Turvapaikkaprosessin moraalikato, sen lapset ja EIT

Mediassa on nyt ollut esillä Keskusrikospoliisin  (KRP:n) epäily, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT:n) Suomea koskeva langettava päätös perustui väärennettyihin asiakirjoihin. KRP epäilee, että Irakiin palautettu ja sen jälkeen pian tapetuksi väitetty mieshenkilö on elossa. Kantelun EIT:hen teki miehen tytär, jolle on myönnetty turvapaikka Suomesta.

Esitän tässä kirjoituksessa ”hypoteesin”, että laajemmassa kuvassa tämä kuten monet muutkin vastaavat epärehellisyysrikokset ovat seurausta nykyiseen turvapaikkaprosessiin liittyvästä moraalikadosta. Monet turvapaikanhakijat ovat tahallaan hukanneet henkilöpaperinsa, jotta heidän ikää, kotipaikkaa ja mahdollisesti ei edes kotimaata saada helposti selville. Sen lisäksi turvapaikkaa usein haetaan – onnea kokeillen – paremman elintason toivossa ilman, että hakijalla (omastakaan mielestä) on todellista turvapaikan tarvetta.

MIGRI koettaa parhaansa mukaan seuloa hakijoiden joukosta aidosti turvapaikkaa tarvitsevat. Koska se ei käytännössä voi kategorisesti hyväksyä kaikkia turvapaikkahakemuksia tai vaihtoehtoisesti hylätä kaikkia niitä, se joutuu tekemään päätöksiä aidon epävarmuuden vallitessa. Tiedot (asiakirjat ja kertomukset) hakijasta ja olosuhteista hänen lähtömaassa ovat epätäydellisiä, epävarmoja ja epäluotettavia. Tässä tilanteessa on väistämätöntä, että MIGRI myös tekee virheitä: myönnetään turvapaikka henkilölle, joka ei sitä tarvitsisi (tyypin 1 virhe), tai ei myönnetä turvapaikkaa henkilölle, joka sellaisen tarvitsisi (tyypin 2 virhe). Kun tämä otetaan huomioon, tuntuu kohtuuttomalta tuomita MIGRI:ä tai Suomi yksittäisen tapauksen perusteella.

Tyypin 1 ja tyypin 2 virheet ovat ristiriitaisia. Jos MIGRI pyrkii minimoimaan yhtä niistä, toisen virheen mahdollisuus kasvaa. Tyypin 2 virheiden tapauksessa kielteisen päätöksen saaneella henkilöllä on kuitenkin mahdollisuus valittaa virheestä. Tyypin 1 virheiden tapauksessa ei ole vastaavaa korjausmekanismia. Ainoa tapa estää niitä on pitää turvapaikkakriteerejä tiukkoina.

Miksi on syytä olla huolissaan tyypin 1 virheistä. Tietysti sellaiset myönteisen turvapaikan hakijat, joilla ei ole sellaisen tarvetta, rasittavat lyhyempään tai pidempään suomalaista yhteiskuntaa. En käsittele sitä tässä, vaan tuon esille, että he ovat itseasiassa  mainitsemani moraalikadon ”lapsia”: he ovat tavalla tai toisella onnistuneet harhauttamaan suomalaisia viranomaisia saadakseen turvapaikan.

Onko sillä, että minkä ”lapsia” he ovat, mitään merkitystä? Jos ihminen sattuu saamaan turvapaikan Suomesta ”viekkaudella ja  vääryydellä”,  minkälaisen lähtökohdan se antaa elämiseen Suomessa? Suomessa yleisesti arvostetaan rehellisyyttä ja pääsääntöisesti luotetaan muiden rehellisyyteen, jopa sinisilmäisyyteen saakka. Jos ihminen tulee maasta jossa rehellisyys ei ole siinä määrin kunniassa kuin Suomessa ja on päässyt Suomeen epärehellisin keinoin, onko hänen helppoa yhtäkkiä ryhtyä rehelliseksi uudessa maassa?

Viime vuosina turhan moni julkisuuteen noussut, turvapaikkahakijana Suomeen saapunut, esimerkilliseksi ”mallimaahanmuuttajaksi” nostettu on jäänyt kiinni epärehellisyydestä, kun hänen tekemisiään on alettu tarkemmin kaivella. Nyt esillä oleva väärennöstapaus on vain jatkumoa aikaisemmille, mutta vaikutuksiltaan laaajempi osuen jopa EIT:n nilkkaan.

KRP tutkii asiaa, mutta pelkään, että moraalikadon ”lapsi” on hänkin. Viimeisten tietojen mukaan esitetty vangittavaksi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu