Kirjallisuuspoliittinen ohjelma – Hyvästi Kirjailijaliitto

Suomen Kirjailijaliiton toiminnanjohtaja Ilmi Villacis kirjoitti HS:ssä: 

”Suomessa pitää laatia ensimmäinen kirjallisuuspoliittinen ohjelma, jotta kirja-ala ja kirjallisuus nousisivat poliitikkojen pöydille ja hallituksen asiaksi. Kyse on .. koko kansakunnan henkisestä kestävyydestä ja vahvuudesta.”

Villacisin ehdotuksen mukaan kirjallisuus olisi politiikalle alisteista ja alempana. Asetelma nöyryyttää ihmisten ajattelua, kirjailijuutta ja taidetta. Jos näitä kahta asiaa – yhtäältä taide ja mielikuvitus, toisaalta politiikka – halutaan arvottaa niin menikö Kirjailijaliiton asteikko väärinpäin. Taide ja mielikuvitus edeltää politiikkaa, on kuin majakka pimeällä merellä.

Villacisin mukaan poliitikkojen pöydälle pääsemisessä on jopa kyse ”kansakunnan henkisestä kestävyydestä ja vahvuudesta”. Tuollaiseen kansakuntaan minä en suostu kuulumaan enkä tuollaista kirjallisuutta kaipaa.

Kirjailijaliiton puheenjohtaja Sirpa Kähkönen vaihtui juuri Ville Hytöseksi, vastaehdokkaana oli Virpi Hämeen-Anttila. Jos olisin puheenjohtaja sanoutuisin Villacisin ehdotuksesta irti. Joko toiminnanjohtaja tai puheenjohtaja lähtee, sanoisin. 

Mitä teki Ateenan Sokrates? Joi mieluummin myrkkymaljan kuin kuunteli Ateenan poliitikkoja. Mitä teki Ovidius – moitti Kunnioitettua, lähti maanpakoon, nousi laivaan palaamatta koskaan. Mitä teki Dante – pakeni Firenzestä kirjoittamaan jumalaista näytelmää. Mitä teki Ranskan Racine – pierurunoja peruukkikuninkaille. Mitä teki Irlannin Swift? Mitä tekee USAn deLillo tänään – kertoo maailman henkisen tyhjyyden (kirja Hiljaisuus). Mitä tekevät Suomen Eeva ja Tanja – kirjoittavat Huolenpitoja, irtoavat. 

Kirjallisuus ja heidän liittonsa on vajonnut etujärjestöksi Akavan, SAK:n, STTK:n, EK:n, Kauppakamarin ja puoluetuen nostajien lailla. 

Kirjamessuille oli masinoitu päättäjäpaneeli. Koreografiasta näki että tarkoitus oli puhua suuria. Eturiviin kasautui mustapukeista ravattiväkeä. Puhetta johti messujohtaja Ville Blåfield, tämä Ylen aamun valistaja. Panelisteina olivat Sanni Grahn-Laasonen, Nazima Razmyar ja Mari Holopainen. Helsingin valtakonsortio siis. 

Blåfield aloitti lukemalla Villacisin kirjoituksen. Kannatatteko tätä, hän kysyi. Antiikin kuoron lailla panelistien kuoro vastasi: kannatamme lämpimästi.

Mari Holopainen todisteli idean suuruutta myös näin: ”onhan meillä perinnepoliittinen ohjelma ja arkkitehtuuripoliittinen ohjelma, miksi ei myös kirjallisuuspoliittista”. 

Sanotunlaiset ohjelmat ovat valtiovetoisia. Mikä on niiden merkitys ja vaikutus? Keitä ovat ’sidosryhmät’ jotka ohjelmia rustaavat? Onko taiteilijuus, kirjailijuus ohjelmoitava asia? Millä tavalla olet huomannut ohjelmien koskettavan itseäsi?

14.11. (siis nyt marraskuussa) olin Suomalaisen Tiedeakatemian energiaillassa Säätytalolla. Keskustelun päätteeksi Peter Lund äityi tuomitsemaan vallan keskityksen Suomessa. Valta on keskitetty valtiolle ja valtio itsessään on keskitetty. Keskusvalta pitää hajottaa ja valta palauttaa ihmisille, julisti Lund (linkki keskusteluun). Illan teemasta johtuen Lundin kritiikin pääkohde oli energia-asiat, mutta yhtä hyvin ihmisten syrjäyttäminen koskee Suomessa jokseenkin kaikkea: sosiaaliasiat, aluerakenne, vesistöt, metsät ja taiteen kenttä laidasta laitaan. Suomi on suljettu maa. 

Sulkeuman siivelle mankuu Kirjailijaliitto. Poliitikoilla sormet jo syyhyää.   

Kävin Espoon Tapiolan Jousenpuistossa katsomassa rakenteilla olevia asuintaloja. Puistatti. Oli pakko ottaa kuvia. Voiko ihmistä syvemmin typistää ja alentaa. Pieniä valkoisia ahdistavia hiirenkoppeja (kuva). Tällaista ’arkkitehtuuria’ on rakentaminen pääkaupunkiseudulla. Ja maassa on arkkitehtuuripoliittinen ohjelma. Miksi siinä ylipäänsä on sana poliittinen?  Ehdotan säädettäväksi lain jolla kielletään yhdenkään valko-asunnon rakentaminen hiilineutraaliin vuoteen 2035 mennessä.

Entä millaista jälkeä tuottaa perinnepoliittinen ohjelma? Suurin osa Suomea on pusikoitu, nykykielellä ennallistettu. Perinnettämme kutsutaan joutomaaksi. Joutomaalla asuu joutoväki, vajaatuottoinen.

Kirjallisuuspoliittinen ohjelma – maltammeko odottaa. 

Lisää sarjaviihdettä, suoratoistoa, yellowsia, bigiä, temppiä, cocktailia. Haluatko miljonääriksi. Pitääkö olla huolissaan. Johtava kirjailija Jari Tervo ja luova johtaja Jani Halme lentelevät helikopterilla Ylen laskuun ympäri persusuomea kertoen ihastuksensa meille kaikille. Kansallisteatterin kansallinen juhlavuosi, juhlintaan ei studia generalia riitä, Miina Sillanpään sanoin alkeellisten olojen kansassa läikähti riemu, riemua on vaikea kuvailla, ei apua anna edes Kirjailijaliiton stipendi. Ihmisen tehtävä maailmassa on viihtyä, sanovat kirjailijat Kalle Kinnunen ja Jussi Ahlroth. 

Kirjallisuuspolitiikka – eikö tämä sana ole absurdi. Ajatteleva, kirjoittava, kuvittava, säveltävä ihminen on itsessään suvereeni, ihmisoikeutettu. Väliin ei politiikalla ja poliitikoilla ole asiaa eikä oikeutta.

Taiteen vapaus on turvattu, sanoo perustuslaki. Jos näin on, niin kuinka voi olla kirjallisuuspolitiikkaa, taidepolitiikkaa, tiedepolitiikkaa, arkkitehtuuripolitiikkaa? Eikö perustuslain tarkoitus ole olla turva ihmisille politiikkaa, poliitikkoja ja ohjelmointia vastaan. Nyt kirjallisuutta vaaditaan hallituksen asiaksi. Vaatijoina kirjailijat itse, etujärjestö. Vaatimus on ihmisten oikeuksien vastainen, laiton. Kirjamessuilla käsiään hypistelee kolmikko Grahn-Laasonen, Razmyar, Holopainen. Suomessa ei ole häpyä, ei oikeutta. Oikeusvaltioksi he tätä kutsuvat.

Kulttuuri ei ole myöskään ’ala’, ei sektori, ei prosentti bkt:stä. Kirjallisuus – yhtä hyvin musiikki, kuva, elokuva – on olemisen tapa ja sisältö, mielikuvitus, kekseliäisyys, olemista joka lävistää kaiken ja kaikkea, edeltää kaikkea.

Luoja meitä ohjelmilta varjelkoon.

Taannoin kirjamessuilla Elina Jokinen kertoi väitöskirjastaan Vallan kirjailijat.


Lähteitä

Ilmi Villacis: Suomi tarvitsee kirjallisuuspoliittisen ohjelman. HS 23.10.2022.

Ville Hytönen on Suomen Kirjailijaliiton uusi puheenjohtaja.

Elina Jokinen: Vallan kirjailijat.

Selostus Vallan kirjailijoista Kiiltomadossa. 

Suomalaisen tiedeakatemian energiateemailta 14.11.2022.

Huolenpitoja 

Messusarjaa:
Kahdeksan kuplan Suomi – pahan olon lähde.

+6

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu