Kuvia Vapauden saarekkeelta

Aikamme ihmiskuva on kapea, yksioikoinen, vailla taiteellista vaikutelmaa. Sama koskee yhteiskuntakuvaa. Keskustelu Suomessa on instituutiolähtöistä, rajautunutta. Instituutiot tappavat ajattelun. Vierasta tämä ei ole tieteessäkään.

Älyllinen kohmetus tuottaa oikeaoppisuutta ja ylenkatsetta. Oikeaoppisuus verhoutuu hokemiin ja kielikuviin: päästövelka, kestovaje, elvytys, green deal, vihreä siirtymä, ekologinen jälleenrakennus, systeemiset muutokset, kompensaatio, oikeusvaltio, vakaus.

Ylenkatseesta seuraa syyllistäminen. Mikä sammutti keskustelun IPCC-raportista: valikoiva syyllistäminen, ohisaloilu. Syylliset nimettiin lähipiirin ulkopuolelta, kaukaa, maan äärestä. Miksi ette syyllistä kaupunkien monikymmenmetrisiä betonitorneja, asfalttia, katujen pörräystä, satamien huvipaatteja, kännyn kantajia.

Miten toimia oikeaoppisuuden edessä? 1) alistua, 2) paeta, 3) vastahyökätä, 4) synnyttää parempaa ajattelua ja toimintaa.

Yksi tapa on astua sivuun, hakea tarkastelupisteitä toisaalta ja muotouttaa uudenlaisia katsantotapoja.

Alla olevia kuvia otin esittääkseni yhden tarkastelupisteen sieltä kaukaa, syyllistettyjen elämänpiiristä.

Ihminen ei ole valtion, ei valtioneuvoston, ei oikeaoppisuuden sätkyläinen. Ihmisellä on oma tunto, oma tahto, oma kokemus, oma toiminta. Paikan ja toiminnan, jota oikeaoppiset syyllistävät, voi kokea vapauden saarekkeena, paikkana luoda luomakuntaan kauneutta.

Tästä pääset kuvastoon Vapauden saarekkeelta.

Valokuviin liittyy laajahkot kommentaarit sekä lopuksi historiallisia rinnastuksia:

  • Irlannin nälänhätään 1800-luvulla
  • maaseudun ja pientalouden tuhoon antiikin Roomassa
  • Helsingin pakkauspolitiikkaan (ihmiset pakataan)
  • Oikeaoppisten harjoittamaan vaientamispolitiikkaan ennen ja nyt

http://www.essee.net/MT%201%20koe.html

 

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu