Raaka sota raaistaa jopa sivullisen seuraajan

Venäjä on jatkanut yli puolivuotta julmaa sotaansa pommittaen asuinalueita ja infastruktuuria ympäri Ukrainaa, tuhoten  maan tasalle kaiken joukkojensa edessä olevan, tappaen ukrainalaisia sotavankeja pommittamalla heidän majoituspaikkoja, kaapaten ukrainalaisia lapsia adoptoitavaksi Venäjälle, ja niin edelleen. Tarkoituksena on vain tuottaa niin paljon tuhoa Ukrainassa ja surua ukrainalaisille kuin mahdollista ilmeisesti uskoen, että tällainen terrori saa Ukrainan polvilleen. Ei ole kumma, että Reino Palmrothin sanoittama kappale “Silmien välliin”innoittaa ukrainalaisiakin tässä tilanteessa.

Raaka sota raaistaa jopa sivullisen seuraajan. Ei sille mitään voi.  Seuratessani sydän syrjällään Ukrainan sankarillista puolustustaistelua, en ole voinut olla iloitsematta Ukrainan onnistuneista operaatiosta vihollisen tuhoamiseksi – jokaisesta tuhotusta vihollisen tankista, kuljetusvaunusta, lentokoneesta, laivasta (Moskva, avot!);  jokaisesta tuhotusta vihollisen ammusvarastosta; jokaisesta tuhotusta vihollisen komentokeskuksesta; ja jopa jokaisesta ”eliminoidusta” vihollisesta.

Tietysti jokaisella ”eliminoidulla” Venäjän armeijan sotilaallakin  on omaiset, jotka jäävät suremaan tapettuja tai invalidisoituja poikiaan, veljiään, aviomiehiään ja isiään. Säälittää se, etteivät Venäjän armeijan rivisotilaat ole pääosin etnisesti venäläisiä, vaan Venäjän vähemmistökansojen miehiä, jotka on saatu rahalla, pakolla tai viekkaudella sotimaan Putinin haikaileman Suur-Venäjän luomiseksi.  Muistaakseni luin jostakin, että tämä on Putinin tapa tehdä etnistä puhdistusta Venäjän väestössä samalla kun se yrittää tehdä sitä Ukrainassa. Siinä on julmuus ja kyynisyys huipussaan.

Mitä enemmän Venäjä sotilaallista kykyä pystytään tuhoamaan sitä parempi Ukrainalle, Suomelle, lännelle ja koko maailmalle. Venäjän julmuus on luonnollisesti lisännyt ukrainalaisten taistelutahtoa. He tietävät, että miten heille käy, jos he häviävät sodan ja Putin pääsee toteuttamaan haaveensa hävittää fasismiksi kutsumansa ukrainalaisuuden maan päältä. Kunhan länsimaat jaksavat jatkaa Ukrainan sotilaallista ja taloudellista tukemista, ylläpitää pakotteita ja erityisesti teknologian vientikieltoa Venäjälle, sekä valvoa etteivät kolmannet maat riko sitä, eiköhän Venäjän sotilaallinen kyky ala ehtyä ja Ukraina päästä niskan päälle. Ja kun teknologian vientikielto pidetään voimassa  seuraavat 50 vuotta, eiköhän Neuvostoliitto-nostalgiakin ala hellittää ja Venäjä tyytyä rajoihinsa. Se on parasta turvallisuuspolitiikkaa mitä voi ajatella ja länsimaiden on syytä pitää se mielessä.

Olen jo tuskastuneena odottanut Ukrainan pitkään uhoamaa vastahyökkäystä Hersonin alueella. Nyt se ilmeisesti on alkanut. Täytyy toivoa, että Ukrainan sotilasjohto tietää, että mitä tekee, ja että vastahyökkäys onnistuu. Toivottavasti Dnepr-joen länsi/pohjois puolia saadaan vapaaksi ennen talven tuloa ja sitten vain himarsit ja howitzerit laulamaan joen itä/eteläpuolella talviajaksi. Kyllä se siitä.

Optimismin ylläpitämiseksi katson aina päivän päätteeksi katson ukrainalaisten tuottamia sotavideoita. Usein ne ovat droneista kuvattuja, joissa Ukraina tuhoaa vihollisten kalustoa ja sotilaita. Hyvin mielin on hyvä mennä nukkumaan.

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu