Pidätkö tärkeämpänä, että presidentillä on hyvä harkintakyky vai että hän asettaa ehdoitta Suomen edun kaiken muun edelle?

Hyvä äänestäjä, presidentinvaalit ovat edenneet siihen pisteeseen, että presidenttivaalikone voidaan pelkistää yhteen olennaiseen ehdokkaita erottelevaan kysymyksen: Pidätkö tärkeämpänä, että presidentillä on hyvä harkintakyky vai että hän asettaa ehdoitta Suomen edun kaiken muun edelle? Tilanne on näin, koska kummassakaan ehdokkaassa ei yhdisty molemmat mainitut ominaisuudet, vaan sinä äänestäjänä teet valinnan.

Alexander Stubb on tunnettu siitä, että hän saattaa vahingossa lipsauttaa jotakin harkitsematonta kuten esimerkiksi professoreista aikoinaan. Näissä vaaleissa hän on kuitenkin opetellut vastauksensa niin hyvin, ettei tietääkseni sellaista lapsusta ole päässyt tapahtumaan. Mutta paljon huolestuttavampaa on, että hänen analyysi niinkin ajankohtaisesta aiheesta kuin Ukrainan tilanteesta unohtaa kaikkein tärkeimmän  asian (Ylen 20.30-uutiset 2.2.2024):

”On ilman muuta selvää, että Ukraina tarvitsee tukea laajalla rintamalla, rahaa, ammuksia ja aseita. Mutta tärkeintä on se, että Ukrainalle annetaan selkeä tie kohti EU:n jäsennyyttä ja Nato-jäsennyyttä ja nähin molempiin yhdistetään jonkinnäköiset kansainväliset turvatakuut Yhdysvaltojen kanssa.”

Muuten hyvä, mutta kaikkein tärkeintä Ukrinalle ehdottomasti on, että se voittaa sodan niin että säilyttää itsenäisyytensä ja suverniteettinsä. Ilman sitä ei ole mitään tietä EU:hun eikä Natoon.

Luulen, että Pekka Haavisto on harkitsevaisempi kuin Stubb.  Kuitenkaan pelkkä harkitsevuus ei riitä presidentin tehtävään. Hänen tulee myös asettaa Suomen ja suomalaisten etu kaiken muun edelle. HS:n vaalikoneessa Stubb oli täysin samaa mieltä tätä koskevan väitteen kanssa,  mutta Haavisto jokseenkin eri mieltä. Olipa syy mikä tahansa, Haaviston vastaus on täysin harkitsematon. Ei presidenttiehdokkaan pidä missään nimessä noin vastata. Presidentin pitää aina ja joka tilanteessa ajatella ja ajaa Suomen ja suomalaisten etua.

Haaviston vastaus ei ollut pelkkä mitätön lapsus. Se aktualisoituu ja konkretisoituu Venäjän masinoiman välineellistetyn maahanmuuton yhteydessä. Olisiko hän sen yhteydessä valmis asettamaan Suomen edun kaiken muun edelle?

Haavisto tunnistaa kansainvälisten pakolaissopimusten riittämättömyyden välineellistetyn maahanmuuton tapauksessa sekä MTV:n (31.1.2024) että Ylen (1.2.2024) tentissä. Niinpä hän esittää, että Suomen ja EU.n tulisi tehdä aloite Geneven pakolaissopimuksen päivittämiseksi siten, että se ottaa huomioon kyseisen kaltaiset hybridioperaatiot. Mutta kansainvälisten sopimusten muuttaminen vie aikaa vähintään vuosia, eikä auta nyt itärajan akuutissa tilanteessa. Miten Haaviston mielestä Suomen tulee toimia tässä ja nyt?

Vihreiden tapaan Haavisto korostaa HS:n vaalikoneessa tarvetta noudattaa kansainvälisä sopimuksia myös itärajan yhteydessä. Hän kuitenkin myöntyy siihen, että jos maahanmuuttajat yrittävät tulla Suomeen väkivalloin ”asein ja astaloin” heidät voidaan työntää takaisin. Hänellä kuitenkin unohtuu mainita tärkeä asia, että Suomeen pääsee itärajan yli täysin ilman väkivaltaa kävelemällä vain rajan yli, koska Suomen rajavartioston on mahdotonta vartioida  koko pitkää itärajaa jatkuvasti koko ajan. Venäjän rajavartioista voi aina kuljettaa maahanmuuttajia Suomen rajan pintaan sellaisiin paikkoihin, joissa parhaillaan ei ole vartiontia. Käveltyään Suomeen tulijoiden on vain saatava kontakti Suomen viranomaisten kanssa jättääkseen turvapaikkahakemuksen.

Tämä ei ole pelkkä teoreettinen uhkakuva. Pakkasesta ja lumesta huolimatta tänä talvena Suomeen on saapunut itärajan yli metsien kautta pienehköjä ryhmiä turvapaikanhakjoita. Kun lumet sulavat, on pelättävissä, että itärajan yli Suomeen alkaa paljon suurempi invaasio. Jos pakolaissopimuksia tulkitaan entiseen malliin, kaikki on otettava vastaan ja aloitettava heitä koskeva turvapaikkamenettely. Vaikka ensimmäisen 1000 tai 10.000 tulijan tapauksessa kenenkään ei arvioida tarvitsevan turvapaikkaa, kaikki heitä seuraavat tuhannet tai kymmenet tuhannet ellei sadat tuhannet tulijat on otettava myös vastaan, koska joku heistä voi aidosti tarvita turvapaikkaa.

On selvää, että tällainen kansainvälisiä pakolais- ja ihmisoikeussopimuksia noudattava prosessi johtaa kestämättömään tilanteeseen niin Suomessa kuin koko EU:ssa. Sehän on Venäjän tarkoitus. Päinvastoin kuin Stubb, Haavisto ei ole valmis asettamaan Suomen ja EU:n turvallisuutta etusijalle kansainvälisten ihmisoikeus- ja pakolaissopimusten näiden ristiriitatilanteissa.

Saa nähdä, että miten nykyinen hallitus saa ensi kesänä itärajan tilanteen haltuun vai saako ollenkaan. On kuitenkin selvää, että presidentti, joka tunnistaa kansainvälisten pakolaissopimusten riittämättömyyden välineellistetyn maahamuuton tapauksessa, mutta siitä huolimatta edellyttää niiden kirjaimellista noudattamista ainakin ei ”asein eikä astaloin” Suomeen pyrkivien turvapaikanhakijoiden tapauksessa, ei helpota hallituksen yrityksiä turvata rajaturvallisuus itärajalla ensi kesänä.

Hyvä  harkintakyky ja Suomen edun asettaminen kaiken edelle eivät ole toisensa poissulkevia ominaisuuksia. Valitettavasti nyt tilanne presidentinvaaleissa on kuitenkin sellainen, että molempia emme saa samassa ehdokkaassa. Ainakin seuraavat kuusi vuotta joudumme elämään presidentin kanssa, jonka harkintakykyyn tai ehdottomaan Suomen edun ajatteluun emme voi täysin luottaa. Täytyy toivoa, että presidentin työtä tukevat ja siihen liittyvät tahot – virkamiehet, hallitus, eduskunta valiokuntineen – kykenevät kompensoimaan näitä puutteita niin, että pahimmilta virheiltä vältytään. Jos Stubb valitaan presidentiksi, toivottavasti presidentin kanslia on riittävän monitaustainen kyetäkseen huolehtimaan, ettei hän sorru harkitsemattomiin ulostuloihin. Jos Haavisto valitaan, perustuslain määräys, että presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminassa valtioneuvoston kanssa, estänee ainakin Orpon hallituksen ajan häntä ajamasta pelkästään Vihreiden agendaa ulkopolitiikassa.

On kuitenkin todennäköistä, että Stubb voittaa vaalit. Yksi syy on, että Haaviston kampanja korostaa niin voimakkaasti hänen seksuaalista suuntautumista. En tiedä, että oliko se Haaviston tahto, mutta ensimmäisen kierroksen vaalivalvojaisissa Haaviston noustessa puolisonsa Antonio Floresin kanssa estraadille siellä oli kaksi muutakin tunnettua homoseksuaalista miestä vastaanottamassa heitä. Jos he olivat siellä omin luvin, se oli karhunpalvelus Haaviston kampanjalle. Jos he olivat siellä Haaviston kampanjavastaavien luvalla, se oli selvä moka. Tällainen Haaviston seksuaalisen suuntautumisen korostaminen herättää monenlaisia ajatuksia, jotka eivät välttämättä innosta muita kuin sateenkaariväkeä äänestämään häntä. Turha siitä on muita syyttää.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu