Kuka (ei) saa puhua Helsingin Sanomissa, Ylessä, MTV:ssä, eduskunnassa, yliopistolla

Maryan Abdulkarim ei suvainnut esiintyä  Ylen aamussa Timo Soinin rinnalla ja jättäytyi ohjelmasta pois. Uutisen nähtyäni kysyin, miksi vasta nyt, miksi ei jo aiemmin?   

Lähtönsä syyn Abdulkarim kytkee vaalitulokseen vuonna 2011. Ps-voiton myötä sallitun puheen raja siirtyi, hän väittää. Timo Soini loi tilaa ihmisille, jotka normalisoivat rasismin ja naisvihan. 

Mielestäni Abdulkarim antaa väärän kuvan ps-voiton syistä vuonna 2011. Yritin oikaista kuvaa lähettämällä Helsingin Sanomien keskusteluosioon seuraavan kommentin: 

”Perussuomalaisten hyvä menestys vuoden 2011 vaaleissa oli pääosin vähävaraisen ja syrjäytetyn kansan protesti. Läntisessä demokratiassa ei siedetä köyhän kansan protesteja.

Millä oikeudella ja perusteella samalla henkilöllä (esim. Abdulkarim) on kuuden vuoden ajan oikeus mainostaa omia näkemyksiään Ylen kanavilla? Onko meillä muilla vastaava oikeus, edes yhtä ainoaa kertaa? Ei ole. Tämäkö on yhdenvertaisuutta? Ei ole. Tämä on räikeää eriarvoisuutta.”

HS ei julkaissut kommenttiani. Muiden kommentteja HS on julkaissut kuutisenkymmentä (linkki). Tätä on Helsingin Sanomien sananvapaus ja sensuuri Suomessa. Tällaiset teot jäävät pysyvästi mieleen ja tulevat myöhemmin vastaan.

Vuoden 2011 vaalien alla työskentelin eduskunnassa. Edustajien puheita seurasin tarkasti, luin niitä myös jälkikäteen ja tallensin. Tuskin ainoakaan Timo Soinin puhe jäi tutkimatta. Soinin useimmin toistama teema vaalien 2011 alla oli sosiaalinen eriarvoisuus. Viisaat kutsuvat sitä populismiksi. Mielestäni se oli ansiokas ja aiheellinen teema. 

Ps-voitosta 2011 vaaleissa en yllättynyt. Voitto olisi voinut olla suurempikin. Perussuomalaisten äänestäminen oli vähävaraisen ja syrjäytetyn kansan ilahduttava protesti. Abdulkarimin syytökset vaalitulosta vastaan halveeraavat vaaleissa äänestäneitä.  

Heti vaalien jälkeen Heini Junkkaala masinoi vaalitulosta vastaan mielenosoituskulkueen Kiasmalta eduskuntatalolle. Seurasin marssia kadun varressa järkyttynein mielin. Tätäkö on helsinkiläisen kulttuuriväen demokratiakäsitys? Koin mielenosoituksen iskuksi myös omaa sosiaalista taustaani vastaan. Aiemmin olin samaistunut Helsingin kulttuuriväkeen mutta tuo marssi katkaisi samaistumisen kertaheitolla ja ikiajoiksi. 

Helsingin kirjamessuilla Elinkeinoelämän Keskusliiton masinoima Minna Canth -palkinto annettiin Maryan Abdulkarimille. Minna Canth taisteli savolaisen työkansan puolesta. Jos samainen työkansa hädissään ja viattomuuksissaan äänestää perussuomalaisia, osa Helsingin kulttuuriväestä herjaa heitä samalla kun sujauttaa EK:n  palkintorahan taskuunsa. Sellaista Minna-taistelua tänään.

Helsingin yliopiston Tiedekulma-kanavalla yliopiston professori julistaa että populismista (siis ps) on päästävä eroon. Samalla professori kehuu maailman parasta sosialidemokratiaa (Ruotsi). Tätäkö on tieteellinen totuus ja viestinnän tutkimus Suomen yliopistoissa? Hyvänhyvyyttään professori Kantola ilmoittaa että he työstävät uuden kansallistarinan populismin tyhjiön täytteeksi ja kertovat sen meille. Kuulemma kansa ei osaa elää ilman tarinaa. Voi miten uhrautuvaista!

Professori Kantolalle sanon: emme ole tarinanne tarpeessa. Edellinenkin tarinanne – olette nimenneet sen Suomen menestystarinaksi jopa Suomen akatemian hankkeissa ja tieteen nimissä – on epätotta. Anu Kantolan puheisiin joutuu pakosti palaamaan. Itse asiassa tarinan siemenen löytäisi tiestulkoon kommentistani jota HS ei päästänyt julki.  

Tällaista valikointia harrastaa HS, Yle, yliopisto ja Suomen akatemia.

Arvelen tuntevani Ylen aamun ja MTV:n uutisaamun sisällöt ja muunkin ohjelmapolitiikan hyvin, vuosien päivittäisellä seurannalla. Välillä joutuu vaihtamaan Puopolon kanavalle, kun Ylen aamussa samat henkilöt pälppäävät poliittista kuvaansa vuodesta toiseen (Abdulkarim 6 vuotta), muka kulttuuritietämyksenä. Kerrankin Ylen aamun Jälkinäytöksessä Kalle Kinnunen, Jussi Ahlroth ja Karri Miettinen kertoivat suupielet leveinä että ihmisen tehtävä on viihtyä. Viihtymisen keino on tuijottaa suoratoistosarjoja vuorokaudet ympäri.

Viime aikoina olen lukenut, lukenut ja lukenut yhtä kirjaa, Irene Vallejon Papyrusta. Köykäiseltä tuntuu maailman nykyhenki Irenen aatelmiin verrattuna. Kulttuuriväki ylevöittää itsensä viihteellä. Tv on täynnä nato-öyhötystä, kuunnella sitä ei jaksa. Risto E.J. Penttilä on kanavilla joka aamu. Öyhötys kääntyy nato-fiaskoa vastaan. 20 vuoden päästä Tervo ja Halme tekevät suoratoistosarjan öyhötyskulttuurista, joka alensi mielemme.

 

Maryan Abdulkarim: Kiitos ja hyvästi.

Maryan Abdulkarim jätti Ylen Jälkiviisaat ohjelman protestiksi Timo Soinin mukaantulolle. HS 13.5.2022.

Miksi tyytymättömyys politiikkaan lisääntyy Suomessa ja Ruotsissa. Kalevi Sorsa säätiö / Anu Kantola / Lisa Pelling. Video Tiedekulman sivulla.

Irene Vallejo: Papyrus.

Juhani K: Te Kristuksen morsiamet, menkää ja kohdatkaa heidät. Puheenvuoro 28.4.2011.
(kirjoitettu heti 2011 vaalien jälkeen, neuvoksi ps-vastaisille mielenosoittajille )

+24

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu