Saisimmeko vihdoinkin kuulla “sivistymätöntä” mutta asiallista vaalikeskustelua?

Minua on emeritusprofessorina ja entisenä tiedemiehenä alkanut rasittaa Alexander Stubbin huomautukset “sivistyneestä” vaalikeskustelusta. Tyypilliseen sivistyneeseen  tapaansa hän ilmaisee sen kiitoksin kuinka Suomessa vaalikeskustelu on sivistynyttä käyttäen vertailukohtana Yhdysvaltojen vaalikeskustelua (esim. Donald Trump vastaan Hilary Clinton, Trump vastaan Biden, Trump vastaan Anybody).

Tietysti  USA:n vaalikeskustelu, joka perustuu suoranaisiin valheisiin ja loanheitoon on jotakin sellaista, jota Suomen ei ole syytä  matkia. Mutta Stubb tuntuu pitävän sivistymättömänä kaikkea vaalikeskustelua, jossa suoraan haastetaan kilpailijaa ja kritisoidaan hänen näkemyksiä. Ensimmäisellä vaalikierroksella kaikki ehdokkaat – kenties Jussi-Halla-ahoa, Sari Essyahia, Harry Harkimoa ja erityisesti Li Anderssonia lukuunottamatta – mukautuivat tähän Stubbin määrittelemään “sivistyneeseen” vaalikeskusteluun.

Tieteelliselle keskustelulle on tyypillistä, että siinä haastetaan aikaisempaa tieteellistä tietoa ja ymmärrystä, kritisoidaaan sitä ja koetetaan esittää parempi tapa ymmärtää tutkittavaa ilmiötä. Aikaisemman tiedon haastaminen tietysti vaatii, että tutkija koettaa aidosti ymmärtää, että mitä on aikaisemmin tutkimusaiheesta on sanottu. Omat ajatukset myös pyritään esittämään mahdollisimman täsmällisesti, jotta tiedeyhteisö voi  ottaa niihin muutenkin kantaa kuin kritisoida niiden epämääräisyyttä.

Suurin osa tästä tieteellisestä keskustelusta tapahtuu kirjallisesti, julkaisujen muodossa, mutta myös kasvokkain konferensseissa ja vastaavissa. Vaikka asioista voidaan käydä kiivastakin keskustelua kokemukseni mukaan asiat riitelevät ja hyvin harvoin ihmiset. Minun on vaikea ymmärtää, että tämä tieteellinen keskustelu on “sivistymätöntä”. Yllättävästi tällaista käsitystä “sivistymättömyydestä” on esittänyt presidenttikandidaateista ainoa, joka on nykyiseltä titteliltään on professori.

“Sivistynyt” keskustelu vaalien  ensimmäisellä kierroksella johti sarjaan varsin mitäänsanomattomia yhteisiä vaalitenttejä, jotka eivät juuri paljastaneet eroja kärkikandidaaattien (poislukien Halla-ahon) eivätkä erityisesti Haaviston ja Stubbin välillä.  Jos heidän vaalikonevastauksia ja esiintymisiä vaaalitenteissä luetaan täysin kritiikittömästi heidän välille on vaikea löytää asiallisia eroja. HS:n laajennetun vaalikoneen 38 väittämän tapauksessa he vastaavat täysin samalla tavalla 21 väittämään, 12 tapauksessa heidän vastauksissa on vain aste-ero. Ainoastaan viidessä tapauksessa heidän vastaukset eroavat selkeästi toisistaan: väitteet koskien asevelvollisuuden laajentamisesta kattamaan muitakin kuin miehiä, ydinaseiden kauttakulkua, verojen korotusta vs. leikkauksia, ja Suomen ja suomalaisten edun asettamista kaiken muun edelle ja presidentin velvollisuutta antaa eduskunnalla tietoa Nato-asioista. Tietysti näitä erojakin pitää tarkastella kriittisesti, ovatko ne todellisia vai kyselyn tuottamia keinotekoisia löydöksiä.

Kun katsoin ensimmäistä Haaviston ja Stubbin kahdenvälistä vaalikeskustelua Ylen A-studiossa 29.1.2024 minulla heräsi toive, että nyt aletaan päästä asiaan ja käydä todellista vaaliväittelyä. Ilta-Sanomien vaalitentti 30.1.2024 oli tässä suhteessa suuri pettymys. Vaikka toimittajat koettivat parhaansa kaivaakseen eroja ehdokkaiden välillä, sellaisia ei saatu esiin. Erityisesti Stubbin strategiana oli imarella Haavisto hampaattomaksi ja lopuksi onnitella Suomea – ja erityisesti itseään – “sivistyneestä” vaalikeskustelusta. Eihän tavallinen suomalainen mies ole tottunut tällaiseen imarteluun ja vieläpä toisen suomalaisen miehen toimesta. Ei edes Pekka Haavisto. Joka tapauksessa Stubbilla on täysi syy onnitella itseään, hän on onnistunut vallan erinomaisesti vaalikeskustelun “sivistämisessä” ja latistamisessa.

Jos tämä “sivistynyt” touhu jatkuu, äänestäjän on turha odottaa lisätietoa, joka auttaisi häntä tekemään informoidun äänestyspäätöksen. Tavallisen äänestäjän silmissä vaalikampanjan tärkeimmäksi liäsinfomaatioksi voikin jäädä tieto Haaviston ja Stubbin puolisoissa ja heidän erilaisista taustoissaan (Iltalehti 30.1.2024), johtuen siitä, ettei Stubbin puoliso ole aikaisemmin juuri esiintynyt julkisuudessa.

Kyllä nyt olisi aika tuoda esille muutakin ja alkaa käydä “sivistymätöntä”, mutta asiallista, vaalikeskustelua.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu