Edistääkö Linnan juhlien teema julkista tiedekritiikkiä Suomessa?

Onko Angela Merkel syyttänyt saksalaisia valehtelusta? Onko Macron syyttänyt ranskalaisia? Ehkä Trump on syyttänyt, tuskin silti ihmisiä vaan medioita.

”Yhteiskunnalliseen keskusteluun on tullut lisää myös puolitotuuksia ja suoranaisia valheita”. Näin tiivistää presidentti Niinistön sanoman Yle (linkki).

Tuollainen syytös valtion johdon taholta vaatii yksilöinnin. Kuka valehtelee? Nyt itsekukin joutuu miettimään olenko minä puolitotuuksien puhuja. Epäilys ja pelko vaientaa avoimen keskustelun. Kenen tehtävä on puuttua väitettyihin puolitotuuksiin ja miten? Onko se valtion poliittisen johdon spektaakkelinomainen tehtävä?

On erotettava toisistaan tiedekritiikki ja tiedevastaisuus, sanoo professori Esa Väliverronen. Tässä on suuri viisaus. Suomesta puuttuu julkinen tiedekritiikki. Asiaa pahentaa se että tätä erottelua ei tiedosteta eikä osata tehdä, liekö Väliverronen ainoa. Asiaa pahentaa yhä lisää summittainen hyökkäily ‘puolitotuuksia’ vastaan, nyt siis valtion johdon taholta. Kuka oikean totuuden tietää ja julistaa, Sauli Niinistökö?

Presidentti Niinistö moitti lähdekritiikin osaamattomuudesta. Tältäkin osin syytös on yksilöimätön ja – riippuen kuka kokee sen itseensä kohdistuvaksi – loukkaava.

Presidentti viittasi tiedebarometriin, jonka mukaan ihmisten luottamus tieteeseen ja oikeaan tietoon on Suomessa korkea. Tässä asiassa yhdyn UPIn tutkija Anton Vihmaan. Yliopiston Tiedekulman tilaisuudessa (valeuutiset demokratian uhkana) 26.11. Vihma sanoi kahteen kertaan että on väärin kysyä luottamusta tieteeseen könttänä (näin barometrissä tehdään). Sellaiseen kysymykseen vastaaminen on mahdotonta tai jos vastaa, vastauksen voi tulkita miten tahansa. Vastaaminen on mahdollista vain yksittäisen tutkijan tai tutkimuksen tasolla. Tiedebarometriin vetoaminen on enintään puolitotuus, jota ei kirkasta se että yliopiston rehtori toisensa jälkeen, rehtorien neuvosto UNIFI, OKM:n kansliapäällikkö Anita Lehikoinen, Professorien liitto, jokaikinen media ja nyt presidentti sitä toistelee. Sama pinnallisen tai harhauttavan omahyväisyyden huuma kuultiin aiemmin Suomen Akatemian julkaistua tieteen taso -selvityksensä. Tiedebarometrilla pöyhkeily ja etuilu on esimerkki julkisen tiedekritiikin puutteesta Suomessa.

Presidentin vauhdittama kampanja on harvinaisen köykäinen, myös tieteellisessä mielessä. Valtiolta ja valtion johdolta on lupa odottaa syvempää ja yksilöivämpää analyysiä ja perustelua.

Professori Anu Kantola pohtii samaa teemaa HS-kolumnissaan 3.12.

Jokainen juhlapuhuja muistaa mainita somen kuplat, Kantola aloittaa.

Huoli kuplista on vahvasti liioiteltua, hän kuitenkin jatkaa. Kuplia ei viestinnän tutkimuksessa ole löydetty.

Poliittisten mielipiteiden jyrkentymiselle Kantola löytää kolme mahdollista syytä:

1. Psykologiset syyt eli ihmisten tarve suojata minäkuvaansa.

2. Mielipidejohtajat imevät kannattajia mukaansa. Silti Kantolan mukaan some ei jaa kupliin ihmisiä, jotka eivät jo tuntisi toisiaan.

3. Päättäjät ja journalistit elävät omissa kaikukammoissaan, yhteydet muuhun maailmaan ohenevat, sieltä on helppo syyttää sosiaalista mediaa.

Somen kauhistelun sijaan olisi ymmärrettävä paremmin, mistä poliittinen jyrkkyys kumpuaa, Kantola jatkaa. Yksi syy (niinsanottuun) populismiin on se, että eri puolilla maailmaa ihmiset kokevat äänensä jäävän kuulumatta.

On hyvä että Kantolan tavoin haetaan monipuolisempia syitä ”puolitotuuksille tai suoranaisille valheille”. Tosin Kantolan löydökset leijaavat viestinnän ja median ylätasoilla. Voisiko syitä ihmisten ärhäköitymiseen löytyä toimeentulon, työn, asumisen maailmasta, syrjässäolon tunteesta. Otan omakohtaisen esimerkin. Suomessa ajettiin väkivalloin läpi ns. tulosohjaus. Tuhansien tai satojen tuhansien ihmisten oman ajattelun mahdollisuus estettiin, meistä tehtiin ulkoa ohjattuja orjia. Pakotieksi löysin esimerkiksi minä sosiaalisen median, aloin kirjoittaa näitä Uuden Suomen blogeja. Tämä on siis pakotie tukahduttamispolitiikasta. Sosiaalinen media, kirjoittamisen ja sanomisen oikeus on oikeutemme, jota edes tasavallan presidentti ei halvenna saati vie.

Liekö tullut minustakin valehtelija. Syyttäkööt puolitotuuksista.

Linnan juhliin on aikaa kolme päivää. Kauhun väreet kulkevat jo nyt selkäpiissä. On helppo arvata kuinka tv-ruutuihin marssitetaan Anu Kantolan mainitsemia juhlapuhujia illan täydeltä. Se mitä filosofit ja tiede eivät ole vuosituhansiin löytäneet (totuus), löytyy nyt yhtenä iltana presidentin juhlamaneesilta.

Presidentti Niinistö: Jos valheet ja maalittaminen yleistyvät, tästä tulee vaikea paikka elää – tieto on Linnan juhlien teema tänä vuonna. Video ja Ylen uutinen 29.11.2019. 


Anu Kantola: Sosiaalinen media ei polarisoi ihmisiä kupliin – syyt poliittiseen jyrkkyyteen ovat muualla

Juhani Kahelin: Totuuden politiikka 1700-luvulta Linnan juhliin 2019.

juhanikahelin

Valt. lis. Jos haluat tulostaa, mene sivustolle <a href="http://www.essee.net" title="www.essee.net">www.essee.net</a>. Jutut koottuina myös: <a href="https://essee.wordpress.com/" title="https://essee.wordpress.com/">https://essee.wordpress.com/</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu