Tutkijat vastustavat ”käännytyslakia”, mutta eivät suinkaan kaikki

HS uutisoi 30.6.2024 professorien Lena Näreen ja Markus Jäntin käynnistämästä nimien keräyksestä, jossa yli 200 eri alojen tutkijaa vetoaa hallintovaliokuntaan ”käännytyslain” kaatamiseksi. Ymmärrän, että useimmat akateemiset oikeustieteilijät vastustavat lakia, kun he tarkastelevat maailmaa pelkästään oikeustieteellisestä näkökulmasta. Heille sellaiset reaalimaailman kysymykset kuin Venäjän masinoima välineellistetty maahanmuutto ja sen merkitsemä uhka Suomen turvallisuudelle voivat olla vain sivuseikkoija, joihin voidaan suhtautua huolettomasti.

Iltalehden (28.6.2024) mukaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) suomalaistuomari ja entinen Korkeimman oikeuden entinen presidentti Pauliine Koskelo kuitenkin ymmärtää mistä ”käännytyslaissa” on kysymys (lainaus suoraan Iltalehdestä).

”Minusta ei esimerkiksi ole perusteltua leimata oikeusvaltion vastustajiksi sellaisia ihmisiä, joiden mieltä vaivaa kysymys näissä oloissa siitä, että kuinka voi olla mahdollista, että vieras valtio, vihamielinen valtio, saisi mielensä mukaan syöttää meidän ulkorajan yli keitä tahansa, paperittomia, tunnistamattomia ihmisiä, kuinka paljon tahansa.”

”Käännytyslain” vastustajat eivät näe tällaista uhkaa todellisena. Kansanedustaja Nasima Razmyar perustelee Iltalehdessä (27.6.2024) kriittistä kantaansa sillä, että 30 000 turvapaikanhakijaa on pystytty huolehtimaan erilaisten järjestelykeskusten ja vastaanottokeskusten kautta ilmeisesti viitaten vuosien 2015-2016 pakolaisaaltoon. Professori Lena Näreen mukaan Suomi pystyisi hoitamaan Venäjän kautta mahdollisesti tulevat pakolaiset ja hänen mukaansa ei ole mitään näyttöä, että he olisivat jotenkin vaarallisia ihmisiä.

Näitä käännytyslain vastustajilta unohtuu ainakin kolme asiaa. Ensinnäkin Suomi on huolehtinut vuosien 2015-2016 pakolaiset velkarahalla. Ilmeisesti rahaa heidän huolehtemiseen on käytetty niin paljon, ettei ainakin minun tietääkseni siitä ole uskallettu tehdä edes karkeaa selvitystä. Ja velkarahalla tulevatkin jouduttaisiin huolehtimaan. Vaikka Suomeen jääneiden vuosien 2015-2016 pakolaisten työllisyysaste on ilmeisesti kohentunut, minulla ei ole mitään tietoa, että näiden – usein vaikeasti kotoutuvien ja työllistyvien ihmisten – dynaamiset nettovaikutukset Suomen talouteen olisivat positiivisia.

Toiseksi, Venäjän kautta Suomeen pyrkivät pakolaiset pitkälti tulevat samoista maista ja kulttuureista kuin vuosien 2015-2016 pakolaiset (esim. Syyria, Irak, Afganistan). Näiden aikaisemmin Suomeen tulleiden pakolaisryhmien rikollisuudesta löytyy tilastoja, joiden mukaan heidän alttius syyllistyä mm. seksuaalirikoksiin on ollut moninkertainen verrattuna suomalaistaustaisiin verrattuna. Onko mitään perusteltua syytä olettaa, että Venäjän kautta mahdollisesti tulevat uudet otokset kyseisten lähtömaiden nuorista miehistä poikkeaisi rikosalttiudeltaan merkittävästi vuosien 2015-2016 otoksista? On todella outoa, että tällaisesta tilastollisesta evidenssistä huolimatta professori Näre ei tunnista itärajan yli Suomeen pyrkivissä pakolaisissa mitään vaaraa.

Kolmanneksi, Venäjä halutessaan kykeneen masimoimaan itärajan yli kymmeniä ellei satoja tuhansia tulijoita. Kaikkeen on varauduttava.

Näin emeritusprofessorina voinen todeta, etteivät kaikki tutkijat suinkaan vastusta käännytyslakia. En itsekään ole ihastunut siihen, mutta pragmatismi voittakoon dogmatismin. Ilmeisesti tässä tilanteessa ei ole muutakaan keinoa.

P.S. Pakolaisongelmaan tarvitaan kylläkin pysyvämpi ratkaisu. Minusta ainoa järkevä ratkaisu on siirtää turvapaikkahakemuksen jättö niin pitkälti kuin mahdollista ulkomaille EU:n yhteisiin turvapaikanhakukeskuksiin. Suomea koskevat hakemukset luonnollisesti käsiteltäisiin Suomessa, mutta hakija tulisi odottaa päätöstä jossakin hänelle turvallisessa (kolmannessa) maassa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu