Työtä, leipää ja sirkushuvejakin kansalle

Näinä päivinä meuhkataan joka tuutissa koulujen asteittaisesta avaamisesta 2-3 viikoksi, vaikka se on lillukanvarsikysymys. Pääsy kotoa kouluun olisi varmaan tärkeä  asia joillekin ankeissa kotioloissa  kasvaville lapsille, mutta tuskin niiden avaaminen näin myöhään keväällä tarjoaa paljonkaan apua ongelmaan. Heille pitäisi pyrkiä tarjoamaan tukea muulla tavoin, myös tulevan kesän ajaksi.

Paljon tärkeämpää epidemian tässä vaiheessa on saada talouden rattaat pyörimään ja pian. Marinin hallitus on kyllä nimittänyt kansliapäällikkö Hetemäen johtaman työryhmän miettimään, että miten voimassa olleista rajoitustoimenpiteistä voidaan irrottautua ja valmistelemaan suunnitelmaa Suomen tieksi ulos koronakriisistä ja toimenpiteiksi jälkihoitoa varten. Uskon, että työryhmä kiinnittää talouspuoleen sen ansaitsemaa huomiota, mutta hitaat on tässäkin tapauksessa herrojen tai rouvien kiireet.

Työryhmän tehtävänä on julkistaa työnsä tulos toukokuun 1. päivänä. Sen jälkeen hallitus varmaan miettii vähintään viikon – koulujen avaaminen kärkiasiana –  niin, että mahdolliset taloutta avaavat purkutoimet venyvät vähintään toukokuun lopulle elleivät kesään.

Jotenkin tuntuu, että hallitus on unohtunut, että miksi rajoituksia alkujaan asetettiin: estää epidemian hallitsematon leviäminen niin, ettei Suomen terveydenhoitokapasiteetti ylikuormitu. Siinä tilanteessa asetetut rajoitukset olivat varmaan perusteltuja.

Nyt on kuitenkin tiedetty jo hyvä tovi, että hallitus on onnistunut tässä tavoitteessa enemmän kuin hyvin. Kun peruste rajoitustoimille, niiden täydessä laajuudessa on poistunut, hallituksen olisi toivonut osoittavan samanlaista ripeyttä kuin Uudenmaan eristyksen purkamisessa. Jokainen jahkailuviikko maksaa maltaita Suomen taloudelle – sekä julkiselle että yksityiselle.

Kaikki alkuperäiset rajoitukset – Uudenmaan eristystä lukuunottamatta –  ovat edelleen voimassa. Suuressa osassa maata joistakin rajoituksista kuten ravintoloiden ja vastaavien sulkemisesta olisi voitu turvallisesti luopua 1-3 viikkoa sitten ja antaa ravintoloitsijoiden avata liikkeensä tietyin rajoituksin koskien esim.  asiakaspaikkoja, pöytien etäisyyksiä, portsarin tarvetta,  turvavälien pitoa ravintolassa, ruuan tarjoilua, erityisesti väkevien alkoholin tarjoilua  ja niin edelleen. Viranomaiset voisivat valvoa näiden noudattamista.

Hallituksen kaavailema päästrategia testata epäillysti tartunnan saaneita, jäljittää tartuntaketjuja ja eristää mahdolliset tartunnan saaneet, on ymmärtääkseni ollut täysin mahdollista suuressa osassa Suomea, jossa absoluuttiset  tartuntamäärät ovat olleet pieniä. Jos tällainen seuranta osoittaa, että useat tartuntaketjut johtavat johonkin ”viruslinkoon”, paikka on luonnollisesti suljettava.

Samalla toivoisi hallitukselta innovatiivisuutta rajoitusten asettamista. Se on kai kategorisesti kieltänyt yli 500 henkilön yleisötapahtumat heinäkuun loppuun saakka. Se merkitsee ankeaa kesää monille ihmisille  ja myös merkittäviä taloudellisia tappioita tapahtumien järjestäjille ja niin edelleen.

Kuitenkin esim. urheilutapahtumissa olisi kai suhteellisen yksinkertaista järjestää asiat siten, että katsojat on sijoitettu toisistaan erotettuihin ”karsinoihin”, kunkin karsinan vetäessä maksimissaan 500 katsojaa. Kuhunkin karsinaan pääsisi vain ennakkoon ostetulla lipulla, sinne olisi erillinen sisäänkäynti ja erilliset palvelut (esim. WC:t, myyntikojut) niin, etteivät katsojat eri karsinoissa joudu tai pääse lähikontaktiin muualla kuin korkeintaan kaupungilla saapuessaan tapahtumaan ja poistuessaan sieltä. Siellä heidän luonnollisesti tulisi noudattaa suositeltuja turvavälejä.

Jos alle 500 henkilön yleisötapahtumat on sallittu, lisäävätkö tällaiset ”karsinoidut” tapahtumat oleellisesti  tartuntariskiä? Jos tapahtumassa on 2000 katsojaa sijoitettuna neljään 500 katsojan karsinaan, sen merkitsemä riski on noin nelinkertainen yksittäiseen 500 henkilön tapahtumaan nähden, mutta ei kuitenkaan expotentiaalisesti suurempi, vaikka katsojien joukossa olisikin joku supertartuttaja.

Kyllä hallituksen olisi syytä muistaa, että kansa ja kansakunta kaipaavat myös työtä, leipää ja sirkushuvejakin.