Eduskunnan puhemies Matti Vanhanen vaientaa ruotsalaiskansanedustajaa

”Tämä on surun päivä Ruotsille. Ruotsi antoi periksi tyrannialle”.  

Noin luonnehtii kurditaustainen kansanedustaja Amineh Kakabaveh Ruotsin, Suomen ja Turkin sopimusta. 

Suomen eduskunnan puhemies Matti Vanhanen kommentoi Aminehin sanoja A-studiossa 29.6. näin: ”En yhdy hänen tulkintaansa. Tämä Nato-kysymys on suurempi asia kuin vaalit ja niissä menestyminen. Tämä Nato-prosessi on vietävä loppuun. Ei pidä antaa kenellekään yksittäiselle edustajalle kiristämisen mahdollisuutta.” 

Suomen eduskunnan puhemies Vanhanen leimaa ruotsalaisen kansanedustajan näkemyksen kiristämiseksi. Käytännössä se on vaatimus kansanedustajan ja hänen näkemyksensä vaientamiseksi. Tähän on politiikassa tultu. Toisinnäkeminen leimataan kiristämiseksi. Samaan aikaan Turkki leimaa kurdeja terroristeiksi, myös Pohjoismaissa asuvia. Tätä ei voi enää kutsua politiikaksi. Tämä on mielivaltaa ja väkivaltaa. Turkin ja Suomen toimet (Vanhasen kanta) ovat yksi yhteen. Eroa ei ole.  

Puhemies Vanhanen kuvittelee olevansa asemassa jossa hän voi väittää mitä tahansa ja kaikki siihen uskovat. Entä jos emme usko.  

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun Matti Vanhanen puhuu mielivaltaista ja epäuskottavaa. Taannoin Vanhanen piti televisiossa pitkän saarnan kuinka EU:n elvytyspaketti varmuudella on koko Suomen ja kaikkien suomalaisten etu. Tuo puhe ei ollut uskottavaa silloin eikä ole tänään. Mitä hän ja hänen kollegansa tarkoittavat ”suomella” ja ”suomalaisilla”? Keskinäinen eliitti – siinä heidän suomensa.  

Kenellä on oikeus kaikkien puolesta ja kaikkien nimissä sanoa mikä milloinkin on ”suurempi asia”. Onko se Nato vai kansan (esim. kurdeja noin 30 miljoonaa) vuosisatainen halu omaksi valtioksi tai itsehallinnoksi? Kuka kiristää ketä? Tässä tapauksessa kiristäjä on eduskunnan puhemies Matti Vanhanen. Ja koska hän puhuu eduskunnan puhemiehenä, kiristäjä on Suomen eduskunta. 

Puhemies Vanhasen kanta rinnastuu presidentti Niinistön vakuutteluun siitä että ”Suomi tukee taistelua terrorismia vastaan sen kaikissa ilmenemismuodoissa” ja ”kaikkialla”. 

Missä kaikkialla terroristeja onkaan. Kiinan mielestä uiguurit ovat terroristeja. Terroristeja pesii myös Tiibetissä. Venäjän mielestä Keski-Aasian islamistikansat ovat terroristeja. Ukraina on täynnä natseja ja terroristeja. Terroristeja olivat myös ikkunasta karanneet seitsemän veljestä, hehän ampuivat hengiltä 40 härkää, polttivat impivaaran saunan, pinkoivat paljain jaloin läpi talvisen metsän. 

Terrorismin näkeminen tai vastustaminen kaikkialla ja kaikissa ilmenemismuodoissa on toisinnäkemisen esto, opposition esto. Älköön kukaan enää lausuko sana ’liberaali demokratia’.

Politiikasta on kadonnut syvälle käyvä analyyttisyys, moraalinen rehellisyys, historian taju ja uskottavuus. Tilalle on tullut mielivaltainen puhe, rajaton ylimielisyys, ihmisten ja kansojen ylikävely, tarinoiden sepittely, kriisien käyttö vallan kaappauksina. Kaappausspesialisteja ovat EU, Suomi, vihreä siirtymä, energia. 

Olisiko Suomesta tullut valtiota jos nykykaltainen terrorismipolitiikka olisi ollut vallalla 1900-luvun alussa? Schauman ampui Bobrikovin senaatin rapuissa. Oi mikä terroristi, mikä kiristäjä. Entä suuri lähetystö Pietariin – esivaltaa vastaan nouseminen.

Ihmiskunnan historiassa on koettu

  • kulttuurisen kukoistuksen kausia
  • militarisoitumisen kausia
  • tarinoihin tarrautumisen kausia

Tänään elämme rajattoman militarisoitumisen aikaa. Militarisaatio työntää ihmiskuntaa nälkäkuolemiin. Ihmisiltä ja elämältä tuhoutuu mieli. Taas tänään tuttu kertoi itsemurhasta lähipiirissään. Mielen kato verhotaan tarinoihin, sopimuksiin, viihteeseen. Ihmiset usutetaan vouhkaamaan sukupolvista ja sukupuolista, elämä alennetaan biopolitiikaksi. Tukholman hevosvaunuissa naama loistaa kuin naantalin aurinko. Kansa turrutetaan viihteellä. Ylen aamussa kulttuuritoimittajien korkeataso (Kalle Kinnunen, Jussi Ahlrooth) kertoo että ihmisen tehtävä on viihtyä. 

Mitä kuulemme tänään? 

nato, nato, nato

nato, nato, nato, nato, nato

nato

nato, nato, nato, nato

Runoutta se on tämäkin. 

Enää en avaa televisiota. Nato-sanan kuullessani suljen television.

Poliittisella johtajistolla Suomessa ja maailmalla on putkinäkö, ravihevosen torvet silmillään. Eivät näe sivuille, eivät taakse, eivät alas eikä ylös. 

Toltenperit, piteenit, niinikkäät, mariinit, vorsperit, aallokkaat, vanhaset, orpot, hallaset ja purrat – yhtä sanaa hokevat kaikki. Voiko ihmisen mieli näin surkastua.

Biden kertoi että Sauli Niinistö soitti ja mankui tapaamista hänen kanssaan ja jo seuraavana päivänä lensi hänen luo. Suomessa tapaaminen kuvattiin Bidenin aloitteena ja myötämielenä. Lasten suusta kuullaan totuus. Elämme totuudenjälkeistä aikaa. 

Aikamme tuo mieleen antiikin Rooman. Rooman valtakuntaa yhdenmukaistettiin pakkovallalla. Vallattuja kansoja Välimeren ympärillä myytiin orjiksi. Kapinoiva Jerusalem hajotettiin maan tasalle. Spartacuksen johtamat orjat naulittiin ristille viiden metrin välein 150 kilometrin matkalle Capuasta Roomaan. Loppui terrorismi. 

Militarismissako on ihmiskunnan tulevaisuus, kuuluisa kestävä kehitys, monimuotoisuus, diversiteetti? Jospa Nato hajoaa alhaalta, mätänee sisältä. Mitä nopeammin, sen parempi. Merkkejä on ilmassa. Tänään nuoret kysyvät mikä on ’postimerkki’. 10, 20 tai 30 vuoden päästä nuoret kysyvät, mikä on ’nato’. Eivät ole kuulleet, vieras sana, outo ja kumma. 

Putin voi olla hippusen oikeassa sanoessaan että Nato on maailmansodan jäänne. Reliikki 75 vuoden takaa. Ehkä se vajoaa historian suohon kuten ovat vajonneet keesarit, antoniukset, augustukset, trajanukset, septimukset, napoleonit, putinit, mannerheimit. 

 

Kulttuurinen oivaltaminen historian viittana 

Maailma tarvitsee muuta. Kulttuurista oivaltamista, uuden ajan koittoa. On oivalluksen aikoja ennenkin ollut: 

Ateena 400-luvulla eaa. Aleksandrian kirjasto. Museion, Roomakin hetken. Ovidius. Lucretiukset Carus ja Marcus. Viisauden talo Bagdadissa. Renessanssi Italiassa. Kokeileva taide 1900-luvun alussa, Kandinsky ja muut. 1900-luvulta nykyhetkeen maailmaa luonnehtii militarismi. Näin vajoaa ihmiskunta, näin kuivuu planeetta.

( Arvoisa lukija – voit lopettaa tähän tai pompata loppuun. Hetken aikaa mieleni sinkoilee holtittomasti kuin F 35 -hävittäjä konsanaan. Pohjamutia kaivaen yritän valaista mitä ’kulttuurinen oivaltaminen’ on ollut ja mitä se voisi olla tänään.)

Nuotion valossa keksittiin luvut: tässä yksi, tuossa kaksi. Itämailla keksittiin myös epäluku nolla, tyhjältä se tuntui. Mutta nollan avulla kehkeytyi lukujen paikkajärjestelmä, ykköset, kympit, sadat, tuhannet. Suurilla luvuilla laskeminen alkoi käydä käden käänteessä. Härän sarvista muotoutui alfa, aa. Piirreltiin lisää kirjaimia, mikronit, oomit, aakkosten joukko. Tuhansien merkkien sijaan riitti 24 kirjainta, ne oli helpompi muistaa. Niillä kuvattiin ihmisäänteet, sanat, tunnot, aatokset – näppärää. Aakkosilla pystyi kirjoittamaan kuka tahansa – viisauksien monopoli mureni. Viisaus karkasi palatsien papistoilta ja levisi arojen paimenille. Se oli kansan kumous vailla vertaa – ei auttanu Matti Vanhasen suukapulat. Kuvia ja aakkosia piirreltiin puun kaarnaan tai savimöykkyyn kunnes Niilin penkalla keksittiin vuolla joen kaislaa, latoa viillokset ristikkäin, antaa niiden liimautua, levyhän siitä pinkkeni, papyrus. Hetken oli sekin papiston monopoli kuin koronarokote tänään. Pergamonin pojat keksiä kaapia nahkaa, nimesivät sen pergamentiksi. Kiinain mailla keksivät keittää puuta, palattiin taaksepäin, kaarnaan, nilaan, liberiin. Annettiin keitoksen kuivua ja paperihan siitä sikisi – sama paperi johon tänään hukumme. 

Antiikin aikoina ’kirja’ oli vielä käärö, mutta kirjastoja niistäkin koottiin. Aleksandrian ohella ehkä uljaimman hankkeen vei hautaan Caesarin murha. Keisarien ylväyden aiheeksi ei aina riittänyt sotiminen, joitakuita elähdytti tiedon keruu ja saattaminen tarjoksi kaikille. Edustajia tai puhemiehiä ei tarvittu väliin. Tietoa myös järjesteltiin – ordinatör eli tietokone. Satoja ja tuhansia vuosia kesti kiteyttää kaavaksi valon, auringon ja maapallon kierto (olisipa Sitran Mari Pantsar ollut opastamassa). Monenlaista kalenteria sorvattiin, usein meni pieleen, kenties vieläkin. Ajan kulua ei noin vain vuosiksi puettu, saati kelloiksi. 

Niilin suistomailta tuulen siivillä vastavirtaan purjehti Museionin mies (ikävä kyllä hän oli mies), nuubian hiekkatörmille, kurkisti kaivoon ja tökkäsi kepin maahan. Varjoja tiiraili, kulmia mittaili, huviksensa laski maapallon ympäryksen, laski oikein. Teepä sama temppu. Tätä voi kutsua oivaltamiseksi, johon ei aikamme innovaatiot tai naton koneet pysty. 

Tänään me naputamme sähköllä, maksvellilla. Mitä naputamme: nato, nato, nato. Autofiktiota vai ultraa?

 

Militarismiksi vajoava tieteily  

Vastaesimerkki kumoaa Tieteen Suuren Totuuden. Poimin kaksi. 

Helsingin yliopistossa on Tutkijakollegium. Siihen valitaan tieteen kirkkain huippu. Huippujen huippuna nautimme tänään televisiossa tieteen evankeliumia. Kollegiumia johtaa kansainvälisen politiikan professori Tuomas Forsberg. Mihin korkeuksiin yltää Forsbergin ajattelu ja kuva maailmasta? Ei sotimista pitemmälle. Sotimisesta kuulemme joka aamu, Ylellä ja MTV:llä, aamuin illoin, päivälläkin. Siinä puhuu nykytieteen huippu. Tieteen tehtävä on selittää ja oikeuttaa militarismi. Nato, nato nato. Nato nato.

Olin luullut että filosofit (viisauden ystävät) poraavat syvimmälle, näkevät nuubian kaivoihin. Kunnes järisi maa, kaivon täytti hiekka. 

Suomen Filosofisen yhdistyksen puheenjohtaja Sami Pihlström kirjoittaa Kanavassa 1/22:
”Olen jo pitkään, ainakin kymmenkunta vuotta ajatellut, että Suomen olisi välittömästi liityttävä Naton jäseneksi – olisi pitänyt liittyä jo aikoja sitten. … Puolustaessaan liberaalia demokratiaa länsivallat asettuvat ainoaksi toivoksemme oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien vastaisia voimia torjuttaessa. … Suomella on maailmanpoliittinen velvollisuus liittyä Naton jäseneksi ja tehdä osuutensa oikeus- ja sopimuspohjaisen  järjestyksen mahdollisimman rauhanomaiseksi edistämiseksi. … Niillä, joilla on edellytykset kriittiseen etäisyydenottoon, on suurin vastuu.”

Kuvatunlaisen tieteilyn ja kuvatunlaisen filosofoinnin kohdalla käännyn selin. 

 

Mistä viriää aatosten vuo? Kuka avaa ajan?

Poliittisesta nykyjohtajistosta ei ole aatosten avaajaksi, flirtti vie ajan. Muunlaista henkeä tarvitaan. Mieleen tulee opinnoijat Po-joen kumpareilla taannoin, bolognan toreilla. Eivät pyydelleet pääsyä tohtoriohjaukseen, lyöttäytyivät porukaksi, nimesivät itsensä yliopistoksi. 

Kuka äsken sanoikaan että yliopisto on perustettava uudelleen. 

Pari sataa vuotta myöhemmin munkki naulasi teesit Wittenbergin oveen, heitti pullat tuleen.

Tulenheittäjiä tarvitaan taas. 

Ruotsin Amineh Kakabavehissa tai Vantaan sote-valtuutettu Gashaw Bibanissa, kurdeja molemmat, teesien henki lepattaa. Näyttäkää vanhasille, niinistöille, marinoille, liaaneille, hallanmaille, purtiloille kaapin paikka. Kansansa alasajetut näkevät maailman lyötyjen, leimattujen, tapettujen, väheksittyjen tasalta. On meitä muitakin, ihan täällä suomessa.

 

Poimintoja: 

Millä hinnalla Nato-solmu aukesi. Yle A-studio 29.6.2022.

Puhuiko Vanhanen ohi suunsa. Iltasanomat 30.6.2022.

Amineh Kakabavehin haastattelu Ylelle 3.7.2022.

Gashaw Bibanin facebookista ja/tai twitteristä löytyy hänen kannanottonsa Turkki-sopimukseen sekä 13 järjestön julkilausuma.

Seida Sohrabin haastattelu. STT 28.5.2022.

… karkotukset .. kerrotaan oikeusministeriöstä. Yle 18.5.2022. 

Kurdit. Wikipedia.

Sami Pihlström: Optimismin kirous haittaa yhteiskunnallista keskustelua. Kanava 1/22.

+3

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu