Ketä äänestäisi – syväanalyysikoetelmia


Alexander Stubb

Stubbin kauden lopputulemiksi voi ennustaa:

1) On ottanut hatkat kesken toimikauden. Lyhyeksi jäi pääministeriyskin.
2) Kauden lopulla Suomi olisi jakautunut kuin USA nyt. Heikompi aines olisi häivytetty näkyvistä. Vallan kammareissa ei jakaumaa edes havaittaisi.
3) Heikommasta aineksesta osa olisi masennuksen lamauttama.
4) Sivuunjääneistä osalla olisi sisällissotamainen tunnelma. Vertaa USA.

Vaalitentissä 17.1. Stubb painotti Ukrainan ottamista Natoon. Eikö Venäjä ole sanonut Ukrainan sodan syyksi Naton lähentelyä rajoilleen. Stubbin uhmakkaita puheita Venäjä voisi käyttää syynä hyökätä Suomeen. Erittäin vaarallista. Diplomatian taju on Stubbilta hukassa. Rehn sanoi omassa tentissään: jos on pakko, niin hän puhuu vaikka belsebuubin kanssa.

Taannoin oli seminaari, puhujina Sanna Marin, Stubb ja Risto Murto. Marin hehkui päästessään Macronia jäljitellen puhumaan Euroopan strategisesta autonomiasta. Stubbin seminaaripuheesta jäi mieleen vain vaikutelma: oligarkki puhuu toisille oligarkeille, Westendiin näkyy vain westend. Vaikutelman varmisti Risto Murto, Varma. 


Jussi Halla-aho

Asioiden suhteen ei ole toimittajan vietävissä. Vastapuoli joutuu asemoimaan itsensä ja kysymyksensä uudelleen. Tuota voinee sanoa älykkyydeksi. Neuvotteluissa se olisi vahvuus. Liekö tämäntyyppinen analyyttisyys miellyttänyt Ukrainan parlamentin jäseniä Halla-ahon siellä puhuessa?

Mutta sitten: se jumi. Mitä pahaa ihmisissä maailman eri puolilla muka on? Gambiassa, Syyriassa, somaleilla. Samoja maatiaisia kaikki ovat, samoja kuin me ja halla itse. Rajat kautta maapallon ovat historiallinen harha-askel, ohimenevä kausi. Kenelläkään ei ole oikeutta sanoa, tämä on meidän, raja on tässä. Jokaisella on yhtäläinen oikeus tulla, mennä, lennellä ja olella, pääskyn lailla, rajaa vailla. Rajansa on siis älylläkin, hallaisilla. Täysi-ikäistyykö ihminen, kysyi Immanuel Kant. Nykymaailman opeilla, rajanvedoilla, ulostyönnöillä (push back) pysyy kakarana ikuisesti. 


Olli Rehn 

Huokuu harkintaa ja turvaa, kekkosmainen. Hänet miltei jo valitsin. Mutta railojakin repee kuin keväisessä jäässä:

Rehn pitää ansionaan Sipilä-kikyn pääneuvottelijuutta. EU:n talouskuripolitiikan aikaan hän oli komission varapuheenjohtaja, tuskin moitti sanallakaan kurjistamispolitiikkaa. EKP:n neuvoston jäsenenä tuskin ymmärsi ja tuskin vieläkään millaisen ihmisiä kurjistaneen rakennusyhtiöiden villin lännen EKP:n katteettoman taivasrahan jako (quantitative easining) päästi valloilleen. Taivasrahan jaon seurauksena nyt suuri osa kansaa on menettänyt elämäntyönsä, varansa, säästönsä, elämänotteensa. Työmarkkinat ovat Rehnille kaikki kaikessa. – Ei, me olemme almatuuvoja.

Rehniä vaivaa ekonomismin harha. 

Nykyinen ekonomismi on historian harha-askel samalla tavoin kuin siirtolaispolitiikka, pakkolennätys Ruandaan (Britannia). Näissä asioissa Rehn ei ole ajattelun uudistaja. Ei sitä ole muutkaan, ei Stubb, ei Haavisto, ei Urpilainen, ei Niinistö.

Helsingin kirjamessujen vaalipaneelin viimeiset sanat pääsi lausumaan Olli Rehn. ”Kansakunnan kahtiajaon selvittäminen annetaan Anu Kantolan ja Juho Saaren tehtäväksi”, hän ehdotti. – Huh huh. Tätä tasoako on politiikan ’huipulle’ pyrkivien tietämys akateemisesta asenneilmastosta. Alepantytöt, toimiston tytöt, ovat Saaren mielisanontoja. Savon lyhytselkäiset hevoset, julistaa Kantola valtion rahoittamassa tiedejulkaisussa. Kansakunnan ylimmät jakajat löytyvät yliopistoista, tekevät sen tieteen nimissä.

Jos Rehn presidenttinä saisi tuekseen ajattelua uudistavien ihmisten avun – mieluummin taiteilijoita kuin akateemisia –  niin ehkä sitten.


Jutta Urpilainen

Ketään ei jätetä, hokee Urpilainen. Helppo uskoa. Ei tarvitse jättää koska jätitte jo aiemmin. 

100 vuotta sitten Euroopassa rakennettiin suoritusyhteiskuntaa. Viimeiset 60 vuotta on rakennettu demareiden työyhteiskuntaa. Työ -sanaan vedoten  on pystytetty muuri toisensa jälkeen. Jokainen muuri on heittänyt osan kansaa ulos.

 – Työeläke sulki ulos erilailla elävät ja erilaista työtä tekevät.
 – Ansioperiaate: totuttu ’elintaso’ säilyy kuolemaan saakka, eriarvo betonoidaan eliniäksi.
 – Työmarkkinajärjestöt, kolmikanta, sopimusyhteiskunta = demokratiat ovat keisarin vaatteet.
 – Työeläkeyhtiöt: rahastovalta määrittää rakentamisen, investoinnit, hurlumheit, paratiisit, yhteiskunnan sisällön, rajaa elämisentavan valinnat.
 – Työterveys: tähän ette koske, pysykää sotessanne. Lehdon komitea nurin, tilalle Lauri Ihalaisen sosiaalitupo. Mika Salmisen suu kiinni. Kirjelmät: EK + SAK + STTK +Akava.
 – Työterveyslaitos: valta on meillä.
 – Liittojen ja säätiöiden ns. yleishyödyllisyys. Verovapaat osingot ja myyntivoitot, satojen miljoonien veroetu, siis valtion tuki joka vuosi. Me muut maksamme samoista tuloista veroa 25-30-33 % ja sen päälle vielä tuon valtion tuen.
 – Kojamon verottomat miljardit. Kapitalismin korkein kukkanen ay-vedolla, siinä se yleishyödyllisyys. 

Näin meidät on jätetty. Ei tule ääntä. 

Ylpeitäkin osaatte olla.
Antti Lindtman: ”Kerromme Suomeen tuleville ylpeästi suomalaisen yhteiskunnan pelisäännöt. Niitä on jokaisen noudatettava.”
Pakolla on monta nimikettä. 


Pekka Haavisto

Onttopopulismia, kaunopuhetta. 
Rauhansovittelijuudesta on nättiä puhua, Haaviston lisäksi nyt myös Stubb. Onko tutkittu sovittelujen tuloksia ja niiden kestävyyttä – mainio aihe Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvostolle. 

Ahtisaari: Indonesia, Aceh, Namibia. Entiset riitapukarit tulivat Ahtisaaren hautajaisiin yhdessä.
Haavisto: Sudan, Darfur. Sisällissodat entistä pahempia? 

Vihreät on virran tyven. 


Li Andersson

Humaania puhetta. Onko kantavuutta ja vaikuttavuutta? 

Sotien jälkeisenä aikana Vasemmistoliiton edeltäjällä (SKDL) oli kulttuurista painoarvoa, johtajuutta, kansankulttuuria, sivistyskauppakin Simonkadulla. Nyt Vasemmistoliitto pyristelee 8 % lokerossa. Mihin katosi syvempi tiedollinen ja sosiaalinen näköala? Hivuttautuminen kapean ekonomismin, sitten kapean ekologismin vietäväksi, tukiköllöttelijäksi puolueiden tavoin, koneiston rasvaajaksi. Älyllistä irrottelua ei ole, ei edes pyrkimystä. Johtajiston tyydytys tulee mukanaolosta piireissä, Anderssonilla kiire A-studioon.  

Vasemmistoliitto on kieltänyt opetuslapsensa kolmesti: 1)  syväsuomi, 2) tehtaiden väki, 3) tietämys, oppineisuus, uusajattelu. Jäljelle jää turkuhenkinen jatsiväki. 

Olli Rehnin vaalitentistä Li Andersson saisi hyvän neuvon: katsoa ihmisiä silmien tasalta. Jos joutuu istahtamaan pöytään, jossa on muitakin, tapoihin kuulua huomata muut. 

 

Voisiko vaali kulkea näin: 

Edelliset kirjoitukset:
Ehdokkaat luopuvat vaaleista yhteistuumin
Kuka on aikamme Kerttu 

juhanikahelin
Sitoutumaton Helsinki

Kirjasessa 'Männyntaimi ylevöi - runollisuus maailmoissa' kerron käynneistäni maailman etäkolkissa ja valokuvista: kuubalaistyttö sokeritehtaan raunioilla, flamingot Atacaman suolajärvillä, teleskoopit Andien huipulla, avioparin tyyneys Tahirin aukion museossa, Tutankhamon Kuninkaiden laaksossa, pallopelit Sansibarin rannoilla, orjamuseo, kannabisviljelmä Kanadassa, Tyko Brahen jäljillä Venin saarella, tupakki USAn ulkoministeriön rapuilla, impivaara Suomessa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu