Luokkanousijat

Seuraavaksi Kallion lavalle nousee Kallio.

 – Minä hölmö, läksin Pressiin. Lavalle oli tulossa hän, jonka poseerausta Sanna Marin joutui pyytämään anteeksi. Kuvasta en välitä, rinnoilla tai ilman. Sen sijaan: miksi häntä kierrätetään lavalta lavalle? Kuka houkutteli? Kallion lukiolaiset, Kosmos, demarit, Blåfield? Poistuvatko lukiolaiset paikalta kuten Iida Rauman tullessa. Rauman kitinä ei heihin uponnut. 

Kotileikki -kirja on valmiina hyllyssäni, SKS:stä napattu. Selaamiseksi jää. Kirjoitimme aineita alakoulussa mekin.  

Hiljennymme kuulemaan kallio-fiktiota: 

Järvenpäässä on Suomen suurin Tokmanni. Se oli meidän suuri ylpeydenaihe. Järvenpäässä on myös McDonalds. Lisäksi on kolme vaatekauppaa ja pankki. Järvenpään aseman kahviosta ei vieläkään saanut kauramaitoa. .. Tokmanni ei ollut enää Suomen suurin, sillä suurempi oli tullut muualle. Kultamokka oli kadonnut myynnistä, joten veimme mummille kolme pakettia Juhlamokkaa.

Eurooppalainen fantasia ponnistaa Järvenpäästä. 

Kerran yritin lukea Emmi Itärannan Kuunpäivän kirjeitä. Kesken jäi, palautin kirjastoon. Kallion Kotileikki ei häviä Kuunpäivälle. 

Kalliota juoksutettiin lavalta lavalle kuin Attea muinoin. Eduskuntavaalit lähestyvät, demarit tarvitsevat loppukiriä, vauhtia työväenkulttuurista. 

(Mitä on työväki? Virastossa kaverini ja minä liimasimme ovenpieleen sanan Dalitit – tarkoittaa kastien alapuolella olevia. Dalitittien johtajista yhdestä tehtiin oikeuskansleri, toinen sai potkut.) 

Ahokkaalla oli sanoma: rikkaruohot on puutarhasta kitkettävä. Kitketty on minutkin. Ilmastoaktivisti en Aten lailla voi olla, koska olen tunkiolla. Eikä ole nahkahousuja. 

Natalia täyttää kanavat: Yle, MTV, Nio, Aamu, MeNaiset, Anna, Gloria, Kesäranta, Cocktail. Outoa olla varakas. Kaukana ovat Kahdeksan Kuplan putoajat. 

Kannattaa verkottua. Verkottumalla löydät tapoja säästää. Säästää voimme tila- ja matkakuluissa, pääministeri raportoi. 

Miten ymmärretään tasa-arvo? Entä eriarvo? Arvoille sinänsä hailee. Eniten huvittaa yliopistotutkijat. Väittävät, että eriarvoisuus mittautuu tuloilla. Enemmän – näin väitän minä – eriarvo määrittyy sillä kuka nostetaan esille ja kutka säilötään Eriarvoisuusvarastoon (nettisivusto Koneen Säätiön tuella). Varastossa ehdin olla hetken kunnes dekaani heitti minut sieltäkin ulos. 

Nyt olen kadulla. Kerään pulloja. Pulloilla saan sinihomejuustoa Citymarketista. Marketista olemme ylpeitä, se on Suomen suurin. Lasken pullot, olen laskija. Laskennossa minulla oli lukiossa ysi tai kymppi, en muista kumpi. 

Luokkalaskuni on jäänyt kohtuulliseksi, koska liukuni alkoi Kallion juurelta. Tonkan kuljetin pyörään sidottuna. Herkkuni on Saarioisten maksalaatikko. Jouluksi ostan useamman, vien Pohjois-Karjalaan. Kirjapiireihin minua ei ole natalian lailla pyydetty. 

 

(Lopeta lukeminen tähän, siirrytään totta-osastolle)

Totta on. Tampereella en käynyt vuosikymmeniin sen jälkeen kun pääsin irti yliopistosta. Albertinkadun revisionäärit houkuttivat minut Helsinkiin (erehtyyhän viisaammatkin). Järvenpään sillanalukset tunnen paremmin kuin kenkään natalia. Kammo iski taas. Vuosikymmenen olemme nyt nauttineet kluuvin ja tiedekulman älystä. Kerran koitti hetki että oli pakko käydä Järvenpäässä, en muista miksi. Oudompaa tunnetta en ole kokenut. Kävelemällä kiersin keskustan liepeitä. Kuin olisin haudasta noussut. Kuinka saatoin näistä paikoista elähtyä, kuvitella ikuisesti täällä asuvani. Muistin paikkoja, tuossa oli Fennian toimisto, ei se suuri ollut mutta mielelläni sinne menin, tiskin takana oli tyttöjä, kerran vuodessa ne soittivat ja kutsuivat, tiirailtiin papereita, vakuutusasiat huolella läpi. Nyt tuntui kuin olisin haudasta noussut, liidellyt paikkojen yllä kuin enkeli Fassbinderin elokuvassa Berliinin taivaan yllä. Täälläkö kuvittelin eläväni maahanpääsyyn asti, en koskaan muualle lähteväni. On ihminen erehtyväinen. Rintani pakahtuisi, repeäisi ahdistuksesta kuin sittemmin Porvoossa. Sitä ei voi sanoiksi pukea. Järvenpäässä asuessani olin jo kauhulla ajatellut tulisinko haudatuksi Järvenpään hautausmaalle, takimmaista korpea kuin kaatopaikka Espoon Ämmässuolla, alakulon ja unohduksen hiekkamonttu. Mieluummin Jäämeren pohjaan. Kalasatamaan en mene, katson meren täyttöä (eli siis tuhoa) Onnellisten saarta vastapäätä. Liekö kluuvissa auvompaa? Tabermanin monttu lapinlahden rannalla, ei juuri kiinnosta. Hirveintä ovat ne sankarihaudat, mannerheimin tönkkö paasi, valukoon koko rinne mereen, suomen lahteen, lapin lahteen. Kerran pakenin nyyookkiin, natalian american dreamiin. Sieltä saisin kengät 800 eurolla.

Ansionsa kullakin, nousijoilla ja laskijoilla. Ansioperiaate on Suomen johtava aate, kertoo Varman Risto Murto, blokkaaja hänkin. 

Jokohan kallion influensseri on ollut Tampereen aaämkoolla opissa. Nousisi tulot siedettäviksi, ansiot ylemmiksi. Markkinointikumppanuutta antaa Kesäranta, koru kaulaan Sannalle, rinnan puoli tuulettumaan, Suomi nousuun. Blåfield messuille noutaa, vaaliaamu jo lähenee, orpo edellä käy. Onko tiemme orvon tie. Hailee aukee. 

Katleena Kortesuo on oikeassa: eriarvon pesäke on Yle Kulttuuri.

 

Luokkaretkellä

Kovaa tulosta

Viimeinen sana (mukana Katleena Kortesuo). Yle 28.10.2022.

Messusarja:
Irtipäästäjät
Kirjallisuuspolitiikka
Kahdeksan kuplaa

+3

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu