Millä perusteilla Yle sensuroi? Yle rajaa metsäkeskustelua.

Yle julkaisi 19.9. aamulla kirjoitelman metsäalan tutkijoiden vaientamisesta Suomessa. Aineksia juttuunsa Yle oli koonnut Itä-Suomen yliopiston rehtori Tapio Määtältä 20 vuoden takaa, professoreilta Janne Kotiaho ja Kaisa Raitio sekä tutkijoilta Panu Halme ja Jakob Donner-Amnell.

Ylen kirjoitus löytyy tästä linkistä.

Kommentoinnin avauduttua laitoin Ylelle seuraavan kommentin:

”Metsäkeskustelu on irtautunut pihtiputaalaisten tuntemasta todellisuudesta. On sorruttu lillukanvarsiin jopa professoritasolla.” (Kotiseudun Sanomat 11.9.).
Tutkijat monopolisoi tiedon. Eivät noteeraa Suomussalmen (Reijo Kelan) hiljaista kansaa. On uudesti luotava maa.

Tätä kommenttia Yle ei julkaissut.

Tarjosin kommenttia Ylelle uudestaan lisäten sen loppuun allaolevat kysymykset:

”Metsäkeskustelu on irtautunut pihtiputaalaisten tuntemasta todellisuudesta. On sorruttu lillukanvarsiin jopa professoritasolla.” (Kotiseudun Sanomat 11.9.).
Tutkijat monopolisoi tiedon. Eivät noteeraa Suomussalmen (Reijo Kelan) hiljaista kansaa.On uudesti luotava maa.

Ylen keskusteluohjeen mukaan yllä oleva (ilmeisesti) on epäkohtelias tai ei-rakentava, ei-julkaisukelpoinen kommentti. Mitä mieltä muut ovat?
Mikä siinä on epäkohteliasta tai epä-asiallista? Esim. kommentin ensimmäinen lause on suora lainaus Pihtipudas-seuran puheenjohtajan Raimo Pärnäsen puheesta 150 kuulijalle Pihtiputaan Korppiskylällä, poimittu Kotiseudun Sanomista.
Onko Reijo Kelan taideteokseen (hiljainen kansa) viittaaminen aiheesta ohimenevää? Eikö Kelan teos jos mikä kerro vaientamisesta? Eikö metsäasioiden ja taiteiden välillä saa nähdä yhtymäkohtia? 

Tätäkään kommenttia Yle ei julkaissut. Eli siis sensuroi.

On surullista – lainaan Ylen oma sanoja – millaista ymmärtämättömyyttä yhteiskunnallisesta keskustelusta Yle osoittaa.

Yhteiskunnallisen keskustelun ja metsäasioista puhumisen osapuoli ovat ne hiljaiset sukupolvet ja tämän päivän metsiään antaumuksella hoitavat näkymättömät ihmiset, joita Pihtiputaan Korppiskylälle syyskuussa 2024 kokoontuneet 150 ihmistä kuvastivat. Heidänkaltaisillaan ei ole pääsyä valtakunnalliseen julkiseen mediaan, ei kanavaa, ei sananvaltaa, ei vapautta. He ovat hiljainen kansa juuri kuten Reijo Kela teoksensa nimesi.

Voi puhua – Ylen sanoja taas siteeraten – media-alan harjoittamasta epäasiallisesta painostuksesta ja vaientamisesta.

Yhteiskunnallisia todellisuuksia on monenlaisia aivan kuten Pihtiputaalla perustellusti totesivat. Vähiten todellisuuksien erilaisuuksista tietää akateeminen tutkijakunta ja mediaväki, jotka luulevat että he ja vain he tietävät ja ymmärtävät todellisuksien eri puolet. Näin ei ole.

Tieteen ja median yksipuolistumista ja sulkeutumista vastaan on pakko nousta taisteluun. Me emme ole minkään teollisuudenalan, emme minkään median, emme minkään instituution asialla. Me haluamme nähdä metsämme kauniina ja kasvavana ja hoidamme sitä.

Valta ja sen mukana jopa tiede, yliopisto ja media sokaistuu ellei siihen kohdistu kriittistä tarkastelua. Itse asiassa, eikö juuri se ole tieteen ja demokratian perustava olemus.

Terveisin Töölöstä, Helsingin Kesäkadulta, Eino S. Revon pääjohtajahuoneen alakerrasta.