Metsäveroasioissa pakkopaluu paperiaikaan

Metsäveroilmoitukset (tulovero, alv) on muutaman vuoden ajan voitu hoitaa netissä verohallinnon Katso-tunnuksella. Nyt tuo tunnus lopetetaan ja metsäverossa siirrytään Suomi.fi -tunnukseen.

Metsää omistavia perikuntia on Suomessa kymmeniä tuhansia. Joukossa on perikuntia, joiden osakkaista yksi tai useampi on ulkomaan mutta ei Suomen kansalainen. Tällaisia ovat mm. Ruotsiin kymmeniä vuosia sitten muuttaneet.

Katso-tunnuksen käyttöönotto tällaiselle perikunnalle oli tuskaisa prosessi. Piti löytää oikeat ohjeet ja ymmärtää ne, hankkia valtakirjat ympäri maailmaa, syöttää informaatio verohallinnolle oikeaoppisesti, luoda salasanaviidakko ja oppia sitä myös käyttämään. Tähän kului useita työpäiviä. Tunnus kuitenkin toimi kunhan kirjasit tarkasti muistiin miten tunnuslukuviidakko läpäistiin.

Nyt Suomi.fi -tunnuksen käyttöönotto monikansallisen perikunnan tapauksessa osoittautui niin mutkikkaaksi että perikunnan osakkaat päättivät lopettaa yrittämisen ja palata paperi-ilmoittamiseen. Verohallinnon virkailijat ja puhelinneuvojat siunasivat ratkaisun.

Tässä mutkikkuuksia:

Käytin monta päivää verohallinnon ja Suomi.fi -tunnuksen ohjeistojen lukemiseen. Mitä enemmän luin sitä enemmän olin sekaisin. Ohjeista oli vaikea ellei mahdoton löytää selkeää neuvoa miten monikansallisen perikunnan tapauksessa edetään. Yritin katsoa neuvontavideota (webinaaria). Toivotonta, sekoan lisää. Webinaarin neuvot kuulostivat toisaalta naiveilta, toisaalta ammattikäyttäjille tarkoitetuilta (kunnat, yritykset ym). Selkeää vastausta omaan tapaukseemme en saanut.

Pari kolme päivää tuskailtuani menin verotoimistoon jonka luvattiin erikoistuneen Suomi-tunnuksen neuvontaan. Jonotin kaksi tuntia. Kaksi verovirkailijaa aloitti oman tuskailunsa, jota kesti melkein tunnin. ”Olisipa Katso-tunnus saanut jatkaa, se toimi, miksi se piti lopettaa, Suomi-tunnuksen ohjeisto on vaikeampi”, verovirkailijat puhuivat. Lohdutin heitä: otan osaa, olen samaa mieltä. Nettiä plärättyään virkailijat lopulta tulostivat minulle yhden sivun joka näytti jotenkin liittyvän kysymykseeni. Mutta – ja tämä oli parasta – verovirkailijat ja minä päädyimme yhteistuumin siihen, että teemme veroilmoitukset paperilla. ”Se on luvallista”, virkailijat sanoivat.

Perikunnan yksi osakas asuu Viitasaarella. Suomi.fi -sivuston mukaan Viitasaaren verotoimisto neuvoo tunnuksen käyttöönotossa. Mutta Viitasaaren verotoimisto onkin lakkautettu. Tunnuksen valtuuttamista varten osakkaan tulee ottaa valokopio passista ja käydä henkilökohtaisesti verotoimistossa todistuttamassa kopio oikeaksi. Mainitulla osakkaalla ei ollut passia. Hän olisi joutunut hankkimaan passin vain Suomi.fi -tunnuksen hankintaa varten. Viitasaarta lähin verotoimisto on Jyväskylässä, matkaa yhteen suuntaan 100 kilometriä. Puhelimitse veroneuvojan kanssa käydyn pitkän palaverin jälkeen neuvoja oli sanonut että Jyväskylässä on käytävä, ehkä jopa kaksi kertaa. Autolla-ajoa olisi kertynyt 200 – 400 kilometriä, siis vain sen takia että perikunta pääsisi tekemään veroilmoituksen. Kustannus tälle osakkaalle olisi satoja euroja.

Yksi perikunnan osakas asuu pienellä paikkakunnalla Ruotsin Smoolannissa. Hän on Ruotsin kansalainen, ei Suomen. Yritin selvittää ohjeista miten Suomi.fi -tunnukseen tarvittava valtuutus häneltä saadaan, tähän meni päivä tai kaksi. Pitääkö olla Autenthication ja UID, mikä olisi ollut täysi mahdottomuus. UID:tä ei ilmeisesti tarvittaisi mutta mitä muuta. Miten voin laatia tälle osakkaalle lähetettävän valtuutusluonnoksen? Tätä en keksinyt, luonnos kirjautui väkisin omalle nimelleni. Kyseisen osakkaan olisi pitänyt tulostaa luonnos sähköpostista (tulostinta hänellä ei ole). Itse hän tuskin olisi päässyt valtuutusta laatimaan koska se vaatii vahvan suomalaistunnistautumisen. Hänen olisi pitänyt ottaa valokopio passistaan ja mennä henkilökohtaisesti kahden tarkoin määritellyn viranomaisen luo ensin todistuttamaan kopio ja sitten ”laillistamaan” valtuutuksensa (mitähän se on). Mitkä viranomaiset Ruotsissa todistavat ja ”laillistavat”, siitä ei aavistustakaan, ei minulla eikä hänellä. Mistä hän tämänkin tiedon osaisi etsiä ja löytää. Ja jos löytäisi, mistä löytyvät näiden viranomaisten toimipisteet Ruotsissa? Olisiko toimipiste Kalmarin kaupungissa, matkaa yhteen suuntaan 70 kilometriä. Olisiko toimipiste Tukholmassa, matkaa yhteen suuntaan 400 kilometriä. Varmaankin olisi vaadittu kaksi käyntiä, ties jopa kummassakin viranomaisessa erikseen eli yhteensä neljä käyntiä. Autolla-ajoa olisi kertynyt joko 300 kilometriä (Kalmar) tai lähes 2000 kilometriä (Tukholma) tai kaikki kerrottuna kahdella. Ja moinen ajelu siis jotta pieni perikunta Suomessa voi tehdä veroilmoituksen. Perikunnalla on ollut 1 – 2 tilitapahtumaa vuodessa.

Onko tämä kohtuullista? Onko tämä suhteellisuusperiaatteen mukaista? Ei ole.

Perikunnan yksimielinen kanta on: nyt riittää, veroasiat hoidetaan paperilla. Jos ei kelpaa, olkoon kelpaamatta. Loppukoon veronmaksu.

Ketkä tuollaisia tunnuksia ja ohjeistoja laativat ja keitä varten? Istuvat Bulevardin valkaistussa huoneessa kuvitellen että jokaisella on naapuritalossa verotoimisto ja viranomaisvaltuuttaja. Perikunnista he eivät ole kuulleet eivätkä tiedä sellaisten olemassaolosta. Pikkujoulukin painaa päälle.

Verohallintoa on ylistetty digitalisoinnista. Kuka päätti ja miksi Katso-tunnuksen lakkauttamisesta juuri kun se oli saatu jotenkuten toimivaksi? Yllä mainitussa webinaarissa muutoksen syytä ei kerrottu sanallakaan, vaikka yleisökin sitä tinkasi. Muutos tipahtaa taivaalta sadepisaran lailla. Näin toimii viranomaisvalta. Turhia ei selitellä. Maallikot olkoot kuulolla.

Suomi.fi -tunnus kai on valtiovarainministeriön lippuhanke. Se on siis osa VM:n kuuluisaa tietopolitiikkaa. Tieto muuttuu digitaaliseksi, virtuaaliseksi, tekoälyiseksi, koneoppimiseksi, pilviseksi, ties miksi. Ties miksi. Harmi että löytyy outomuksia ja luusereita jotka tippuvat reestä. Niin tipuin minäkin vaikka sentään olen Teknillisen Korkeakoulun Espoon Dipolissa kouluttama informaatikko, valtion tarkastaja kautta elämäni, kerran JHTT ja ja siihen arvoon kouluttajakin.

Onneksi on pelastaja, Euroopan Unioni, viranomaisjohtoinen Euroopan elvytys. Vihreä digitalisaatio elvyttää Euroopan, näin ovat viranomaiset päättäneet ja heihin meidän on luottaminen kuten Sanna Marin valistaa. Metsä jos mikä on vihreä. Vihreä metsäilmoitus, viimeistään tämä onnellistuttaa kansan, osaamattomia ja luusereita myöten.

Oma ehdotukseni:

Metsävero tuskin on niin riskaabelia etteikö siinä voitaisi luottaa suoremmin ihmisiin. Eikö perikunnan osakkaan voisi valtuuttaa hoitamaan veroasioita kahden henkilön oikeaksi todistamalla osakkaan passin kopiolla ja allekirjoituksella, asuipa valtuuttaja missä tahansa ja olipa minkä maan kansalainen tahansa.

Digiturva-asioissa vouhkataan liikaa. Vouhkaus ulottuu asioihin joissa se on yliampuvaa. On aika päästää limnellit ja irtopisteministerit vuorotteluvapaalle.

Perikuntaselvitys

 

Metsää hoitamaan. Veropohjaa elvyttämään. Euroopan digitulevaisuus.
juhanikahelin

Valt. lis. Jos haluat tulostaa, mene sivustolle <a href="http://www.essee.net" title="www.essee.net">www.essee.net</a>. Jutut koottuina myös: <a href="https://essee.wordpress.com/" title="https://essee.wordpress.com/">https://essee.wordpress.com/</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu