Läntisen maailman murhenäytelmä: herkkyyden kato

Ihmiskunnan historia viimeiseltä sadalta vuodelta ei pelkisty hyvinvoinniksi, ei edistykseksi, tuskin ilmastonmuutokseksi. Ihmiskunnan historia tiivistyy kahteen sanaan: herkkyyden kato.

Saksassa on tehty tv-sarja Bauhaus. Yle esitti sen tammikuussa 2020. Sarjan viimeisen osan jälkeen lyyhistyin sohvalle, se oli niin koskettava.

Pääosin sarja nojaa aitoihin tapahtumiin. Se on monitasoinen ja siksi sitä voi katsoa monella tapaa: Saksan ilmapiirin kiristyminen, vihan leviäminen, syntipukkien etsiminen, poliittinen historia, taidehistoria, mielikuvituksen irtiotot aiemmasta maailmasta, ihmisten tunnereaktiot, vapauden ja tasa-arvon kuohahdukset, naiseuden rooli, sopeutuminen ja alistuminen, ihmispsyyken moninaisuus, sinnikkyys ja taistelevuus, ihmismielen hauraus.

Sanalla sanoen: Bauhaus kuvaa herkkyyden katoa nykymaailmassa. Elokuvassa se ilmenee pieninä eleinä ja ilmeinä joita kaikkia ei sellaisiksi ensi katsomalta huomaa. Se ilmenee myös tapahtumien kulussa, ihmispersoonissa ja ihmiskohtaloissa.

Dörteen, naispääosaan tiivistyy maailman traagisuus. Elokuvassa Bauhausin johtaja Gropius sanoo Dörten kuolleen 1941 Rostowissa infektiotautiin, liekö totta vai fiktiota. ”Haluan tulla Dessauhun opettajaksi”, oli Dörten viimeinen pyyntö Gropiukselle. ”Katson mitä voin tehdä”, vastaa Gropius neljä kertaa, eikä muuta. Noissa sanoissa oli julmuutta ja haurautta yhtä aikaa, syvää tragiikkaa. Julmuuden taustalla oli ajan olot. Dörte kuohahteli kokemistaan vääryyksistä mutta oli myös puoliksi juutalainen.

Elokuvan lopussa Gropius laahautuu kodissaan yläkertaan, on yksin, kykenee vaivoin istahtamaan vuoteelle, katse suuntautuu tauluun seinällä. Taulu on peräisin Bauhausista ja tuo mieleen herkät muistot. Ajatuksineen mies vajoaa itseensä, muistoihin ja kaukaisuuteen. Kaipuu siihen mikä jäi tapahtumatta, suru, muistamisen arkuus ja epätietoisuuskin täyttää huoneen. Lohtua ei ole. Dörte on poissa. Vaimo Ilse on lähtenyt ”hälinää pakoon” talosta jossa ei kuulu hiiskaustakaan.

Dörten kohtalo, kuohahtelevuuden ja taiteellisen etsinnän vajoaminen tyhjyyteen ja ikääntyneen Gropiuksen vaipuminen kaihoon ovat hieno kuvaus maailman herkkyyden kadosta, kaipuusta siihen mikä jäi tapahtumatta. Kuvaus on hienovaraisesti puettu ihmispsyyken tasolle, sisäisesti koetuksi.

Miksi sinä valehtelit? Gropiusta haastatellut paparatsitoimittaja syöksyy vielä kerran tinkaamaan. Teet kuolemaa, vietkö salaisuuden hautaan, paparatsi jatkaa metoo-tyylillä. Gropius ei valehdellut. Asia oli hänelle niin herkkä, niin hauras, niin arka, vaikeasti ajateltava tai myönnettävä edes itselle että hän ei kyennyt puhumaan. Oli jäätävä mykäksi tai alettava jaaritella – kuten toimittaja häntä syyttää – taidehistoriasta, mistä vaan. Toimittajalla ei ollut oikeutta tingata, hänen herkkyystasonsa ei riittänyt ymmärtämään miehen psyykeä.

Menen kirjastoon etsimään Bauhaus-kirjoja. Löydän ‘Modernin arkkitehtuurin historian’. Gropius joutui siirtämään koulun Weimarista Dessauhun, joutui eroamaan ja pakenemaan Berliiniin, sitten USA:han. USA:ssä hän piirsi Harvardin yliopistolle Graduate Center -rakennuksen. Mainitun kirjan kirjoittaja h.f.ullmann sanoo näin: Bauhausin henki on poissa. Sankarillisuutta palvovien ideologioiden kauhujen jälkeen (maailmansota ja kansanmurhat) tyylin vaisu sävy näytti olevan oikea vastaus. Rohkea modernismi oli muuttunut tyyliksi joka toistui samanlaisena missä tahansa.

Sankari-ideologiat, palvonta, kauhu, vaisuus, samanlaisuus. Tässä on läntisen historian broadway, laajakaista.

Suomesta löydämme saman kehityskulun. Eduskuntatalo on sankaruutta palvovan ideologian tuotos, mahtipontia, korkeat pylväät ovat sulkeutuneisuuden ilmentymä. Jos oikein muistan, niin Dessaussa oli samanlainen mahtipontisuuden palatsi, natsihallinnon rakentama, mäellä kuten arkadia. Sankarillisuus katosi maailmansodan mutahautoihin ja meren syvänteisiin. Tilalle tuli vaisuus ja samanlaisuus. Räikeimmillään tätä kuvastaa Pasilan Triplan julkisivu etelään. Jätkäsaaren vankilamaiset talot. Kalastajasataman tummien talojen synkkyys. Kymmenin tuhansin rakennettujen asuntojen täydellinen samanlaisuus, pelkkää valkoista, pahempaa kuin sairaalassa, avokeittiö seinämällä, kalseutta huokuva olohuone. Siinä on Bauhausin iloisen hengen, kokeilevuuden ja värileikkien perintö, siis kaiken tuon vastakohta. Tylsyyttä. Tylsyyttä. Tylsyyttä. Elokuvan Dörte oli maalannut teatterisalon katon värien matemaattiseksi leikiksi. Hänet pakotettiin peittämään värit synkänharmaalla. Tätä sinä et voi tehdä minulle, hän huusi johtaja Gropiukselle monta kertaa. Huudahduksessa oli piilosanoma, pohjattoman rakkauden julistus joka oli molemminpuolinen. Heidän rakkautensa oli niin syvä että se saattoi ilmetä vain katkerana riitelynä.

Ihmisen psyyken herkkyyksiä ei nykyinen maailma, sen valta ja hallinta tiedosta, ei ymmärrä, ei halua kuulla.

Läntisen maailman murhenäytelmä tiivistyy kahteen sanaan: herkkyyden kato.

Bauhaus, tv-sarja. Yle Areena. 

Bauhaus. Wikipedia.

Walter Gropius. Wikipedia.

h.f.ullmann: Modernin arkkitehtuurin historia.

* * *

1980-luvulla joukko suomalaisia retkeili viikon ajan Itä-Saksassa (DDR) Bauhausin jäljillä: Weimar, Dessau, Berlin. Jos oikein muistan, Weimarin kaupungintalon edustalla oli kahta miestä esittävä patsas. He olivat Goethe ja Schiller. Schiller kirjoitti ‘Kirjeitä esteettisestä kasvatuksesta’. Tiedossani on yksi ainoa suomalainen joka on tutkaillut Schillerin maailmankuvaa ja kirjeitä. Hän teki aiheesta opinnäytteen (terveisiä Opettaja-lehteen).

Suomalaiset nykypoliitikot, kaavamonopolistit kunnissa ja erityisesti Helsingin kaupungin koko johtajisto olisi hyvä laittaa esteettisen kasvatuksen peruskurssille. Bauhausin henki ei ole vain estetiikkaa, se kumpuaa ihmispsyyken moninaisuudesta.

* * *

DDR:stä vielä:
 Muistaakseni Weimarissa oli myös Goethen kotitalo, museo jossa käytiin. Dessaussa, jos oikein muistan, oli kansallissosialistien rakentama, Suomen eduskuntataloa kovasti muistuttava linnake. Berliinin keskustassa ihasteltiin valtaisaa joutomaa-aluetta, jolla jänikset juoksentelivat. Jänisten oli kiittäminen Berliinin muuria joka jätti itä- ja länsiosien väliin suuret alueet tyhjäksi. Tänään tuo alue on täyttynyt konkurrsikypsän Deutsche Bankin palatseilla. Näimme Berliinissä myös jykevän teräksisen rautatiesillan joka oli sahattu poikki, siinä oli raja jota juna ei ylittänyt. Rajalla oli myös Checkpoint Charlie, suomalaispasseineen bussi pääsi läpi. Parin korttelin päässä on tänäkin päivänä nähtävillä kansallissosialistien komentokeskus tai mikä se tarkkaan ottaen oli.

 

Dörte – kuohuva taistelija
juhanikahelin

Valt. lis. Jos haluat tulostaa, mene sivustolle <a href="http://www.essee.net" title="www.essee.net">www.essee.net</a>. Jutut koottuina myös: <a href="https://essee.wordpress.com/" title="https://essee.wordpress.com/">https://essee.wordpress.com/</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu