapauksessa jatkossa.  Ainoastaan Li Andersson ja Jutta Urpilainen eivät nähneet tarpeelliseksi koskea kaksoiskansalaisuuteen. Ylen vaalitentissä 25.1.2024 Olli Rehn kritisoi poikkeuksellisen kärkkäästi Stubbia tästä takautuvasta kansallisuuden poistamisajatuksesta.

Suomen lain mukaan Suomessa asuva kansalainen voi menettää kansalaisuuden vain jos hän syyllistynyt maanpetos-, valtiopetos- tai terrorismirikokseen. Tuskin on liiallista odottaa, että presidenntiedokkaat tietävät tämän. Niinpä kaksoiskansalaisuuden takautuva poistaminen, jos se tarkoittaa Suomen kansalaisuude meenettämistä, on mainitulta ehdokkailta yllättävä moka.

Stubb koetti kiemurrella tilanteesta väittämällä, että hän vain esitti, että asiasta voidaan keskustella. Jutta Urpilainen torppasi tylysti sen selityksen. Kenties Stubb muisteli selityksiään aikaisemmin aamulla järjestetyssä Iltalehden vaaligrillissä (25.1.2024). Hänen olisi kuitenkin ollut helpompi olla samaa mieltä kuin Sari Essayah, joka kertoi tulkinneensa, että takautuvassa poistamisessa ei poistettaisi Suomen kansalaisuutta vaan Venäjän. Halla-aho asiallisesti  myönsi mokaneensa tässä asiassa.

Jos tulkitaan, että mainittujen presidenttiehdokkaiden vastaukset heijastivat enemmän halua poistaa kaksoiskansalaisuus takautuvasti  kuin mahdollisuutta tehdä niin, ainakin Stubbin epäonnistui paljon mainostamassaan idealismin ja realismin yhteensovittamisessa.

Pekka Haavisto toi jo Ilta-Sanomien tentissä ( 16.1.2024) esille, että osalle kaksoiskansalaisista Venäjän kansalaisuudesta luopuminen on ollut vaikeaa, vaikka he ovat halunneet siitä luopua. Siitä huolimatta hän kannatti luopumista jatkossa kaksoiskansalaisuudesta Suomen ja Venäjän välillä. Jos se on niin vaikeaa ja käytännössä mahdotonta, kaksoiskansalaisuudesta luopuminen merkitisi, ettei Suomeen muuttanut Venäjän kansalainen voisi jatkossa saada Suomen kansalaisuutta ellei ehtoja jotenkin muuteta. Onko siinä järkeä?

Lieventävänä seikkana mainittakoon, ettei Olli Rehn ei välttämättä ollut tietoinen Haaviston mainitsemasta vaikeudesta luopua Venäjän kansalaisuudesta.

Kärkkäri 4: Ylen rahoitus

Ilta-Sanomien suuressa vaalitentissä 17.1.2024 Olli Rehn vertasi Jussi Halla-ahoa Viktor Orbánin tapaiseen pyrkimykseen rajoittaa sanan ja lehdistön vapautta, koska Halla-aho oli Ilta-Sanomien vaalimessuilla 9.1.2024 tukenut Perussuomalaisten ehdotusta leikata Ylen rahoitusta 144 miljoonalla eurolla eli 25 %:lla. Vaikka on ymmärrettävää, ettei Yle voi olla säästöjen ulkopuolella, kyllä tuollainen säästöehdotus ylittää kaikki kohtuuden rajat. En ymmärrä, että mihin persujen väitteet Ylen puolueellisuudesta perustuvat. Katsovatko tai kuuntelevatko he joistakin Ylen arkistoista Repo-radion aikaisia ohjelmia?  Ne ovat yli 50 vuotta vanhoja. Minulle kuten suomalaisille yleisemmin Yle on luotettavin suomalainen media.

Toivon vain, että Olli Rehn presidenttinä tekisi kaikkensa, että vähävaraisimmillakin suomalaisilla olisi mahdollisuus seurata laadukasta jalkapalloa, mieluimmiten Englannin valioliigan otteluita, Ylen kanavilta. Kyllä Suomen kansa on sen ansainut.

Hyvää vaalipäivää kaikille lukijoille. Muistakaa äänestää.

Liite 1: Kaksi kuvitteellista laskelmaa Venäjän uhasta

Jos Euroopassa ajatellaan, että USA:n vetäytyminen Euroopan puolustamisesta on epätodennäköistä (0,01) ja todennäköisyys on vielä  pienempi (0,001), että Venäjä hyökkää johonkin Nato-maahan vaikkapa 10 vuoden sisällä kun USA on valmis puolustamaan Eurooppaa, mutta paljon suurempi (0,50) kun USA ei ole mukana, kokonaistodennäköisyys Venäjän hyökkäykselle saadaan kaavasta:

P(Venäjä hyökkää) = P(Venäjä hyökkää kun USA puolustaa Eurooppaa) x P(USA puolustaa Eurooppaa) +
 P(Venäjä hyökkää  kun USA ei puolusta Eurooppaa) x P(USA ei puolusta Eurooppaa).

 

Eli edellä kuvatuilla todennäköisyyksillä P(Venäjä hyökkää) = 0,001 x 0,99 + 0,50 x 0,01 = 0,00599 ≈ 0,6 %

Ovatko Euroopan maat siinä tapauksessa valmiit investoimaan puolustukseensa?

Jos taas USA:n vetäytyminen arvioidaan paljon suuremmaksi (esim. 0,20), muuten samoilla lähtöarvoilla saadaan Venäjän hyökkäyksen todennäköisyydeksi noin 10 %. Luulisi, että se on jo merkittävä todennäköisyys poliittisille päätöksentekijöille.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu