Vai Syyriasta tullaan viattomalta, mutta huono-onniselta, ISIS-reissulta

Kirjoitin vuosi sitten (21.12.2019) US-puheenvuoron, jossa kyselin, että ”Yrittävätkö Suomen viranomaiset harhauttaa ISIS-äidit palaamaan Suomeen?”. En jaksanut silloin uskoa, että Suomi on valmis painamaan villaisella suomalaisten ISIS-äitien mahdollisesti tekemät rikokset ISIS-kalifaatin aikana Syyriassa. Nyt kun Suomi on ruvennut palauttamaan Syyriassa sijaitsevalta al-Holin leiriltä myös lasten äitejä, olen alkanut entistä enemmän epäillä, että lasten edun nimessä Suomi on valmis sellaiseen.

Lasten palautukset perustuvat Marinin hallituksen 10-kohtaiseen periaatepäätökseen, jossa kantavana ajatuksena on lapsen etu (Yle Uutiset 16.9.2020: ”Hallituksen al-Hol-linjaus: Selkeä tahtotila kotiuttaa lapset niin pian kuin mahdollista, aikuisten avustamiseen ei ole velvoitetta”). Päätöksessään hallitus linjasi, että ”Ratkaisut, joita toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä kunkin henkilön kotiuttamiseksi, perustuvat tapauskohtaiseen yksilölliseen harkintaan ja sitä toteuttaviin viranomaisarviointeihin ja päätöksiin”. Tämän vastaisesti Suomi näyttää olevan valmis kotiuttamaan ISIS-äidit kategorisesti ilman tapauskohtaista harkintaa. HS:n (22.12.2020) mukaan em. Jussi Tanner kertoi, että ”hän keskustelee suojelupoliisin ja rikospoliisin kanssa ”haarukoidakseen riskiprofiilia” al-Holin leirillä asuneista naisista”. Eli tässä tapauksessa harkinta tapahtuu jälkikäteen eikä etukäteen kuten oletan hallituksen tarkoittaneen.

Kyseissä periaatepäätöksessä on yhtenä kohtana, että ”Suomessa toimivaltaiset viranomaiset tutkivat ja arvioivat mahdolliset rikosoikeudelliset vastuut”. Ottaen huomioon, että kyseisten rikosvastuiden tutkiminen Suomesta käsin on vaikeaa, tämä kohta hyvinkin jää kuolleeksi kirjaimeksi, jollaiseksi se kenties on tarkoitettukin.

Ilta-Sanomien (22.12.2020) kirjoituksen ”Näin eri maat ovat palauttaneet aikuisia kansalaisiaan Syyriasta – tai kieltäytyneet tyystin” mukaan Ruotsin ulkoministeriö on neuvotellut Syyrian kurdiviranomaisten kanssa ruotsalaisnaisten saattamisesta oikeuden eteen Syyriassa. Alustavien suunnitelmien mukaan ensimmäiset oikeudenkäynnit voisivat käynnistyä jo alkuvuodesta 2021. Liekö selitys Ruotsin aktiivisuuteen on Ruotsissa asustava kurditaustainen lääkäri Nenam Ghafouri, joka on puoltanut ISIS-naisten tuomitsemista Syyrian kurdialueella oikeudenmukaisissa oikeudenkäynneissä (Ylen uutiset: ”Isisin uhreja auttanut lääkäri vaatii: Al-Holin Isis-leirin lapset on erotettava heti äideistään”, 19.6.2109).

Nemam Ghafouri on erityisesti nostanut esille jesidinaisten orjuuttamisen ja laajamittaiset raiskaukset ISIS-aikaina. Helsingin Sanomat julkaisi 22.12.2019 kirjoituksen ” HS Irakissa: Miten Isis-naiset kohtelivat jesidinaisia, joita he ottivat orjikseen? HS tapasi uhreja, jotka kärsivät vuosia raiskausten ja hakkaamisen kierteessä”. Siinä haastatellaan kolmen uhrin ohella Bassam Khidir Juqi-nimistä naista, joka työskentelee Kurdistanin aluehallinnon alaisuudessa toimivassa jesidien pelastustoimistossa. Pelastustoimisto oli pelastanut siihen mennessä hieman yli 3500 jesidistinaista haastatellen heidät kaikki. Jokaisen kertomus on kirjattu muistiin – keiden omistuksissa he olivat ja mitä heille tehtiin.

Bassamin mukaan ulkomaalaiset ja varsinkin eurooppalaiset ottivat jesidejä kotiorjikseen ja osallistuivat orjakauppaan. Hän tuo kuitenkin esille, että orjuutetut jesidinaiset eivät osaa välttämättä sanoa, minkä maalaisia naiset olivat. Niinpä hän esittää toiveen, että saisi valokuvia mahdollisista eurooppalaisista orjuuttajanaisista.

Ainakaan julkisuudessa ei ole tullut tietoon, että Suomi olisi käynyt vastaavia neuvotteluja Syyrian kurdiviranomaisten kanssa kuin Ruotsi. Ja ilmeisesti Suomella on edelleen toimittamatta Bassam Khidir Juqin pyytämät valokuvat suomalaisista ISIS-naisista? Näin #MeToo-aikana on todella outoa, jos Marinin hallitus on valmis unohtamaan jesidi-naisten kärsimykset ja jättämään tutkimatta suomalaisten ISIS-naisten mahdolliset syyllistymiset heidän kaltoinkohteluihin.