Kenen omatunto on legitiimi politiikan peruste, kenen ei?

Kenellä on oikeus tehdä poliittisia päätöksiä ylitse muiden pelkästään oman tuntonsa nojalla? Kenellä on oikeus pakottaa muita oman tuntonsa nimissä? Missä asioissa tämä oikeus vallitsee, missä ei?

Kenen tunto? Missä asioissa? Pakottavasti?

Toimiiko Putin ja Venäjä oman tuntonsa mukaisesti? Käsityksensä mukaan varmaankin kyllä.

Läntinen maailma on puolen vuosituhannen ajan, pitempäänkin rakennellut perusteita ja menettelytapoja yhteispäätännälle, valtioelimille, instituutioille. Sääntöpohjaisuudeksi tätä voitaneen kutsua.

17.6.2024 tämä vuosituhantinen kehityskulku romahti kertaheitolla. Sen romutti Itävallan ympäristöministeri Leonore Gewessler EU:n ministerineuvoston istunnossa. Tilalle tuli itsekunkin oma tunto, tässä tapauksessa ministerin oma tunto.

Jokaisella on oma tuntonsa. Tuntojen määrä ja kirjo on siis rajaton. Niin saa ollakin. Jos tunnot kilpailevat estoitta toisiaan vastaan, kyseessä on Hobbesin pelkistämä kaikkien sota kaikkia vastaan? Mikä tahansa käy, anything goes. Mielen valta, vallan mieli, mielivalta.

Keskiajan filosofian pääkysymys lie ollut ovatko aidosti olevia yksilöt vai ylemmät oliot, teoriat, instituutiot. Tämä kysymys on nyt palannut täydessä voimassaan. Filosofian kielellä kyse lie kiistasta nominalismin ja ns. tieteellisen realismin välillä?

Yhteiskuntafilosofia, politiikan teoriat, tieteet, ihmisten tunnot ovat nyt syvemmässä kriisissä kuin ehkä koskaan.

Yksittäisen ministerin käyttäessä omaa tuntoaan instituutioiden, nyt siis EU:n päätöksen perusteena Euroopan Unioni lyötiin säpäleiksi. Kenenkään, minkään maan ei enää tarvitse erota EU:sta, koska EU:ta ei enää ole. Säpäleet ovat, jos ovat, itsekunkin sisällä, tunnoissa. Olemme vapautetut.

Mielivalta on tullut maailmaan. USAssa vallataan Capitolin kongressi. Euroopassa vallataan Brysselin kongressi. Tätäkö on demokratia?

Tilintarkastuksen johtava käsite on audit trail. Pienimmästäkin tilikirjauksesta (tai poliittisesta päätöksestä) on voitava edetä sääntöjen mukaisesti läpi prosessin. Eilen prosessi katkesi. Se katkesi Itävallan kohdalla ja EU:n kohdalla. Vastuuvapautta ei ole.

Itävalta ja Unkari olivat aiemmin yhteinen keisarikunta. Unkarilta te kiellätte oman tunnon. Viimeksi 19.6. HS kirjoitti että EU:ssa ei luoteta Unkariin. Mutta kun Itävaltaa edustava ministerineuvoston jäsen nojaa omaan tuntoonsa vastoin maansa valtioelimissä sovittua, sen te siunaatte, teette siitä jopa sankariteon. Kristus on palannut. Sankariylistyksistä saisi oman juttunsa, ehkä kommenttiosiossa pari esimerkkiä, ehkä tapaus Tiina Raevaara.

Älkää enää koskaan puhuko oikeusvaltiosta tai oikeusunionista.

Minun (tämän kirjoittajan) tuntoni jännittyy kun odotan miten Helsingin yliopiston akatemiatutkijat, dosentit, dekaanit, miettiset, vuorelmat, paloset, wassit ja heitä ihailevat stubbit selittävät oman tunnon käytön politiikan perusteena. Joka naisen oikeus? Liberalismin kevätkukinta? Anarkismin paluu vai vasta syntymä. Johtavien konsensus? Selityksensä he raportoivat Ylen aamussa ja HS:n yliönä.

Oppia valtiosta, valtio-oppia ei enää ole. Valtioiden aika on ohi. Yliopistojen väki suoltaa yksilöihin kohdistuvia kyselyitä, puntareita, pulsseja, mittaavat tuntojamme ja vointiamme. Akatemian strateginen neuvosto rahoittaa. Tällaisesta tieteestä on tullut ihmisten alistaja numero yksi. Vaaleilla ei ole enää merkitystä. Ministeri ei kunnioita vaalitulosta. EU ei kunnioita vaalituloksia. Voimme unohtaa vaalitutkimukset vanhanaikaisena utupilvenä. Vaalit ovat fanifestarit. Vaalit ovat narkissoksen lähde.

Liberalismin uusi nimi on oma tunto. Sitä te olette olleet tähänkin asti. Pois tieltä lohet ja ohrat. Pois jaloista porot ja joikaajat. Tunturit ja vaarat te rastitatte, linjat vedätte, metsät ryskyen kaatuu. Vihreäksi luotava maa.

Oheiseen kuvaan törmäsin EU-vaalien alla joka toisessa kadunkulmassa Wienissä. Klima braucht Herz. Sydän ja oma tunto. Blut und Ehre, sanottiin aiemmin.

Wienin palatsien mahtavuutta en olisi uskonut ellen olisi nähnyt. Keisarinna katselee alamaisiaan vuoren laelta valtansa tunnossa. Sama henki elää siis yhä, nyt henki ennallistuu. Napoleonin jälkeinen tanssiva kongressi löi Euroopan säpäleiksi. Niin myös tänään. Olin jo kirjoittaa ylistävän kirjoituksen kuinka Itävalta on pysynyt puolueettomana ja kuinka Suomessa on tästä vaiettu. Jääköön.

Kun kenen tahansa omasta tunnosta on nyt tehty valtiollisen politiikan legitiimi peruste, niin sama oikeus lienee minullakin.

Omatuntoni sanoo: Kannatan ennallistamisasetusta heti kun ennallistatte sataprosenttisesti Kemijoen, puratte joka ikisen padon, poistatte kaikki altaat, annatte koskien kuohua, ihmisten ja heidän lastensa palata, rakentaa jokilaaksokulttuuri uudestaan, lohen nousta ja kutea. Näin helppoa on ennallistaminen.

Olen omakohtaisesti nähnyt ja yhä näen, kuinka Keiteleen kunnassa pienet järvet täyttyivät mutavedellä. Nyt ne kasvavat rannoilta umpeen, rannat hytkyvät. Aiemmin ämpäreittäin kerätyt lakat (hillot) ovat kadonneet. Te kehutte kuinka vesistöjen tila on parantunut. Minun, meidän kohdalla se on valhe. Ja valheena pysyy vaikka kuinka ennallistatte. Ehkä Turun saariston kartanoissa, sääksjärvissä ja jutiloissa sekä luontopaneelien huviloilla kosteutta riittää, parralle roiskuu. Te pelastatte itsenne. Meitä, impivaarojen väkeä te pilkkaatte.

Metsien väkeä te panette halvalla. Omat vanhempani saivat kaksi pientä metsäplänttiä, maahan kaatuvaa riukumetsää. Neljän vuosikymmenen ajan he hoitivat plänttejä käsisahalla, hevosella ja laidunlehmillä. Heidän kuollessaan jylhissä kuusikoissa rymisteli karhut ja hirvet. Te levitätte vaikutelmaa ja tutkittua tietoanne kuinka plänttien omistajat ovat raiskanneet metsät ja teidän täytyy tulla ne pelastamaan. Puheenne ovat loukkaavia ja vääriä.

Ennallistamispuheisiinne en usko. Me ennallistamme itse, jos siihen on tarve, omin käsin ja omalla tavallamme. Neuvojanne ja pakkovaltaanne emme ota vastaan.

Olin mukana tiedetoimittajien Lapin retkellä. Sydämeni (mein Herz) vuosi verta aina pajuttuvan pellon nähdessäni, turvemaan kuten te sanotte. Sain idean: on luotava tulevaisuuspelto, laidunmetsä, Reijo Kelan hengessä, Savukosken Tapanin sanoin. Kirjailija Tapani kertoi kuinka Kemijoen kulttuurin tuhoamisesta ja ihmisten häädöistä ei Lapin Kansassa saanut sanoa sanaakaan. Jos joku yritti, uhattiin erottamisella. Siinä teidän ennallistamisenne. Siinä teidän henkenne, valtanne ja pakkonne. Siinä omatuntonne. Tunto kaukana on.

Saatte pitää luokittelunne, karsinanne, eduskuntanne, parlamenttinne, unioninne, vaalinne ja konsortionne.

Alamme – hienosti sanoen – dynaamisiksi nominalisteiksi. Teidän teorioita keskeisempää ovat käytännöt ja konkreettinen tietotaito. Osaamme mekin sitoutua, luomme omat oliomme.  Muodostamme ja muodostumme ihmisiksi. Teemme silmukoita (looping). Olemme liikkuva. Ennakointinne ei meitä tavoita. Luomme uusia totuuksia. Olemme maailman todistus. Luontoa te suojelette mutta sosiaalisen luonteen te olette kadottaneet.

Lue aiheesta lisää: Niin & näin 2/2024, filosofi Ian Hacking.

Unohdetun politiikka (Ilpo Helenin kirjoitus Ian Hackingin intiimeistä totuuksista)
( https://tiedejaedistys.journal.fi/article/view/104768/61718 )

juhanikahelin
Sitoutumaton Helsinki

Kirjasessa 'Männyntaimi ylevöi - runollisuus maailmoissa' kerron käynneistäni maailman etäkolkissa ja valokuvista: kuubalaistyttö sokeritehtaan raunioilla, flamingot Atacaman suolajärvillä, teleskoopit Andien huipulla, avioparin tyyneys Tahirin aukion museossa, Tutankhamon Kuninkaiden laaksossa, pallopelit Sansibarin rannoilla, orjamuseo, kannabisviljelmä Kanadassa, Tyko Brahen jäljillä Venin saarella, tupakki USAn ulkoministeriön rapuilla, impivaara Suomessa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu