Talvisota 2.0?
Suomen ministerit tuntuvat lähes lietsovan Talvisotaa 2.0. Ministeri Maria Ohisalo (Ylen A-studio 11.11.2021) ja ministeri Tytti Tuppurainen (Kaleva 11.11.2021) luovat mielikuvaa, että kaikki halukkaat pääsevät kansainvälisen oikeuden mukaisesti turvapaikkaprosessiin Suomen rajalla olipa tilanne mikä tahansa. Verrattuna Puolaan tämä luo sellaisen vetovoimatekijän, että jos nyt Valko-Venäjän ja Puolaan rajalla olevat siirtolaiset pääsisivät jollakin keinoin jatkamaan matkaa Suomen rajalle, he hyvinkin tekisivät niin. Kyllä ministerien pitäisi olla varovaisia sanomisissaan, koska ne nopeasti leviävät ympäri maailmaa.
Valko-Venäjällä ja Venäjällä ei välttämättä ole erityistä motivaatiota kohdistaa ”hybridioperaatioitaan” Suomeen vahingoittaakseen sitä, mutta niillä kummallakin näyttää olevan suuri tarve horjuttaa EU:ta. Suomi näyttää olevan EU:n itärajan heikoin lenkki, jolla ei ole mitään konkreettista käsitystä, että miten sellaisessa tilanteessa toimittaisiin. Jos Puola pitää pintansa samoin kuin Baltian maat, ei ole suljettu pois, että paine siirtyy heikoimpaan lenkkiin eli Suomeen. Pahimmassa tapauksessa se voi tapahtua nopeastikin, jolloin edessämme olisi Talvisota 2.0.
Mitä Suomi tekisi, jos noin 1300 kilometriä pitkällä Venäjän vastaisella rajallamme alkaisi vyöryä tuhansia, kymmeniä tuhansia tai jopa satoja tuhansia siirtolaisiksi pyrkiviä ihmisiä pitkin teitä ja metsiä? Venäjä halutessaan voi mobilisoida käsittämättömiä määriä liikkeelle. Siellä on kai muutama miljoona vierastyöläisiä, jotka eivät varmaan panisi pahaksi pääsyä EU-alueelle. Ja pienet vihreät miehet sen päälle!
Eilisessä (11.11.2021) A-studiossa ministeri Maria Ohisalo sivuutti ongelman arvioimalla, että vain osa tänne pyrkivistä siirtolaisista hakisi turvapaikkaa. Mistähän ministeri on päätellyt, että vain osa? Käytännössä kaikki hakisivat, koska ainoastaan turvapaikkahakemus merkitsisi pääsyä EU-alueelle ainakin turvapaikkaprosessin ajaksi. Ministerin mukaan laittomasti maahan tulleet käännytettäisiin tai ohjattaisiin paikalle, jossa turvapaikkaa voi hakea. Niin helppoa se on ministerille olipa tilanne mikä hyvänsä.
Jostakin käsittämättömästä syystä arvoisat ministerit eivät tunnu ymmärtävän – tai eivät ole ymmärtävinään – että tällaisten siirtolaisia hyödyntävien hybridioperaatioiden tilanteessa ei ole mahdollista ottaa vastaan turvapaikkahakemuksia ellei haluta antautua operaation takana olevalle taholle (esim. Erdogan, Lukashenko, Putin). Sitä Kreikka ei kyennyt toteuttamaan Erdoganin operaation aikana eikä Puola kykene toteuttamaan nykyisen Lukashenkon operaation tilanteessa. Se on silkka mahdottomuus.
Ministeri Ohisalo kertoi EU:n suunnitelmasta tehdä rajalla nopeaa seulontaa, että ketkä todennäköisesti tarvitsevat turvapaikkaa ja ketkä eivät. Näyttää kuitenkin, että siinä sekoitetaan turvapaikan tarve ja akuutin avun tarve. Todennäköisesti tällaisen seulonnan tuloksena sairaiden lasten äiteineen arvioitaisiin tarvitsevan turvapaikkaa. Valitettavasti tämä menettely vain lisäisi pienten lasten hyväksikäyttöä kiristyskeinona vastaavissa hybridioperaatioissa.
Ministeri Tuppurainen korosti sanomalehti Kalevan haastattelussa, että siirtolaiset ovat vain viattomia uhreja tässä pelissä. Kenties alkuvaiheessa jotkut Lukashenkon välikappaleiksi ryhtyneet aidosti uskoivat hänen lupauksiin (?) ongelmattomasta pääsystä Valko-Venäjän kautta EU-alueelle. Nyt on kuitenkin jo monta kuukautta raportoitu uutisissa ja sosiaalisessa mediassa, ettei se niin ongelmatonta ole. Eli kyllä valtaosa lähtijöistä on tiennyt, että mihin operaatioon ryhtyvät. Ikävintä on, että operaatiossa käytettään pieniä lapsia kiristyskeinona uskoen, että mediassa leviävät kuvat ja videot sairaista, kärsivistä tai jopa kuolleista lapsista saavat EU-maat heltymään ja avamaan porttinsa. Jos lapset unohdetaan, kyllä ukrainalaiset sotilaat, jotka pakotettuina tunkeutuivat Raatteen tietä pitkin Suomeen, olivat ihmisinä paljon syyttömättömämpiä kuin nämä siirtolaiset, jotka väkisin ja kärsivillä lapsilla kiristäen yrittävät tunkeutua EU-alueelle.
Suomen avoin itäraja tuntuu mahdottomalta puolustaa massivisten hybridioperaatioiden tapauksessa. Vieraillessani Krugerin kansallispuistossa Etelä-Afrikassa opin, että se siltä kohdin ehkäisee tehokkaasti siirtolaisuutta Mosambikista Etelä-Afrikkaan. Olisiko vihreä ratkaisu perustaa Kekkosen kansallispuistoa täydentävä koko itärajan kattava puisto, joka asutuksesta riippuen olisi muutaman kilometrin leveä? Jos se aidattaisiin Suomen puolelta, kenties sinne muodostuisi ”susiarmeija”, joka pitäisi kulkijat loitolla. Kun muutakaan keinoa ei tunnu löytyvän.
P.S.1. HS:n tämän päiväisen (12.11.2021) uutisen mukaan Kai Mykkäsen on ehdottanut harkittavaksi raja-aidan rakentamista. Se on hyvä viesti jopa ulospäin.
P.S.2 Ylen pikku-uutisten mukaan Suomen viranomaiset kuitenkin valmistautuvat järjestelykeskusten pystyttämiseen eli siirtolaisten vastaanottamiseen eikä heidän pysäyttämiseen eli Suomi toimii täysin päinvastoin kuin muut EU- rajavaltiot.
Juhani puhuu asiaa,
Tässä on syytä ottaa esille muutama yleisempikin asia:
1) 1. maaliskuuta 2000 lähtien Suomessa voimassa ollut perustuslaki poisti suurimman osan presidentin keskeisistä valtuuksista. Jokin aika Björn Wahlroos aivan oikein kommentoi, että noita valtuuksia ei kuitenkaan annettu minnekään. Tämä koski erityisesti kriisitilanteen valtuuksia, sillä pelättiin niin paljon uutta Kekkosta.
Näinollen Suomi on nyt erittäin haavoittuvainen kriisitilanteissa, jolloin vaaditaan nopeaa ja päättäväistä toimintaa.
2) Suomen uudessa perustuslaissa on siis vakava valuvika. Se pitää pikkaisesti korjata kuntoon. Varsinkin kun ottaa Suomen ympäristön koko ajan vaikeutuva turvallisuustilanne.
3) Suomen perustuslaki on muutenkin kummallinen, sillä vallan kolmijako ei toimi. Sen mukaan toimeenpano-, lainsäädäntö- ja tuomiovallan on kuuluttava eri elimille.
Suomessa eduskunnassa, hallituksessa ja perustuslakivaliokunnassa istuvat samat tahot / henkilöt. Perustuslakituomioistuinta ei ole.
4) Varsinkin kriisissä nykytilanne vaarallisesti hidastaa kaikkea päätöksentekoa, mahdollistaa maan edun vastaisen pikkupolitikoinnin ja korruption. Tästä on jo riittävästi näyttöä!
Ilmoita asiaton viesti
Olematta perustuslakiasiantuntija olen sitä mieltä, että tasavallan presidentin valtaoikeuksien kaventamisesta mentiin liian pitkälle. Toimeenpanovalta on nyt keskittynyt hallitukselle ja erityisesti pääministerille. Suomessa pääministeriksi voi päätyä lähes sattumalta. Matti Vanhanen, Alexander Stubb ja Sanna Marin ovat esimerkkejä tällaisista ”sattumapääministereistä”, joiden johtajuutta ei oltu millään tavalla ”testattu” etukäteen. Tietysti johtajuutta todellisissa kriisitilanteissa on vaikea tai mahdotontakin testata normaalioloissa.
Jotenkin tuntuu, että Sanna Marinin hallituksessa pääministeri ei enää kykene osoittamaan johtajuutta. Toisaalta en ole vakuuttunut Marinin todennäköisimmän haastajan Petter Orpon johtajuudesta. Hän näytti kyntensä vuoden 2015 eikä tehnyt mitään silloisen tulvan pysäyttämiseksi perustellen saamattomuuttaan sillä, ettei laki sallinut. Eilisessä Ylen A-studiossa hän kuitenkin tunnusti, että kyse oli vain lain tulkinnasta. Johtajuus olisi vaatinut sellaista tulkintaa, jossa Suomen etu olisi asetettu ensimmäiseksi.
Presidentti Mauno Koivisto on erinomainen esimerkki johtajuudesta kun sellaista tarvitaan. Hän vaati Holkerin hallitusta tarvittaessa estämään pakolaisvirran Venäjältä, kun sellainen uhka oli näköpiirissä 1990-luvun alussa perustellen että silloinen Neuvostoliitto oli heille turvallinen maa. Mutta silloin tasavallan presidentillä olikin valtaa. Ehkä tilanne olisi toinen, jos niin olisi vieläkin.
Ilmoita asiaton viesti