Voiko Suomi turvautua ”push back”-toimintaan ja totteleeko Rajavartiolaitos?

Ilta-Sanomat (13.11.2021) uutisoi Ylen Ykkösaamussa samana päivänä esitetystä ulkoministeri Pekka Haaviston haastattelusta.  Siinä Haavisto toi esille, ettei ”pidä antaa sellaistakaan viestiä, että Suomi on kädetön uhkia vastaan. Yhteistyö on parempaa kuin se, että ’huudellaan maailmalla’ että Suomella on aukkoja tai se ei ole valmistautunut, koska tämä ei pidä paikkaansa.” Periaatteessa hän on oikeassa, mutta valitettavasti Marinin hallituksen kykyyn ennakoida ja toimia ajoissa ei voi enää luottaa: koronaepidemian hallinnassa ainoastaan valmiuslain käyttöönotto maaliskuun 2020 puolivälissä tapahtui suhteellisen ajoissa; kaikkien muiden toimenpiteiden tapauksessa hallitus on ollut myöhässä ja epidemian edetessä entistä enemmän.

Samana päivänä (13.11.2021) tilanne- ja riskianalyysiyksikön päällikkö, Mikko Lehmus, Rajavartiolaitoksesta totesi, että ”tällä  hetkellä, rajavartiolaitoksen virkamiehelle esitetty turvapaikkahakemus on aina otettava vastaan ja henkilöä ei saa palauttaa ennen kuin asia on käsitelty.” Tämä lausunto herättää kysymyksen, että onko Suomi valmis turvautumaan ”push back”- toimintaan, jossa siirtolaisia asiallisesti estetään esittämästä turvapaikkahakemusta. Aikaisempien hybridisiirtolaisoperaatioiden tapauksessa sekä Kreikka ja Puola ovat turvautuneet siihen.  Täytyy myös muistaa, että Suomen toiminta rajoillaan ei koske pelkästää Suomea vaan ainakin Schengen aluetta laajemmin.

Venäjä järjesti loppuvuodesta lokakuun 2015 ja helmikuun 2016 aikana pienemmän hybridivaikuttamisen kokeiluoperaation itärajallamme, jolloin Suomeen saapui yli 1700 turvapaikanhakijaa. Suomi ei sulkenut rajanylityspaikkoja, vaan pakolaisvirta saatiin tyrehtymään  neuvottelemalla Venäjän kanssa lopulta presidenttitasolla. Mutta jos Suomen itärajalla on käynnissä todellinen hybridisiirtolaisoperaatio, siinä ei neuvottelut auta ainakaan kovin nopeasti.

Silloisen sisäministeri Petteri Orpon mukaan rajavartiosto ei voinut toimia toisin sen kummemmin itärajalla kun länsirajalla. Iltalehden eduskuntavaalikeskustelussa 8.4.2019 hän kertoi kysyneensä silloiselta ”rajakomentajalta”, että voidaanko turvapaikkaa hakevien pääsy Suomeen estää. Orpon mukaan tämä komentaja totesi, että ”Suomesta ei löydy sellaista rajamiestä tai virkamiestä, joka suostuisi toimimaan Suomen lain tai Suomen tekemisen sopimusten vastaisesti.”

Kenties tämä  kokemus selittää Kokoomuksen intoa muuttaa lakia niin, että tällaisen hybridioperaation aikana turvapaikkahakemusten vastaanotto voitaisiin keskeyttää. HS:n uutisen “Oikeutta hakea turvapaikkaa ei voi rajoittaa edes poikkeusoloissa sanovat oikeustieteilijät: Suomeakin sitoo sopimus, jossa järjestelmän väärinkäyttöön ei ole varauduttu” (13.11.2021) mukaan tämä ei kuitenkaan ole mahdollista.  Jos näin on, totteleeko Suomen rajavartiolaitos maan poliittisen johdon tahtoa kaikissa tilanteissa, myös silloin kun poliittinen johto katsoo ”push back”-toiminnan tarpeelliseksi?

Vertailun vuoksi Suomi oli vuonna 1991 presidentti Mauno Koiviston johdolla valmis palauttamaan Suomeen saapuneita somalialaisia pakolaisia Neuvostoliittoon, vedoten siihen, että se on heille turvallinen maa. Se oli vastoin Geneven pakolaissopimusta. Koivisto vain totesi, että jos joku on eri mieltä, sitten riidellään. Koiviston vaatimuksesta Harri Holkerin hallitus jopa valmisteli pykälän, joka olisi pysäyttänyt pakolaisvirran.  Sitä ei kuitenkaan ennätetty saattaa voimaan ennen kuin virta tyrehtyi, jolloin myös Rajavartiolaitoksen uskollisuus poliittiselle johdolle jäi silloin testaamatta. Mikähän on tilanne nyt? Kansalaisilla on oikeus tietää!

+4

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu