Euroopan älyllinen ennallistus – eväitä Egealta

Egea viritti älyn, EU sen sammuttaa.

Millainen ympäristö virittää luovuutta? Kirjoitin aiheesta taannoin. Virikkeenä silloin olivat Ateenan kukkulat, Niilin virta ja pohjantuuli.

Tänään katsomme Egean merelle. Lännessä tuolla on Kreikka, idän puolla siintää Joonia, Turkiksi nyt alenneena. Välissä leppeä Egean meri saarineen, rosoineen, lahtineen ja niemineen. Saarista yksi räjähti muinoin, kellumme kiehuvan kivipuuron päällä, kraaterin täytti meren vesi, näkyviin jäi puolikuu, kalderaa huuhtoo suolainen meri, tuhkaa kerrotaan kertyneen 150 metrin kerros, uskoako tuota.

Vierellä istuva miettii ääneen: miksi näissä maisemissa virisi pohdinta kunniantunnosta, maailman elementeistä, rakenteista, valtiosta, atomeista, paradokseista, filosofiasta, geometriasta, matematiikasta, kolmion kulmista, historiasta, sotien syistä, näytelmistä, kaikesta, mistä vaan.

Moniko tuollaista hoksaa tänään edes kysyä. Tänään jauhetaan teekooiitä (tki), puhalletaan yhteen hiileen (HY:n rehtori Sari Lindblom), orgamoidaan tayloria ja jännitytään katsomaan aikuisen miehen puolikkaita.

Itäinen Välimeri kaikkinensa, miksi juuri täällä lähti ajattelu lentoon, porautui aineen ja maailman syövereihin. Emme pelkää vastata.  Pelkistämme äärimmilleen:

– Alueen fyysinen rikkonaisuus, rosoisuus, moninaisuus
– Elämisen tapojen erilaisuudet, diversiteetit
– Kuvittelukykyä ruokkivat paikallisten olojen erilaisuudet
– Vapaat kulut eri suuntiin ja suunnista, tulla ja mennä, olla tai lähteä
– Mielen ja valon avaruus, katse hakeutuu horisonttiin, mitähän tuolta löytyisi
– Meren mittailu, kumpujen korkeudet, tähtien ja valon kierto
– Väestöllinen, kulttuurinen, henkinen, sosiaalinen sekoittuminen, pöhinä
– Älyllinen huvittelu, elämä ilman tutkiskelua ei ole elämää
– Ihmispahuuksien päällekäynti, imperiumit, väkivalta
– Epävarmuus, jännitteet
– Rosvolaivat, pohjan myrskyt
– Neitseellisten pakopaikkojen loputtomuus, impivaarojen turvat
– Tyhjästä aloittaminen, alkuperän, olemuksen, tyhjän, nollan, paradoksien pohdinta
– Oleva ja olematon, ylä ja ala, viiva ja ympyrä, mitä on mikin, geometria, kvantti
– Liike ja liikkeettömyys, voima ja voimattomuus, uhma

Jos noista kaksi nostaisi korokkeelle, niin nämä: fyysinen rosoisuus ja älyllinen huvittelu. Huvitelkaamme mekin.

Löytyykö ihmiskunnan historiasta virikkeempää ympäristöä kun yllä kuvattu? Tuskin. Onhan ympäristöjä ollut: Egypti, Mesopotamia, Kiina, Intia, atsteekit, preeriat, USA, Venäjä. Luonnonolojen monotonia lie niissä kaikissa johtanut poliittiseen ja sosiaaliseen monotoniaan, totalitarismiin. Myös me elämme totalitarismin, pakkovallan aikaa, Suomesta alkaen.

Egean seudulla kuviteltiin atomit, jaollisuus ja äärettömyys, kerrottiin sotien syyt ja kulut, ei kavahdettu pakkomielen persioita, ihmisen kunniantunto puettiin näytelmiksi (Sofokles). Kreikkalaisten kerrotaan perustaneen 1700 siirtokuntaa tai kauppa-asemaa (Steinby, s21) – voiko tuota edes uskoa. Meidän siirtokuntamme tänään on tunkkainen kaksio, horisonttina vastaisen talon homeinen seinä.

Mistä kumpuaa aikamme ymmärrysvaje ja politiikkaerhe?

Holger Thesleff antoi taannoin yhden vastauksen, tarkoittaen antiikin tutkijoita: mikroskooppinen tutkimus elää edelleen. Totta. Helsingin yliopiston tiedetädeillä – kuten he itseään kutsuvat – oli keväällä 2024 kapinakokous yliopistoa vastaan. Kuulimme näytteen antiikin huippututkimuksesta, jokin pieni hupijuttu se oli. Tädeiltä puuttuu kyky tai halu tai molemmat nähdä yhtäläisyyksiä antiikin ja nykyajan välillä. Kunhan väsäävät papereita nurkkiinsa. Antiikin tutkijoille suositan luettavaksi Jukka Korpelan kirjoitusta historian tutkinnan motiivista ja annista meille kaikille.

Nykyoppineisto ei näe metsää puilta vaikka metsää jauhaa. Elämme älyllisessä vajoamassa.

Olen miettinyt pääni puhki miten Egean ja nykyeuroopan vertailun pukisi sanoiksi. Oheisteemoihin ajautumista on mahdoton vastustaa, juttu hajoaa. Tässä yritelmäni: ensin pikakelaus, sen jälkeen selittelyä osiossa jatko-osiossa. Kukkikoot oheiset ja irrottelu siellä.


Egean ja Euroopan älyllisten kulttuurien eroja ja yhtäläisyyksiä

Eurooppa on rosoinen ja rikkonainen Egean meren seutu. Lähtökohta leikittelevälle älylle on mainio.

Kuvittelukyky on kadonnut, tukahdutettu. Tilalla on monotonia, totalitarismi, tiedollinen ja älyllinen annettuus.

Vapaat kulut, tulla ja mennä, olla tai lähteä on korvattu käännytyksillä, suluilla, aidoilla, ruandoilla.

Moninaisuuden tilalla on Brysselin lait, yhdenmukaistaminen, pakottavuus, EU:n pakkomielle enemmistövaltaan ja mielivaltaan.

Mielten avaruuksien, horisonttien tilalla on tunkkainen kaksio, vastaseinä kuin vankilan muuri.

Neitseellisiä pakopaikkoja ei enää ole.

Antiikissa kunniantunto liittyi henkilöön, esim. Sofokleen Antigone. Mitä yhden ihmisen ’oman tunnon’ nimissä tehdään tänään? 500 miljoonaa ihmistä käskytetään, kukaan tuskin edes tietää, mihin tarkkaan ottaen. EU:n ennallistamisasetus, Itävallan ympäristöministeri Leonore Gewessler,.

Aikamme sankari ei ole Leonore Geswessler kuten Tiina Raevaara ja Suomen Kuvalehti toistuvasti väittävät.

Aikamme sankareita, antigoneja ovat Ida Korhonen ja Aura Kinnunen.
Palestiinan tapettujen lasten takia he luopuivat oikeudestaan opiskella Helsingin yliopistossa.

Kreikan siirtokuntien älylliselle kuplivuudelle ei ole enää tilaa. Elämme ja kuolemme tiedollisissa vankiloissa. Uskokaa minua, uskokaa minua, hoki yliopiston professori.

Joonian kulttuurin ensiaskelilla vuosien 500-300 eaa tietämissä ilmapiiri oli rohkea ja yhteisöön avautuva, näytelmissä tuomittiin valtiaiden teot (Delos, Melos, Ateena). Euroopan  kulttuuri ei edes alkanut tuossa hengessä.  Molemmat – Kreikka ja Eurooppa – päätyivät spektaakkelikulttuuriin, viihteeseen, ahdistukseen, kuolioon. Sitä se on tänään.

Tiedollinen koulinta, pavlovilaisuus, tukholma-syndrooma, uiguurisuus, 1000 uutta tohtoria, tki-laki, toisinkysyjien karkotus yliopistosta (HY: ties 1000 ulos), väestöön kohdistuva halveksunta. Oli Ateenassakin sofistit. He tutkivat montako kirpun jalkaa on kirpun hyppy (Steinby s106). Sokrates kuoli enemmistöäänin.

Jos Christa Steinbyn Herodotos-kirjaa on uskominen, antiikin aika oli jatkuvaa väkivaltaa ja  sotimista, sitä pitivät yllä pakkomielteiden keskukset, Persia varsinkin. Mikä on historian ja historian tutkimisen opetus meille tässä tänään? Me elämme pikkunisäkkäinä dinosaurusten jaloissa. Hiiristä sikisi apinat ja ihmiset. Mitä opimme historiasta jotta apinoita syntyisi vastakin (Korpela). Vai antaudummeko pakkolakien, omavaltaisen talousvallan, EKP:n, hierarkioiden, ’ennallistuksen’, ’oman tunnon’ edessä.

Antiikissa halailtiin taivaita mutta myös porattiin elementteihin, atomeihin, lukuihin, kolmioihin, aakkosiin, kirjoitukseen. Etsittiin yhdistäviä yksinkertaisia vastauksia. Nykymaailma leijuu ja keijuu yläolioissa, ilmiöissä, näennäistieteilyssä, mukateorioissa (HS:n kulttuurisivut, hyi saatana). Syvyyttä haetaan satunnaisista, mielivalloin valituista ’alkuperistä’ – tästä lisää alempana.

Antiikissa pohdittiin alkeista, elementeistä lähtien metafysiikkaa, ontologiaa ja epistemologiaa, olemista ja tietämistä. Nykyisin meille suolletaan 10 tai 100 kertaa päivässä makroteorioita, makrovakautta, kaikkitietävyyttä, tieteen valtavirtoja, filosofiaa, ekonomistiikkaa, empirismiä, kyselyitä, gallupeita, arvoja, realismia ja pragmatiikkaa. Ei tilaa olla, ei eleä, ei ajatella. Muista katsoa uutiset ja ekonomistien a-studio. 

Jos jossain vilahtaa kiehtova uusnäkökulma tai kirjoitammepa someen mitä tahansa, se haudataan valtavirtojen möykkään ja yliopistojen konsortioihin. HY:n Natopol se vasta taitava on, sekunnin tarkkuudella, poskenväriä myöten, särkät ja penttilät, wassit, ylet ja äksät.

Luokittelut muodostavat ihmisiä, meitä, kuvaa filosofi Ian Hacking (Niin & näin 2/2024). Mutta mepä, luokitellut, voimme hypätä luokista ulos ja ryhtyä luokkien vastaisiksi, olla olematta kuluttaja tai asiakas, jättää äänestämättä, mitä vaan, peluuttaa annettuja kehyksiä, aktivoitua omalla tavalla. Hackingilla on hyvä nimike: dynaaminen nominalismi. Se on kaikkea muuta kuin Petteri Orpon ’talouden dynamiikka’.

Ihmisen pakkomielteet kiertävät historiassa, uudestaan ja uudestaan.
– Antiikin väkivaltaiset imperiumit: Persia, Ateena, Makedonia, Aleksanteri, Rooma, Karthago.
– Ajallisesti laajentaen: Egypti, Babylon, Assyria, islam, arabit, osmannit, normannit, natsien Saksa.
– Tänään: USA, Kiina, Venäjä, EU.

EU-imperiumi toteutuu kriteereinä, ehtoina, pakkoina, strategioina, sitoumuksina. Pohjimmiltaan EU ei eroa aiemmista imperiumeista. Yksi ja sama.

Antiikissa meret täyttyi verestä. Sinivalaat lihoivat ihmislihasta (esim. Persian laivaston tuho Athoksen edustalla). Yksi kolmi- tai viisisoutu hukutti satakin nuorta poikaa. Ei eroa tähän päivään: Vietnam, Chile, Afganistan, Ukraina, Gaza.

Tänään Egean meri on kuolon meri. Tuolla on Gaza, hävittäjä lensi juuri yli, F16 vai F35. Meren yli yrittäjät, asein käännytetyt, mereen paiskotut, kädet takasiteissä, hukkumaan lähetetyt, rannoille huuhtoutuvat ruumiit, Aleppon betonirauniot, Tunisian tukahdetut, Libyan litistetyt, Egyptin pelotetut. Tätä on joonialainen liikkuvuus tänään.

Antiikki oli pakolaisuuden aikaa. Persia tuhosi Miletoksen ja koko Joonian, kerran Ateenankin. Herodotos pakeni Halkarnissoksesta Samokselle, sieltä Ateenaan, kiersi koko elämänsä maailman ääriä, kirjoitti Historia-teoksen, tuossahan se on, pöydälläni. Platon kavahti Ateenaa, kaikkosi Italian siirtokuntiin, palasi mutta joutui piiloutumaan lehtien sekaan, kirjoittamaan Valtiota. Elealaiset kehittivät filosofian paradokseja Italian poukamissa. Syrakusassa Arkhimedes ärähti sotilaalle: älä sotke ympyröitäni. Leukippos ja Demokritos keksivät karata Marmaran rannalle Abderaan, siellä he keksivät fysiikan tänäänkin päteviä viisauksia: Suuri kosmologia, Pieni kosmologia, jakamaton, atomi (Rovelli). ”Tässä teoksessa käsittelen kaikkia asioita” – näin vaatimattomia oltiin antiikissa. Kirjoitapa tänään, trolliksi ylenet, vihapuhujaksi.

”Yhteen hiileen puhaltamista Suomi tarvitsee”, kehottaa Helsingin yliopiston rehtori Sari Lindblom. Hiili on päivän sana. Myös edellinen rehtori kehotti opiskelijoita puhaltamaan yhteen hiileen. Elokapinaa se on tämäkin. Hiilikuttuuri.

Tänään meillä on yksi totuus: EUn strategia, komission ohjelma, yhtenäinen Eurooppa, unity, Suomen menestystarina. Mielemme on sammunut.

Minkä hypyn voikaan ihmismieli tehdä, antiikin ylevistä mietteistä alimpaan helvettiin. Siinä edistys.

Kehtaako joku yhä lausua sanan kehitys, edistys, valistus, demokratia, viisaus, järki, tiede. Valhetta vainen. Arvoperustaista realismia mutta mitkä arvot. Aikamme Eurooppa on skyyttien maa, sivistymätön – tarkemmin Herodotoksen Historiassa tai Steinbyn kirjassa.


Lisähavaintoja, osin kertausta, kommentaareja, aforismeja

Ajatuksenjuoksu ei suostu pysähtymään. Pakko on jatkaa…

Otsikossa peräsimme eväitä  Euroopan älylliseksi ennallistumiseksi. Poimin pari:

– Suorituskeskeisen politiikan hylkääminen. Kiitos Keir Starmer ja Labour (tarkemmin alla).
– Euroopan maille, kansoille ja poukamille valinnanvapaus. Mikä lie vaateen tarkka sisältö mutta ajatus kuulostaa parhaalta mitä EU:n suhteen on vuosikymmeniin tehty. Ajatuksen esittäjä on Ranskan Kansallinen liittouma.

Politiikan rajalinjat ryskyy ja niin pitääkin. Turha on kysyä, mikä on keskiötä, mikä laitaa tai äärtä.

Mihin on kadonnut Suomen kokoomuksen aiempi hokema valinnanvapaudesta?

Eurooppa koostuu saarekkeista, mikä sen parempi. Notkelmissa voisi kehittyä erilaisia elämäntapoja, tuntemuksia, tietämyksiä, tieteitä, erilaisia poliittisia ja sosiaalisia yhteisöjä. EU tekee kaikkensa tämän moninaisuuden tuhoamiseksi. EU sanoo: Euroopan on oltava vahva, yhtenäinen, yhdenmukainen. Tuhon tie.

EU hinkuu itselleen määräenemmistövaltaa. Määräenemmistö äänesti Sokrateen kuolemaan. Kenestä tulee Euroopan Sokrates.

Suomen perustuslaista poistettiin vähemmistösuoja 1995, jotta tie EU-jäseneksi avautuu. Piskuisen enemmistön ei tarvitse välittää toisesta puolikkaasta. Sitä perua on politiikan poukkoilu. Yksi vähemmistö kerrallaan voidaan häivyttää poliittisesta yhteisöstä. Lopulta jäljelle politiikan operoijien pieni piiri. Enemmistövalta mahdollistaa kaikkivaltiuden, diktatuurin.   

Tietämys, tieteet, ajattelu, puhunta yhdenmukaistuu, pinnallistuu, fraseoituu. Antiikin siirtokuntiin rinnastuvia pakopaikkoja ei juurikaan ole. Jäljelle jää selän kääntäminen kaikelle: mediat, televisiot, tapahtumamössö, uutismössö, käsitteistö, sanasto, kieli, tieteiden monet teoriat, näennäisviisaudet, paneelit, neuvostot, neuvottelukunnat, messut, palkinnot, kirjallisuuskin.

Antiikin lapsuudessa (500 – 300 eaa) teatteri ja näytelmät pohtivat moraalia. Miletoksen ja Meloksen kansanmurhat herättivät kiihtymystä. Sitten teatterista tuli viihdettä ja spektaakkelia, nykyisten elokuvien, tv-sarjojen ja median (HS) tavoin. Ilmapiiri muuttui eksistentiaaliseksi hädäksi – kuten nykyään. Kulttuurista tuli pömpöösiä – kuten nykyään.

Ainakin yksi, Cassiodorus, suri kulttuurin katoa. 500-luvulla (jaa) hän kokosi jäljellä olevat dokumentit Vivariumiin, siitä lie syntynyt luostarin malli. Kammioiden hiljaisuudessa munkkiparat kopioivat esim. Herodotoksen Historia-teoksen, joka nyt on tuossa pöydälläni.

Jyväskylä kutsuu itseään Suomen Ateenaksi. Ateena kavalsi meriliiton. Ateena tuomitsi kuolemaan ja maanpakoon. Ateena surmautti Meloksen miesväestön. Ateenassa aikamme blokkaajia ja canceloijia vastasivat viisastelijat eli sofistit. Ateena on turmio.

Suomalaiset antiikin tutkijat, tiedetädit (kuten he itseään HY:ssä kutsuvat) eivät havaitse tai tuo esille historian yhtäläisyyksiä. Sellainen ei edistä tutkijan tenure trackiä. Tutkijaporukka sulkeutuu, käpertyy ja sättii.

Helsingin yliopisto haluaa lopettaa antiikin esiinkaivelun ja tuoda tilalle organisaatiopsykologiaa ja psykoterapiaa, nykyihmisten hallintaa.

Kävin Santorinilla, kaksi käymättä jäänyttä kohdetta harmittaa: Akrotirin kaivaukset sekä geologinen museo. Lohduttaudun oheisella kuvalla, katsokaa kuvan harmoniaa, seinämaalaus kalastajasta Akrotirissa, Santorinin tuhkaan hautautuneessa kaupungissa.

Akrotirin kalastaja. Harmonia. (Kuvan lähde: Historialliset kulttuurit. Kreikka.)

Yhteiskuntatieteet ja tutkimus on Suomessa poliittisesti läpiohjattua. Ohjaavan elimen (ei ainoa) nimikin sen sanoo: strategisen tutkimuksen neuvosto. Strategia on vallankäytön väline ja tapa. Tutkijoiden elämä on ohjaavien elimien käsissä. Pavlovin koiruus. Aidosti vapaa ihmettely, kysyminen ja tiede on tukahtunut. Suomi on Unkaria pahempi. EU:n puheenjohtajamaana Unkari ojentakoon Suomen takaisin oikeusvaltion tielle.


Alkuperämielivalta

Ekologiaksi nimetty tiede iskostui yliopistoihin 1900-luvulla. Uuden tieteen sisältä kuului jykevää tieteellistä kritiikkiä: alkuperää ei voida nimetä, maailma on jatkuva prosessi. Kuka tai mikä tahansa voisi kutsua itseään alkuperäksi. Tämän syvätieteellisen ymmärryksen yli runnoi porukka jota tänään voinee kutsua ennallistajiksi, vanhakantaisiksi ja nostalgikoiksi. Ennallistamisen tieteellisyys on mielivaltainen ja olematon.

Vallakkaat hokevat alkuperää, luonnontilaa, alkutilaa, ennallistamista. Ennallistamista mihin? Minkä asian ennallistamista? Minkä prosessin kohdan te nimeätte alkuperäksi tai luonnoksi. Missä on universumin alkuperä. Riittääkö mennä big bangiin vai sen taakse. Onko Koskelan Jussi, suo ja kuokka alkuperä. Täytätte Jussin ojan, kutsutte toimianne kunnianhimoksi. Ei, se on ylenkatsetta, joutomaaksi ja joutoväeksi nimeämistä.

Alkuperäkansoistakin te puhutte. Se on häilyvä käsite, määritelmänne on työläs muistaa. Onko sitä edes tarpeen muistaa. On meilläkin oikeus määritellä. Entä jos valtiossa asuva tuntee itsensä valtiottomaksi. Miksen minä ole alkuperä – ääriperiferiassa syntynyt, ropsia käsin kuorinut, lehmän sontaa talikolla levittänyt, työelämässä sivuraiteelle paiskattu, väärinpuhuja, poliittisesta vallasta sivussa, epäkansalainen, äänestää ei voi koska alkuperää tai muuta perää ei sieltä löydy, faneja en äänestä, en taktikkolittejä, yliopistoväki ylenkatsoo ja blokkaa. Eikö tämä kelpaa alkuperäksi?


Mikä olisi yliopiston alkuperä

– Pariisin yliopisto jossa opiskelijat kantoivat rehtorin ulos.
– Erasmuksen kieltäytyminen yliopistoviroista keskittyäkseen ideoihin.
– Opetusministeri Virolaisen lupaus yliopistojen henkilö- ja ääniperiaatteesta mukaanluettuna opiskelijat.

Yhdistelmä näistä kaikista on luonnollisin. Yliopiston alkuperä tulee sisällyttää EU:n pakottamaan kansalliseen ennallistamissuunnitelmaan.


Ivakulttuuri

Oppineisto tunnistaa muiden vihapuheen mutta ei omaa ivapuhettaan. ”Persut menettävät mielenterveytensä pullon korkkien takia”, ivaili Sitran johtava ennakoija Ylen aamussa. ”Sallikaa minun nauraa”, toisteli Keravan tohtori Raevaara Suomen Kuvalehdessä kaksi tuntia sen jälkeen kun EU-parlamentin yksi valiokunta niukasti kannatti Lulucf-asetusta. Sama tohtori julistaa nyt – eksässä ja ties Kuvalehdessäkin –  ihmiskunnan sankariksi demokratian menettelytapoja rikkoneen Itävallan ministerin. Rikkomus, oikeudenkato käännetään EUn, oikeusvaltion ja oikeusunionin glorifioinniksi.

Sanan ’luonnonkato’ kuulemme 100 kertaa päivässä. Kertaakaan emme kuule sanoja moraalikato, kulttuurikato, sivistyskato, oikeuskato, kansanviisaudenkato, leikkisyydenkato, sukupolvien kunnioituksen kato.


Fanikulttuuri, demokratian ylärakenteet kuin Telian masto

Medioiden avulla on nostatettu fanikulttuuri, ensin viihteeseen, nyt politiikkaan. Teinit huitovat käsiään kuin natsit taannoin. Suomi on poliittisen fanikulttuurin johtava maa maailmassa, vogue. Ihmisiä vajoaa merkityksettömyyteen.

Niinsanotun demokratian ylärakenteet huojuvat ja katkeilevat kuin Telian masto Pudasjärvellä. Vaaleista ja äänestämisestä on tullut supercellin peli. Taktikointi kaatuu itseään ja ihmiskuntaa vastaan. Häilyvää kuin fanikulttuuri. Vaalitutkimukseen keskittyminen on petollista (Hgin ja Tampereen yliopistot). On naivia puhua demokratian pelastamisesta. Demokratian olemus tai olemattomuus on mietittävä uudella tavalla. Merkityskatoa ei kannata äänestää.


Instituutiot ja ihmisoikeudet

Valtioneuvosto esitti oikeuskansleriksi ihmisoikeuksiin erikoistunutta professoria. Esityksestä poiketen presidentti Niinistö nimitti oikeuskansleriksi VTV:n pääjohtaja Tuomas Pöystin. Kirjoitin aiheesta taannoin (linkki) (vaatii ehkä tarkistuksen mahdollisten epätarkkuuksien varalta).

Valtioneuvoston ohittaminen pragmatisoituu nyt, 2024, käännytyslain yhteydessä. Näin toimii arvopohjainen realismi. Puolaa, Unkaria, USAtakin syytetään oikeuden politisoinnista. Samasta ilmiöstä Suomessa vaietaan.


Starmer: Kansa irtoaa suorituskeskeisyydestä 

Englannin pääministeri Keir Starmer: ”Kansa on äänestänyt. He ovat valmiita päättämään suorituskeskeisen politiikan. He ovat valmiita politiikkaan julkisena palveluna.”

Lienee ensi kerta kun kukaan eurooppalaispoliitikko julistaa irtiottoa suorituskeskeisyydestä. Yhdenkään suomalaispoliitikon en ole kuullut vastaavaa lausuvan.

Suoritusideologia tuotiin Suomeen keittiön kautta jokseenkin salaa, tes-sopimuksen liitemainintana. Palkkapolitiikkaan se ajettiin väkipakolla, ay-liike oli innolla mukana. Ay-liike, muut työmarkkinajärjestöt ja valtio ’työnantajana’ saivat minusta ikiaikaisen vihollisen. Ikiaikaisen.


Leikkisyys

Antiikin leikittelijöitä lienevät olleet Sokrates ja ironiaan taipuva Ovidius. Sokrateen leikkisyys oli älyllistä verrattuna aikamme blokkaajiin, ivaajiin, hipiäisiin, oppineisiin. Laskiko Ovidius leikkiä Augustuksesta. Itkuinen kyyti Ukrainan rantaliejukkoon odotti. Mihin nykyiset ivaajat kuuluisivat. Ehkä sivistystä oppimaan.

Kiehtovimmat tieteelliset tai tiedemaailmaa sivusta katsovat teokset on tehty leikkisällä asenteella tai vakavasti irrotellen. Tässä jokunen nimi ja teos:

Graeber & Wengrow: Alussa oli…  ihmiskunnan uusi historia
Huizinga: Leikkivä ihminen
Irene Vallejo: Papyrus
Eeva Åkerblad: Huolenpitoja
Elina Sallinen: Kehät


Ajan suunta

– Renessanssi suuntautui taaksepäin, sanoo John Hirst. Antiikin ihailu jäi päälle liimatuksi.
– Uskonpuhdistus suuntautui taaksepäin, kristillisyyteen ennen Roomaa (Hirst, s47)
– Valistus ei ollut kumouksellinen, ei edes poliittinen liike. Valistuksen johtohahmot eivät olleet demokraatteja (Hirst, s53).
– Romantiikka, Herder: ihminen ei tarvitse isäntää. Ilkka Niiniluoto tuomitsee romantiikan, näkee vain valistuksen. (Kirja Valistuksen haaste)
– Ilmastofilosofia: Evoluutio teki ihmisestä kykenemättömän estämään ilmastonmuutosta, kertovat tieteilijät. On käytettävä ulkoa tuotua pakkoa, ohi nykyihmisyyden.
– Elokapina, sosiaalisokeus, katse harottaa.

Tuossa on pikakelaus ihmiskunnan (läntisen) ajattelun historiaan. Huonommaksi kaikki muuttuu. Kammottavin on päätepiste, nykyhetki, ilmastofilosofia. Ihminen ja ihmisyys on evolutiivinen erhe. Ihminen on korvattava pakoilla. Tässä muhii alttius uusfasismiin.


Herodotos – maailmojen havainnoija

Joka päivä, aamuin illoin, päivän paahteessakin kannoin mukana Christa Steinbyn kirjaa Herodotos. Luin ja luin, yhä luen. Rannan tuolissa kirjoitin muistiin tulevan otsikkoni: Eri dotos Eigeialla.

Kirjoitin muistiin ensi sanat:

Edessämme häämöttää saari, ilmeisen asumaton, korkea kallioinen huippu, etäisyydeksi arvelen parikymmentä kilometriä. Saaren sivuitse vasemmalta idän suuntaan, alle sata kilometriä, vastassa on paikka jota antiikissa kutsuttiin nimellä Halikarnassos. Mokoma nimi, ikinä kuullu. Tuo aika oli väkivallan aikaa, kotoaan pakeni myös Historian kirjoittaja. Katson lounaan suuntaan, häämöttäisikö Gaza. Siellä Israel tappaa lapsia kuin hiirenpoikia, juuri nyt.

Näitä laineita pitkin he, kuka mistäkin syystä pakenivat, jättivät maansa, yliopistonsa. Herodotos pakeni Samokselle, muutama sata kilometriä pohjoiseen, kohti Marmaraa ja Mustaa merta. Oleili hetken myös Ateenassa, mutta sehän oli mahdoton paikka, ylimieli ja ahne, sairas kuin omamme. Ei siellä kukaan voinu. Kuolla tai karata.

Palattuani: Puoli tuntia, ties tunnin jouduin etsimään, toivoni jo kadotin. Vihoimman hyllyn alimmalta nurkalta se löytyi, Herodotoksen Historia, suomen kielellä, kolmeksi kirjaksi jaoinna, historiaa ja tarinaa tuhat sivua, käsin kirjoitettu, 2500 vuotta sitten, oliko edes vokaaleja. Voi hyvä herodes.

Tästä voisi kirjoittaa – ja kirjoitinkin – sivuja kymmenittäin.

Kirjoitamme, kirjoitamme historian, kesäkadun perimmässä nurkassa. Luemme sen ääneen Tarentumin rannalla.

Palataan.


Lukemistoa ja lähteitä
(vapaa järjestys)

Sari Lindblom. Puhe VN:n tki-tiedotustilaisuudessa 13.6.2024.

Tuomas Vesterinen & Samuli Reijula. Tieteiden filosofi: Ian Hacking. Niin & Näin 2/2024.

Jukka Korpela. Mihin historioitsijaa tarvitaan.

Christa Steinby. Herodotos.

Herodotos. Historia.

John Hirst. Euroopan lyhin historia. S&S 2017.

Sofokles. Antigone.

Liisa Steinby. Herderin myöhäisvalistuksellinen historianfilosofia. Kirjassa Valistuksen haaste.

Ilkka Niiniluoto. Valistuksen vai romantiikan dialektiikka. Kirjassa Valistuksen haaste.

Valistuksen haaste. Gaudeamus 2024.

EU:n ennallistamisasetus meni läpi ympäristöministerien kokouksessa. Etelä-Suomen Sanomat 17.6.2024.

Tiina Raevaara. Eksässä.

Opiskelijat luopuivat opiskeluoikeudesta Etelä-Suomen Sanomat 25.6.2024.

Marco Rovelli: Todellisuus ei ole sitä miltä se näyttää. Ursa.

Ilmastonmuutos ja filosofia. Gaudeamus 2020.
Aiheesta myös väitös Helsingin yliopistossa.

Juhani Kahelin. Millainen ympäristö virittää luovuutta. Kirjassa Ihmisten ja mannerten liikunnot.

Juhani Kahelin: Tuomas Pöystin nimitys veisi luottamuksen oikeuskansleri-instituutiolta. Uusi Suomi Puheenvuoro 2017 / 2019.
Kirjoitus voi sisältää myös kritiikille alttiita epätarkkuuksia.

 

Välimeri – meri välissä. Mantereet hiertyy, saaret poksuu, Etna syytää. Antiikin sotavainajien korkeat kummut. Raunioihin elävinä ja kuolleina hautautuvat. Toisaalta harmonian tavoittelu, kaaret. Vieläkö tästä noustaan. Millä eväillä.
juhanikahelin
Sitoutumaton Helsinki

Kirjasessa 'Männyntaimi ylevöi - runollisuus maailmoissa' kerron käynneistäni maailman etäkolkissa ja valokuvista: kuubalaistyttö sokeritehtaan raunioilla, flamingot Atacaman suolajärvillä, teleskoopit Andien huipulla, avioparin tyyneys Tahirin aukion museossa, Tutankhamon Kuninkaiden laaksossa, pallopelit Sansibarin rannoilla, orjamuseo, kannabisviljelmä Kanadassa, Tyko Brahen jäljillä Venin saarella, tupakki USAn ulkoministeriön rapuilla, impivaara Suomessa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu